Ei voi väittää, että Amiga kärsisi seikkailupelien liikatarjonnasta. Onneksi ne harvat ilmestyvät ovat sentään hyviä. Universea voidaan pitää uutena aluevaltauksena, sillä Kaksi Isoa _ LucasArts ja Sierra _ eivät ikinä ole repineet Amigasta tällaista jälkeä kuin Core.
Kun Boriksen, parikymppisen assosiaalisen tietokonefriikin äiti lähettää miekkosen setänsä luokse asioita hoitamaan, kuuluu historian lehtien havinaa. Einsteinmaisen keksijäsedän kämpässä on nimittäin jonkinlainen materiasiirrin käyttövalmiina, ja uteliaan Boriksen on aivan pakko heti setänsä tarkkaavaisuuden hellittäessä antaa periksi mielihaluillensa käpelöidä laitteen hanikoita. Zzap vain, ja Boris huomaa olevansa toisessa maailmassa _ ei vaan toisessa maailmankaikkeudessa.
Ihmeen kaupalla Boris on siirtynyt Paralelaan, antimateriasta koostuvaan universumiin. Hänen ympärillään on näkymätön ohut kalvo, joka eristää antiatomit hänen kehonsa atomeista ja näin estää niiden ja koko senhetkisen olinpaikan hallitsemattoman leviämisen avaruuteen kuin Alderaan konsanaan. Boriksella ei ole hajuakaan siitä missä hän on, mutta jotenkin hän ymmärtää uuden olinpaikkansa kieliä ja laitteita, sekä pysyy hengissä vähähappisessa ympäristössä. Lisäksi hän näkee visioita tapahtumista toisella puolella Imperiumia. Mies on siis muuttunut Ö-luokan Marvel-sankariksi.
Uhka Imperiumille
Pelaaja aloittaa tiensä Virgan Imperiumin alueelta, jota hallitsee keisarikuningas Neiamises. Virganin kansa on sorrettua ja sitä pidetään kurissa raa'alla voimalla ja tyytyväisenä huumeiden avulla. Karkkiautomaatista saa piristeitä, porukka litkii vihreää brandyä kaiken päivää, ja sitä rataa. Köyhyys on yleistä ja kaupungit masentavia loukkoja. Melkein kuin turistimatka New Yorkiin.
Vanhan Keisarin apulaisena on supertietokone, Ylin Havainnoitsija, jonka sensorit ovat levittäytyneet koko Imperiumin alueelle. Keisari on tietokoneen kanssa niin tiiviissä yhteistyössä, että koneesta on tullut osa hänen tietoisuuttaan. Keisari pystyy jopa ennustamaan tulevaisuutta ja uskoo olevansa jumala. Tietokone on kuitenkin jo ehtinyt matemaattisesti todistaa olevansa jumala, joten pieni närä kahden hallitsijanpuoliskon välillä on luonnollista. Paha kyllä Keisarin ruumis on iän myötä pahasti rappeutunut, mutta tähänkin hän on jo keksinyt ratkaisun...
Keisari pelkää miehen toisesta maailmasta olevan uhkaksi hänelle, joten tuntiessaan Boriksen läsnäolon Imperiumissaan hän lähettää uskollisen alamaisensa, Paroni Kaleevin päästämään tunkeilijasta ilmat pihalle. Voiko päivä paremmin alkaa, varsinkin kun Boriksen ainoa motiivi Paralelassa seikkailemiselle on päästä takaisin kotiinsa.
Hillittyä hauskaa
Huumoria ei ole sotkettu Universeen paljoakaan, ja ne vähäisetkin vitsit perustuvat pelkkään tekstiin. Boriksen tavatessa pienen Yoda-kloonin hän kysyy: "Etkö ollut Tähtien Sodassa tai jossain?"; löydettyään paikallisen muodin mukaisen asusteen hän kehuu pohjattomien ACME-taskujen "olevan must kaikissa seikkailupeleissä".
Universe on kuin vakavampi versio jostain aiemmasta Space Questista. Planeetoilla ja bladerunnermaisissa kaupungeissa kaikki on kovin tutun näköistä, eräästä baarista jopa löytyy pelattavia kolikkopelejä a la Space Quest 3. Alipeleinä ovat Invaders ja suurta riemastusta aiheuttanut Breakout-klooni, jossa pallot jakaantuvat koko ajan. Ruutu näyttää popcorn-pannun sisäpuolelta miljoonan pallon tasoittaessa tiilimuuria.
Viimeisessä korpimaassa kukaan ei kuule huutoasi
Käyttöliittymässä on yritetty apinoida Sierran vastaavaa, mutta epäonnistuttu pahasti. Esimerkiksi tavallisen Use-toiminnon lisäksi alavalikossa ovat erilliset ikonit syömiselle, pukeutumiselle, työntämiselle, tavaroiden yhdistämiselle jne. Todella hirveä ratkaisu, sillä usein pelin aikana tietää, mitä pitäisi tehdä, muttei sitä, miten asia pitäisi takoa pelille päähän. Kantamaansa tavaraa ei saa pudotettua maahan, mikä ei ole kivaa, koska mukaansa saa kerättyä kaikenlaista roinaa. Ainoa oivallus käyttöliittymässä on se, että kaksoisklikkaamalla ruudulla miehen saa juoksemaan vauhdikkaasti.
Kuollakseen joutuu näkemään vaivaa, sillä peli varoittelee vaarapaikoissa, mutta muuten pelisuunnittelussa on parantamisen varaa. Boriksen täytyy seisoa ruudulla suunnilleen oikeassa kohdassa, jotta esimerkiksi puhuminen jollekin hahmolle onnistuu. Lisäksi Boris jää usein pyörimään tiellänsä olevien esteiden luokse kuin pieru nahkahousuissa ennen kuin suostuu ottamaan suunnan kohti hiirenpointteria.
Kassillinen kikkailua
Grafiikka on Monkey Island II:n, Kyrandian ja Future Warsin ohella parasta, mitä viissatasen seikkailupeleissä on nähty. Värejä on taiottu ruudulle enemmän kuin tarpeeksi, ja lisäksi grafiikka on erittäin nopeaa. Boris skaalautuu kauniin portaattomasti liikkuessaan ruudulla syvyyssuunnassa. Äänipuolikin on kunnossa, vaikkakin pelin aikana soivat musiikinpätkät ovat liian lyhyitä. Onneksi ne vaihtuvat miltei joka ruudussa.
Pelaaminen ei, harvinaista kyllä, ole kovinkaan kamalaa, vaikka peliä ei saakaan kiintolevylle. Universen kohderyhmä on selvästi haluttu maksimoida mahdollistamalla sujuva pelaaminen kaikkein heikoimmillakin Amiga-kokoonpanoilla, mutta on todella typerää, ettei lisälevareita hyödynnetä. Peli pitää onneksi huikean määrän ruutuja kerralla muistissa, eikä levyä tarvitse vaihtaa kuin tilannetta tallennettaessa tai uuteen peliosioon siirryttäessä. Pelitilanteita mahtuu korpulle enemmän kuin riittävästi.
Jos kaipaat hyvännäköistä avaruusseikkailua, osta Universe. Avaruusseikkailuista pitäville Amigisteille vaihtoehtoja ei juurikaan ole.
80
