Nokian pelikännykkä on yhä voimissaan, vaikka N-Gagen tähti ei ole missään vaiheessa tuikkinut erityisen kirkkaasti. Hyvänä esimerkkinä N-Gagen kasvavasta hauiksesta on alati laajeneva pelivalikoima, jonka tähtinimikkeet kiinnostavat laitetta tuntemattomiakin. Lisäksi N-Gagen GPRS-yhteyden läpi toimiva moninpeliyhteisö N-Gage Arena on mobiilivastaus Microsoftin Live-palvelulle.
Vaikka N-Gage on ajautunut pelimaailmassa pikkutekijän rooliin, sitä ei kannata missään nimessä unohtaa. Ensimmäisen N-Gagen moninaiset ongelmat korjautuivat N-Gage QD:llä, ja nyt kun QD:n hintataso on asettunut 150–170 euroon, se on otollinen vaihtoehto uutta puhelinta etsivälle pelaajalle. On selkeästi aika katsastaa N-Gagen nykytilanne ja koneen mielenkiintoisimmat pelit.
Civilization
Gryphondale Studios/Atari
Moninpeli: ei
Sivistyksen aika
Legendaarisen Civilizationin ilmaantuminen N-Gagelle saa pelaajat höristämään korviaan: miten mielettömän laaja peli sopii pelikännykän vaatimattomiin puitteisiin? Oikein hyvin. N-Gagen Civilization pohjautuu PC-puolen Civilization II:een. Grafiikoista on riisuttu se vähäinenkin kromi, ja äänimaailma on melkoisen vaatimaton, mutta muuten peli on uskollinen esikuvalleen.
Nopea kertaus sivistymättömille: Civilizationissa johdetaan kansakuntaa historian hämäristä kunniakkaaseen tulevaisuuteen. Elinsijaa vallataan kaupunkeja rakentamalla ja infrastruktuuria parantamalla sekä sotimalla. N-Gagen Civilization ei poikkea millään tavalla peruskaavasta. Laajene, tutki, taistele ja hoida diplomatiaa – Civilizationin resepti on ennallaan.
Käyttöliittymä on ällistyttävän hyväksi viilattu. Numeronäppäimistöön on upotettu kaikki tarpeellinen helposti sormien ulottuville, ja pelin valikkorakenne on virtaviivaistettu erinomaisesti numeronäppäimillä toimivaksi. Näkymä on suhteellisen suppea, mutta selkeät karttanäkymät helpottavat ympäristön hahmottamista. Pelatessa käyttöliittymää ei tule mietittyä hetkeäkään, vaan pelaaminen sujuu sulavasti.
N-Gagen Civilization ei vedä vertoja PC-versioille, mutta jää yllättävän vähän jälkeen. Mikäli ei pysty olemaan Civilizationista hetkeäkään erossa, N-Gagella pelin saa näppärästi kulkemaan mukana.
*** (kolme tähteä)
One
Digital Legends/Nokia
Moninpeli: 2 pelaajaa (Bluetooth)
Tappelua
One on 3D-taistelupeli legendaaristen Tekkenien ja Virtua Fighterien tapaan. Tavoitteena on saavuttaa arvonimi One, kaikkien taistelijoiden päällikkö. Koska katujen lait ovat julmat, ainoa tie huipulle on kilpailijoiden nujertaminen, ja polkua parempien vastustajien luokse raivataan yksi matsi kerrallaan. Juonentapaista pidetään kasassa köyhillä väliruuduilla ja vastustajan poskensoittoa kuuntelemalla.
Onen yksilöllisin piirre on oman taistelijan kehittäminen. Ulkonäköä ja pukeutumista pystyy muokkaamaan kattavasti, ja urakehitys avaa uusien taisteluliikkeiden ja -alueiden lisäksi uusia vaatteita. Paljon muuta Onella ei olekaan tarjota. Pelaaminen koostuu yksittäisistä taisteluista, jotka ovat sujuvia mutta eivät poikkeuksellisen vakuuttavia. Konehahmojen mätkimisen lisäksi seuraa yksittäisiin matseihin voi etsiä N-Gage Arenalta.
Onessa on laitteen resurssit huomioiden tyylikäs 3D-grafiikka. Hahmot liikkuvat suht uskottavasti ja nykimättä, animointi on kohtalaista. Taisteluliikkeet jakautuvat kolmeen tyyliin: aggressiiviseen, puolustavaan ja välimallliin. Tyylejä vaihtelemalla saa konetappelijat nujerrettua, joskin aggressiivinen mäiske tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen.
One on näppärästi tehty peli, joka ei kuitenkaan sytytä. Tappeleminen on sujuvuudesta huolimatta tympeää ja pakkopullamaista. Samantasoisia mätkintöjä on maailma täynnä.
** (kaksi tähteä)
Catanbr>Capcom
Moninpeli: 2–4 pelaajaa (Bluetooth)
Vuoro kerrallaan
Catan perustuu Klaus Teuberin kehuttuun Catanin uudisasukkaat -lautapeliin. Tarkoituksena on kilpailla elintilasta kuusikulmaisista palikoista koostuvalla saarella kolmen vastustajan kanssa. Raaka-aineiden keräämisestä ja rakentelusta koostuva peli on pohjimmiltaan yksinkertainen, mutta lukuisten satunnaistekijöiden ansiosta Catan pysyy tuoreena kerta toisensa jälkeen.
Catanin ylimalkaisella tutoriaalilla ei tee yhtään mitään, sillä opastus olettaa nurinkurisesti pelaajan tietävän, mistä pelissä on kyse. Netistä lunttaamisen jälkeen pelaaminen alkaa sujua ja kiehtoa. Catan on oivallinen yhdistelmä taitoa ja tuuria. Taitavinkaan pelaaja ei pärjää, jos noppatulokset ovat jatkuvasti epäedullisia.
Capcomin näkemys Catanista on kuorrutettu japanilaishenkisellä grafiikalla ja pienimuotoisella söpöilyllä. Kone antaa hyvän vastuksen, vaikka vastustajien välikommentit alkavat käydä pikaisesti hermoille. Äänet ja itseään toistava musiikki tulee kytketyksi pois päältä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen.
Catan suorastaan huutaa Arena-moninpeliä, mutta tyytyminen on pelkkään Bluetooth-tukeen. Onneksi hyvin tehdyssä yksinpelissä on riittävästi purtavaa.
*** (kolme tähteä)
Rifts: Promise of Power
Backbone/Nokia
Moninpeli: 2–4 pelaajaa (Bluetooth, N-Gage Arena)
Lupaus voimasta
Rifts: Promise of Power on puoliksi vuoropohjainen strategiarooliseikkailu, joka perustuu samannimiseen roolipeliin. Tapahtumat sijoittuvat synkkään tulevaisuuteen. Maapallolle tungeksii hirviöitä muista maailmoista ja ihmiskunta on jäänyt alakynteen. Pelaaja on vankikarkuri, muisti täynnä aukkoja. Jotain suurta on tapahtumassa, selvitettäväksi jää, mitä ja miten siihen voi vaikuttaa.
Fantasiaa ja scifiä yhdistävässä Riftsissä magia kohtaa teknologian. Hahmonsa voi valita maagista, palkkasoturista tai henkisiltä voimiltaan vahvasta telepaatista. Hahmoluokkien väliset erot ovat selkeät ja lisää eroja syntyy kattavilla kyky- ja ominaisuusvaihtoehdoilla. Pelin edetessä hahmot kehittyvät ja alussa valitut luokat jakaantuvat vielä uusiin.
Riftsin toiminta on pääasiassa reaaliaikaista, mutta taisteluiden alkaessa siirrytään vuoropohjaisuuteen. Taistelulogiikka on tuttua: hahmoilla on tietty määrä toimintapisteitä, joita voi käyttää liikkumiseen ja ammuskeluun. Vuoro kerrallaan edetään, kunnes viholliset on nitistetty. Taistelu on monipuolista ja haasteellista. Avoimissa paikoissa jäpittävät saavat yleensä ammussateen niskaansa, joten ammuskelun jälkeen kannattaa jättää pisteitä suojaan etenemiseen.
Riftsin juoni kulkee tehtävävetoisesti. Pääjuonen lisäksi on valtava tukku sivutehtäviä, joiden suorittaminen palkitaan kokemuspisteiden lisäksi uusilla tavaroilla. Pelattavaa riittää pitkäksi aikaa. N-Gage Arenalla pystyy ottamaan matsia muiden pelaajien kanssa.
Rifts: Promise of Power on erinomainen. Grafiikka on toimivaa, vaan ei hienoa. Äänimaailma tuppaa toistamaan itseään liiaksi, vaikka musiikkiraidalla on tunnelmallistakin tavaraa. Riftsin kiehtova juoni ja hahmonkehitys ovat suurimmat valttikortit. Rifts on yhdessä X-Men Legendsin kanssa hyvä esimerkki siitä, miten roolipeli pitää tehdä.
**** (neljä tähteä)
X-Men Legends II: Rise of Apocalypse
Barking Lizards/Activision
Moninpeli: 2–4 pelaajaa (Bluetooth, N-Gage Arena)
Toimintaa
X-Men Legends II: Rise of the Apocalypse on kehuttujen konsoliveljiensä mobiiliversio. Tapahtumat jatkuvat ensimmäisestä osasta: Professori Xavierin luotsaama Ryhmä-X lyö hynttyyt yhteen Magneton porukan kanssa taistellakseen Apocalypsea ja tämän neljää ratsumiestä vastaan. Panoksena on koko maailman tulevaisuus.
X-Men Legends II on ykkösosan tapaan kiivasta toimintaa neljän mutantin ryhmässä. Mukana on iso kasa tuttuja nimiä Wolverinesta ja Jean Greysta alkaen. Pelaamaan pääsee myös pahoja poikia, kuten Magnetoa ja Sapelihammasta. Neljän hahmon porukasta pelaaja kontrolloi yhtä ja kone tekee parhaansa kolmen muun kanssa. Bluetoothin ja kolme kaveria omistavat voivat korvata konehahmot ihmisillä, N-Gage Arenalla voi ottaa mittaa muista mutanteista yksittäisissä taisteluissa.
X-Men Legends II tempaa väistämättä mukaansa. Sprite-pohjainen grafiikka on riittävän näyttävää, ja toiminta pysyy kiitettävän kiivaana. Juonta ryydittävät videot ovat suhteellisen kökköjä, mutta pelin sisäinen juonenkuljetus toimii. Hahmojen kehittyminen ja oman ryhmän viilailu on tasaisen viihdyttävää. Mutanttivoimilla leikkimistä ei kehtaa tylsäksi haukkua.
Ryhmä-X:n seikkailut kuuluvat N-Gage-pelien kärkipäähän. Teknisesti pätevä ja sisällöltään herkullinen seikkailu tekee N-Gagen käsistään laskemisen yllättävän vaikeaksi.
**** (neljä tähteä)
Pathway to Glory: Ikusa Islands
Red Lynx/Nokia
Moninpeli: 2–6 pelaajaa (Bluetooth, N-Gage Arena, Hot Seat)
Paluu kunniaan
Suomalaisen Red Lynxin Pathway to Glory (Pelit 12/2004, 91 pistettä) oli N-Gagen ensimmäinen huippupeli ja se on säilyttänyt koneen parhaan pelin tittelin tähän asti. Pathway to Glory: Ikusa Islands on jatkoa Pathway to Glorylle. Sotaa käydään Tyynenmeren alueella. Meno on ensimmäisestä osasta tuttua: pikkuruisia sotilaita ohjataan vuoropohjaisesti näyttävissä ympäristöissä.
Eurooppalaiset kadut ovat vaihtuneet Ikusa Islandin eläviin viidakkomaisemiin ja vastassa on japanilaissotilaita. Pohjimmiltaan peli on pysynyt entisenlaisena: tehtävään valikoidaan mukaan yksilöllisistä sotilaista koostuva joukkue, joka lähtee suorittamaan annettua tehtävää.
Vuoropohjaiset tapahtumat perustuvat toimintapisteisiin: ammuskelu ja kranaattien viskely vie osansa, liikkuminen loput. Piilossa pysyttely on tärkeää, sillä puskasta pilkistävä pää ammutaan harteilta. Uutena piirteenä mukana ovat kranaatinheittimet, jotka tuovat pikantin lisänsä.
Ikusa Islands on yksinpelinä kiehtova, joskin paikoitellen pirullisen hankala. Tekoäly toimii armottomasti, jos sille antaa tilaisuuden. Parhaimmillaan Ikusa Islands on edeltäjänsä tapaan moninpelinä. N-Gage Arenalla kasvottomia vihollisia vastaan pelaaminen on huippuhauskaa, ja samalla koneella vuorotteleminen vielä hauskempaa.
Pathway to Glory: Ikusa Islands nojaa vahvasti edeltäjäänsä, mutta väliäkö hällä. Ikusa Islands on loistavalle pelille vähintään yhtä loistava jatko ja N-Gage-pelaajille pakko-ostos. N-Gagen parhaan pelin titteli pysyy Red Lynxin hallussa, varsinkin kun Pathway to Glory –kaksikon kovin kilpailija on Red Lynxin kolmas N-Gage-peli, High Seize.
***** (viisi tähteä)
High Seize
Red Lynx/Nokia
Moninpeli: 2–4 pelaajaa (Bluetooth, N-Gage Arena, Hot Seat)
Merten kauhu
High Seize on Nintendon Advance Warsia muistuttava vuoropohjainen strategiapeli. High Seizen etuna on kosketus historiaan: tapahtumat sijoittuvat 1600-luvun Karibialle. Pelaaja on entinen Englannin laivaston kapteeni, joka viettää rauhallista kalastajan elämää. Sitten häijy merirosvokapteeni kaappaa pelaajan isän aarteen toivossa, ja kalastajan elämä vaihtuu merten kyntämiseksi.
High Seize on strategiaa parhaimmillaan: yksiköitä on paljon ja niiden käyttökelpoisuus on sidoksissa ympäristöön ja vastustajiin. Ratsuväki on kova sana tasangoilla, mutta vuorten ylittäminen ei niiltä onnistu. Tykistö pystyy pehmentämään vihollista turvallisen matkan päästä, mutta lähietäisyydelle pääsevä vihollinen tekee tykeistä selvää jälkeä. Samankaltainen monipuolisuus toistuu laivaston puolella.
Lisää mutkia tuo matkaan rakennusten valtaaminen ja hallinta. Rakennuksia haalimalla saa kultaa, jolla voi värvätä lisää joukkoja. Unohtaa ei sovi vankkureita, jotka muonittavat ja varustavat joukkoja. Ilman vankkureita joukot nääntyvät pikku hiljaa nälkään. Mukana on myös kehittyviä komentajia, korkeuseroja, kiehtovaa juonta, hienoja maisemia ja paljon muuta.
High Seize on häkellyttävän monipuolinen ja mukaansa tempaava peli. Ja vaikea, sillä tekoäly tekee selvää jälkeä hölmöistä pelaajista. Omat siirrot on mietittävä tarkkaan etukäteen, jos haluaa menestyä. Yksinpelin lisäksi mukana on moninpeli N-Gage Arenalla (vaikka muita pelaajia on yllättävän niukasti) sekä mainio vuorotellen samalla koneella pelattava hotseat–peli.
Red Lynxillä on kultainen kosketus, mitä tulee N-Gagen peleihin. Kolme yritystä, kolme voittajaa.
***** (viisi tähteä)
Asphalt: Urban GT 2
Gameloft
Moninpeli: 2–4 pelaajaa (Bluetooth)
Asvaltti on kuuma
Asphalt: Urban GT 2 on arcadekaahailua perinteisimmillään. Ajettavana on iso valikoima muokattavia autoja ja moottoripyöriä. Ratoja on riittävästi ja haastetta riittää ruuhkaisilla teillä. Asphalt: Urban GT:n ykkösosa keräsi jonkin verran mainetta, mutta kakkososan perusteella on vaikea keksiä, miksi. Urban GT 2 on ruma kuin synti, ja ruudunpäivitys on häiritsevän verkkaista.
Radoilla makaavat suhteettoman suurikokoiset bonusesineet piilottavat takanaan lymyileviä autoja ja vastaan ajavien kaarojen valokeiloja ei tahdo tunnistaa. Ajokkien ohjattavuus on pelin paras puoli: kaarat tottelevat ohjausliikkeitä pehmeästi ja kuuliaisesti. Eri autot eri tavalla, tosin, sillä ajokeissa on eroja.
Pari kolme hyvää puolta ei riitä pelastamaan kokonaisuutta. Asphalt: Urban GT 2 on tyrmistyttävän heikkolahjainen viritys, joka tuo lähinnä mieleen huonosti koodatut Java-pelit. Ykkösosaa en ole pelannut eikä kakkonen siihen juuri kannusta. Tämänkaltaisia pelejä ei piätisi enää nykypäivänä joutua pelaamaan.
* (yksi tähti)
Mile High Pinball
Bonus.com/Nokia
Moninpeli: 2 pelaajaa (Bluetooth)
Flipperiä taivaasta
Mile High Pinball ottaa aivan uuden lähestymistavan perinteisiin flippereihin. Staattiset masiinat ja pisteiden kerääminen vaihtuvat tavoitteisiin ja jatkuvasti eläviin kenttiin. Mile High Pinballissa taotaan palloa tasaisesti ylöspäin uusiin kenttiin. Alussa se onnistuu helposti, mutta pelin edetessä ylöspäin yrittäminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.
Ennen kuin taivaan portti aukeaa, saattaa esimerkiksi joutua avaamaan radalla olevat kukkaset pallon kanssa tai tuhoamaan kentällä pörräävät droidit. Lisähaastetta tuo se, että vaikka ylöspäin tie voi olla tukossa, edellisiin kenttiin putoaminen on aina mahdollista. Pallonsa menettää vasta, kun putoaa pohjimmaisesta kentästä läpi.
Mile High Pinball on virkistävän erilainen peli. Kauniit kentät ja vaihtelevat tavoitteet pitävät otteessaan ja peliä pelaa hymyssä suin. Pallon liikkuminen ei ole aivan niin luonnollista kuin hardcore-flippereissä, mutta pikkupuutteet sivuuttaa olankohautuksella. Suurin moite tulee kenttien välisistä lataustauoista. Kun kenttien väliä tahkoaa pallon vuorotellen pudotessa ja noustessa latausrajan yli, odottelu venyttää kärsivällisyyttä.
Lataustaukoja ja muutamia kimurantteja kenttiä lukuun ottamatta Mile High Pinballin pelaaminen sujuu kuin unelma. Kymmenet kentät ovat hienoja ja erilaisia, menoa tahdittavat pomotaistelut ovat hauskoja ja erilaisten bonusten kerääminen sytyttää pelihimoa. Mile High Pinball on hyvän käsikonsolipelin arkkityyppi: helppo oppia, kevyt ja hauska.
**** (neljä tähteä)
