Ensin huonot uutiset. Ostin Unlimited Sagan omilla rahoillani, koska kaipasin roolipeliä ja luotin Square Enix -logoon paketin kannessa. Sitten hyvät uutiset. Arvostelun juttupalkkion vuoksi taloudellisia menetyksiä ei pitäisi tulla.
Unlimited Saga -rooliseikkailussa on seitsemän hahmoa, joilla jokaisella on oma tarinansa. Tarinoita voi pelata limittäin ja pelihahmot saattavat jopa kohdata toisensa. Pelattavaa on paljon, mitä ei voi kehuna pitää. Jos joutuisit syömään syöpää, tuskin olet kiitollinen siitä, että sitä on paljon. Pääjuonessa koitetaan jälleen kerran kukistaa paha ja etsitään seitsemää ihmettä.
Tekninen toteutus on aivan ala-arvoinen, enkä tarkoita kaksiulotteisen grafiikan suurta roolia. Gameboy Advance on todistanut, että vanhan näköiset roolipelit toimivat vallan mainiosti vielä nykyäänkin. Visuaalinen anti ja ääninäyttely ovat yksinkertaisesti huonoa ja huolimatonta työtä.
Hengettömyyttä korostaa, että kaupungit ovat vain joukko valikoita yhden ruudun kokoisessa käsin piirretyssä kuvassa. Paikkojen tutkimisesta ei voi edes haaveilla. Tuskin olen ensimmäinen, joka toivoi pelihahmolleen erityiskyvyksi itsemurhaa. Se säästäisi aikaa. Tosin erinomaisesti toimivat musiikit pitävät mielenkiinnon hengissä.
Taistelusysteemi haisee, koska sattumalla on liian suuri osuus. Kombo-hyökkäyksissä iskut arvotaan onnenpyörästä, mikä kuulostaa ideana hauskan erilaiselta, mutta toteutus nössii koko homman. Ärsyttävänä yksityiskohtana mainittakoon, että voitetut kyvyt saa käyttöönsä vasta koko suuren luolaston läpirämpimisen jälkeen. Kiusa se on pienikin kiusa.
Unohda Unlimited Saga ja tilaa pelkkä sen soundtrack Japanista. Mukana tulevalla lisälevyllä on Final Fantasy 12:n alkuanimaatio. Se hupi kestää 10 minuuttia, eikä ole riittävä syy pelipaketin hankkimiseen. Unlimited Saga ei tosiaankaan ole mikään Final Fantasy, Final Nightmare olisi osuvampi nimi.
55
