Simit ovat muuttaneet kotinurkista kaupunkiin, jossa he etsivät vimmaisesti katu-uskottavuutta ja sosiaalista hyväksyntää.

PC:lta alkunsa saanut Sims-sarja on nykyään hitti myös konsoleilla. Urbz: Sims in the City tuo uutta verta supersuosittuun pelisarjaan, sillä Urbz on enemmän sukua Sims Ryntää Raitille -pelille (Pelit 12/03, 84 pistettä) kuin Sims 2:lle (pelit 10/04, 92 pistettä). Vapaan häröilyn sijasta edetään tehtävävetoisesti tavoitteita täyttäen ja uusia ominaisuuksia oppien.

Uudistuksen perusidea on hyvin yksinkertainen. Keskiluokkaisessa lähiössä viihtyneet simit ovat konsoleilla muuttuneet urbaaneiksi urpoiksi, jotka kimaltavat kodin sijasta kaupungin kaduilla ja bilemestoissa. Erilaisia kaupunkimiljöitä on yhdeksän erilaista. Toisesta äärilaidasta löytyy tummasävyinen ja väkivaltainen punk-miljöö, toisesta kirkasvärinen ja snobistinen juppi- ja julkkismaailma.

Oman urpon ulkonäköä ja pukeutumistyyliä voi muokata lukuisilla eri tavoilla aina silmänmuodosta ruumiinrakenteeseen. Eri etnisten taustojen erikoispiirteet saa esiin myös, mutta sukupuolia on edelleen onnettomat kaksi vaihtoehtoa.

Hullun hommaa

Huumori on aina ollut Sims-sarjassa vahvasti läsnä. Karrikatyyrihahmoissa irrotellaan ilman turhaa tiukkapipoisuutta tai poliittista korrektiutta eivätkä urpojen tekemiset pysy normaaliuden rajoissa. Eräskin vapaamielinen kaunotar heitti kaikki vaatteensa pois ja antoi läsnäolijoille tanssiesityksen. Mitään tuhmaa ei näytetä kunnolla, sillä strategisesti tärkeisiin ihmiskehon alueisiin iskee aina mielenkiintoisimmalla hetkellä paha pikseli-ihottuma.

Tosin hauskoja sattumuksia saisi olla selvästi enemmän. Esimerkiksi Sims 2:ssa sosiaalisesti eristetty sim sekoaa ja alkaa puhua mielikuvituskavereilleen tohtorikoripallolle ja jättiläispörrökanille. Urbzissa moista ei tapahdu koskaan, vaan kaverit soittavat ja ilmoittavat urpon suosiopisteiden laskevan, jos ei pidä muihin yhteyttä.

Urpon elämän tärkein sisältö on oman suosion ja sosiaalisten kontaktien kasvattaminen, jotta pääsee bilettämään kaupunginosan pintapaikkaan. Urpon on oltava muodinmukainen, joten kaupunginosan myötä on vaihdettava myös vaatetus. Boheemit taiteilijasielut eivät pidä punkkariksi pukeutuneesta urposta, vaan vaativat baskeria päähään.

Piristävästi urpo voi valita myös Voiman pimeän puolen. Ihmisiä voi pelotella niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Rakastavat tai vihaavat, kunhan kunnioittavat.

Bilettämisen lomassa tehdään pätkätöitä hakkaamalla nappeja minipeleissä. Rahalla voi ostaa vaatteita, huonekaluja, koneita ja laitteita, sisustuselementtejä ja viihdettä. Simin tavoin urpon täytyy rampata yhtenään vessassa ja suihkussa, vaikka samaan aikaan olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tarpeitaan ei vieläkään voi tehdä kukkaruukkuun.

Hiphop-kyldyyri

Tosipelurit ovat aina moittineet Simsejä siitä, että ne eivät ole oikeasti pelejä lainkaan, vaan eräänlaisia ohjelmaleluja, vähän isompien lasten virtuaalihiekkalaatikoita. Urbz on ottanut selvän askeleen kevyen roolipelin suuntaan. Tiettyihin paikkoihin pääsee vasta, kun on suorittanut määrätyt tehtävät.

Urbzin testiversiona oli arvosteltavaksi tarkoitettu beta, jonka grafiikka pyöri aavistuksen kankeasti. Maailma on kuitenkin hieman töksähtelevästi liikkuvasta kuvasta huolimatta ilo silmälle. Jokainen yhdeksästä Urbz-miljööstä on tyylitajuisesti omanlaisensa, mikä kuuluu myös musiikista. Skededudet ja -dudetet hytkyvät räpin tahtiin, kun prätkäjätkät kuuntelevat rautalankarokkia.

Urbzin oli määrä olla konsoleiden ehdolla tehty Sims, mutta idea jäi vähän puolitiehen. Käyttöliittymässä ei voi pomppia aktiivisesta esineestä toiseen vaan kohteet valitaan tatilla siirrettävällä kursorilla, mikä tuntuu hieman hitaasti pyörivän grafiikan takia kankealta. Kokonaisuutena Urbz on kuitenkin harvinaisen humoristinen peli, joita ei ole koskaan liikaa.