Unholy War on hauskaa pelattavaa, vaikka tekoäly voisi olla roimasti parempi. Taistelu Xsarran planeetasta onkin parhaimmillaan kaksinpelinä.
Hunterit tuhoavat teknoslaivaston yhtä risteilijää lukuunottamatta. Viimeinenkin alus vaurioituu korjauskelvottomaksi ja teknosit etsivät nopeasti piilopaikakseen planeetta Xsarran.
Pakkolaskun jälkeen selviää, ettei planeetta olekaan asumaton ja teknosit alkavat puhdistaa sitä vieraista eliöistä. Xsarran alkuasukkaat, arcanesit, eivät tästä innostu vaan ryhtyvät puolustussotaan tuhotakseen planeettaansa terrorisoivat muukalaiset.
Energia palaa
Peli keskittyy aluksi arcanesien ja teknosien välienselvittelyyn. Arcanes- ja teknos-armeijat koostuvat seitsemästä erilaisesta taistelijasta, joilla kullakin on omat yksilölliset ominaisuutensa. Sotureille on määritelty liikkumisnopeus, vaurionsietokyky, energiamäärät ja persoonallinen aseistus, esimerkiksi pikkupirun näköiset Prana Devilit sylkevät heikkotehoista happoa, munivat munia, joista kuoriutuu vihaisia jälkeläisiä ja lähietäisyydellä tarttuvat vastustajaan repien suolet tai piuhat irti. Liskomaiset Tesla Lordit pystyttävät tykkitorneja, jotka automaattisesti ampuvat vastustajaa, sinkoavat salamoita ja hätätilanteessa teleporttaavat itsensä satunnaiseen paikkaan taistelukentällä.
Yhdellekään soturille ei löydy suoraa vastinetta vastustajan leiristä, joten armeijat eivät ole tylsän tasapäiset. Teknos-armeija on arcanes-joukkoja hiukan väkevämpi, mutta se ei pelaamista häiritse ja sopii taustatarinaan, jossa kehittynyt teknos-rotu on riehunut ympäri galaksia tuhoten muita elämänmuotoja.
Unholy Waria pelataan kahdella eri tyylillä: pelkkään taisteluun keskittyvänä mayheminä, jossa turnajaistyyliin voittaja kohtaa aina seuraavan haastajan, tai strategisena kampanjana. Molemmissa pelitavoissa varsinaiset taistelut käydään aivan samalla tavalla eli taistelukentällä on vastakkain kaksi eri soturia, jotka kamppailevat kuolemaan asti.
Taistelijoiden lisäksi myös kentät ovat erilaisia. Niissä on trampoliineja, teleportteja, liukuhihnoja tai vaikka ampiaispesiä, joita rikkomalla saa vihaiset hyönteiset niskaansa. Lisäväriä tapahtumiin antavat satunnaisesti ilmaantuvat bonuspallukat, joiden avulla saa taistelijan nopeammaksi tai aseiden energiavarat hetkeksi loppumattomiksi.
Taistelussa käytettyjä ammuksia ei varsinaisesti lasketa, vaan aseet kuluttavat eri määrän energiaa ja ilman riittävää energiamäärää aseet eivät toimi. Energia palautuu aikanaan, kunhan yksikkö on kosketuksissa maahan. Systeemi toimii yllättävän hyvin ja varsinkin lentäville yksiköille tuo tappeluihin taktista otetta. Yläilmoissa kiitävä Killcycle voi pudottaa tehokkaan pommimaton, mutta sen jälkeen energia ei riitä mihinkään muuhun, joten Killcyclen on laskeuduttava maahan tankkaamaan lisäenergiaa. Maassa ja varsinkin lähietäisyydeltä kömpelö Killcycle on helppo uhri useimmille yksiköille.
Taisteluissa riittää vauhtia ja ne ovat pääosin sujuvaa toimintaa. Tappeleminen on harvoin silmitöntä räiskintää, sillä energiaton soturi on täysin avuton. Vain tiukoissa lähikamppailuissa meno äityy usein sekavaksi sähellykseksi, kun kumpikin käyttää lähitaisteluaseitaan eikä tapahtumista tai osumista saa kunnolla selvää. Useimmiten henkiin jää vieläpä se, joka kuvitteli olevansa alakynnessä.
Tarinanpoikanen
Strategiavaihtoehdossa sisältöä on paljon enemmän, vaikka itse taistelu on aivan samanlaista kuin mayhemissa. Alussa valitaan kummalla puolella haluaa taistella Xsarran herruudesta. Sen jälkeen siirrytään pelilaudalle, jossa tarkoituksena on tuhota kaikki vastustajat, lyhyen tehtävänjaon toimiessa jonkinlaisena juonen tynkänä.
Itse pelilauta muodostuu heksoista, joista jokainen kuvaa eri taistelukenttiä. Perusheksojen lisäksi on AUR-, tukikohta- ja vesiheksoja, joissa ei voi taistella ja joissa voi kulkea vain lentotaitoiset taistelijat. Tukikohtaheksat ovat elintärkeitä, sillä vain niissä voi rakentaa uusia sotureita. Tukikohtaa kannattaa puolustaa tarkasti, sillä se tuhoutuu, kun vastustaja pääsee heksaan eikä uutta tukikohtaa voi rakentaa. AUR-heksojen hallitsija voittaa yleensä koko pelin, sillä niistä saa energiaa jota käytetään uusien soturien rakentamiseen. AUR-heksojen energiaa voi käyttää taistelijoiden erikoisominaisuuksiin, jolloin taistelijoilla voi parantaa omia joukkoja tai vaurioittaa vastustajaa vaikka ydinpommeilla.
Heksoilla ei voi loikkia mielensä mukaan, vaan vuoro on jaettu kolmeen siirtoon, jonka aikana voi rakentaa uusia taistelijoita, siirrellä pelilaudalla jo olevia tai käyttää taistelijoiden erikoisominaisuuksia. Naapuriheksassa olevan vihollissoturin kimppuun saa hyökätä ja heksan puolustamiseen voivat osallistua heksassa seisovan ukkelin lisäksi kaikki sen vieressä olevat soturit. Erilaisten useista yksiköistä koostuvien yhdistelmien tekeminen siis onnistuu, mutta valitettavasti sitä ei tarvitse hyödyntää. Taistelijoiden välillä ei ole riittävästi kivi-paperi-sakset-tyylistä vastakkainasettelua, jotta yhtä vastaan ylivoimainen soturi olisi toista vastaan lähes avuton.
Strategiapeliä voi pelata kummalla puolella tahansa yksin konetta vastaan tai kaksinpelinä ihmisvastustajan kanssa. Kaveria vastaan Unholy Warista saakin paljon enemmän irti, sillä kone ei ole vastustajana kovinkaan kekseliäs. Ahdistettuna se osaa ryhmittää tukikohtansa ympärille edes jonkinlaisen puolustuksen, mutta kone ei tunnu välittävän lainkaan yhtä arvokkaista AUR-heksoista tai minkäänlaisista hyökkäyksistä. Omat vuoronsa tekoäly tuhlaa hyödyttömiin siirtoihin ja pahimmillaan vain siirtelee taistelijoita edestakaisin ikään kuin ei keksisi mitään parempaa tekemistä.
Hyvä yritys
Kuvakulmat vaihtelevat taistelutapahtumien mukaan siihen tahtiin, ettei silmä aina pysy vauhdikkaan menon kyydissä. Oma soturi katoaa herkästi, kun kesken lähitaistelua toinen taistelijoista teleporttaa itsensä kentän toiseen päähän ja tiukka lähikuva vaihtuu laajaan koko kentän näyttävään näkymään. Grafiikka näyttää muuten tarkalta ja tyylikkäältä, mutta välillä pienistä ukkeleista on vaikea sanoa, osuiko laukaus vai tuliko vain niukka huti.
Äänipuoli jättää kylmäksi, kun musiikin virkaa hoitavaa pimputtelua ei jaksa kuunnella ja äänitehosteet pikemminkin jakavat tietoa pelitapahtumista kuin luovat tunnelmaa. Tuliaseet saisivat jytistä miehekkäämmin ja osumat kuulua selkeästi. Vaisuista aseäänistä mariseminen on toisaalta turhaa, sillä on puhdas makuasia miltä tappajalintuja lähettävän taian pitäisi kuulostaa.
Unholy Warissa on tuoreen tuntuinen peli-idea, jossa yhdistyy suoraviivainen toiminta ja pohdiskelevampi shakkityyli. Valitettavasti suunnittelun heikkouksien takia peli ei jaksa yksinpelinä kiinnostaa pitkään, vaikka kaksinpelinä Unholy War on hauska. Vuoropohjaisuudesta huolimatta strategiaversiokaan ei muodostu pitkäveteiseksi toisen siirtojen odoteluksi, sillä pelilaudat ovat sopivan pieniä ja ensimmäiset taistelijoiden kohtaamiset ovat edessä jo parin siirron jälkeen. Sen jälkeen sota onkin jatkuvaa jytinää.
80
