U.S. Navy Fighters – Kerralla Top Guniksi

Modernien lentosimujen raskain kärki on ollut pitkään lähinnä Spectrum Holobyten ja MicroProsen hallussa. Electronic Arts aloittaa uuden lentosimulaattoreiden sarjan U.S. Navy Fightersilla ja lupaa tehdä asiat komeammin kuin kukaan aikaisemmin.

Ainakin lupaukset ovat komeita. Miltä kuulostaa lentely F-14 Tomcatilla, F-18 Hornetilla, SU-33 Flankerilla, F-22 Lightningilla, A-7E Corsairilla ja F-104 Starfighterilla? Parhaimmillaan 1024x768-tarkkuuden SVGA-grafiikalla? Niin minustakin, etenkin kun mukaan on tungettu iso kampanja, 50 erillistä lisätehtävää, monipuolinen tehtäväeditori sekä yli 40 minuuttia videoanimaatiota ja puhetta. Aah! Ooh!

Boriksen kaverit

Pelin mukana tuleva viidenkymmenen tehtävän kampanja sijoittuu entisen Neuvostoliiton jälkimaininkeihin. Venäjän duuman militantti äärioikeisto kyllästyy ja päättää nitistää Jeltsinin. Maailmanpoliisi ja kaikkien vapaiden ihmisten suojelusenkeli USA auttaa Borista mäessä ja sopivasti lähistöllä lipuva tukialus Eisenhower kutsutaan hätiin. Boris-paran paetessa kohti Ukrainaa pelaajan ensimmäinen tehtävä on pitää Migit ohjuksen kantaman ulkopuolella. Sisäinen valtataistelu muuttuu kansainväliseksi konfliktiksi, itsenäinen Ukraina pyytää jenkkien apua ja homma menee rumaksi. Että semmoista Top Gun -vaikutteista jeesustelua.

Jos unohtaa jenkkipatrioottisen juonen ja tökerön huonot videopätkät tehtävien alussa, niin kampanja on tavallista parempaa jälkeä. Tehtävät eivät ole lineaarisia, vaan toiminta etenee ja tehtävät jakautuvat menestykseen mukaan. Koneita pitää huoltaa ja miettiä mikä tehtävä vaatii mitä, sillä uudempia koneita ja aseita on niukasti, vanhempaa kalustoa enemmän.

Tehtävät sekä kampanjassa että erikseen ovat hyvinkin monipuolisia ja täynnä toimintaa. Kampanjoissa mittatikkuni on Falcon 3 ja aivan sen tasolle ei päästä. Dynaamisen kaikki vaikuttaa kaikkeen -kampanjan asemesta tehtävät ovat valmiiksi purkitettuja, eivätkä tuhot ja muutokset kartalla sinänsä vaikuta muuhun kuin siihen, minkä seuraavan valmiiksi purkitetun tehtävän kone valitsee. Kampanjoiden valintaruutu on tehty niin, että jatkoa on varmasti odotettavissa lisälevyinä.

Kampanjan lisäksi U.S. Navy Fighters tarjoaa 50 yksittäistä tehtävää harjoituslentoineen ja kaksi tehtäväeditoria. Toisella miksaillaan lähinnä lentokoneita, tosin myös säätä voi vaihdella ja lisätä maahan ilmatorjuntaa. Toisella voi rakentaa kunnon tehtäviä lentokoneineen, rakennuksineen ja joukko-osastoineen. Jokaiselle objektille voi määritellä tavoitteita, kulkureittejä, etsintäsäteitä ja reaktioita eri tapahtumiin, ja lopuksi vielä tehtävän vaatimukset. Näin tehokkaaksi rakennettu tehtäväeditori hakee vertaistaan muista lentosimuista ja lisää pelin elinikää valtavasti.

Mukavana bonuksena on pelissä esiintyvää kalustoa esittelevä tietokanta. Kaikista löytyy esittelyteksti, tärkeimmät tiedot ja pyöriteltävä vektorikuva sekä useimmista valokuva.

Taivaan silpojat

Nojatuolilentäjät ovat harvoin tyytyväisiä ruutunsa näkymiin. Joko kaikki liikkuu liian takkuisesti tai grafiikka on liian karkeaa. USNF sysää ongelman täysin pelaajan harkittavaksi. Lentämään pääsee nimittäin viidellä resoluutiolla, alkaen 320x200-moodista aina 1024x768-resoluutioon. Arvatkaa onko sellaista konetta vielä olemassakaan millä tuo viimeinen pyörii? Onpahan ainakin panostettu tulevaisuuteen.

Hitaammilla mikroilla on tyydyttävä ilmeisen hätäisesti tehtyihin ja rumiin 320x200- tai 320x400-tiloihin, 640x480 sujuu siedettävästi 486DX2/66:lla ja nopealla VLB-näytönohjaimella, jos raaskii ottaa turhat pintakuviot pois.

Tarkan resoluution vaikutus peliin on hätkähdyttävä. Paitsi että lentokoneet, muu kalusto ja maasto ovat skarppeja ja kauniita, muiden lentokoneiden asento ilmassa näkyy helpommin ja oman koneen instrumentit ovat erittäin selkeitä.

Perinteisiä mittareita ei näytetä lainkaan, vaan tärkeimmät asiat näkyvät vain eteen heijastetusta HUD:sta. Tutkaan, navigointiin, aseisiin ja vastaaviin liittyvät asiat voi tuoda esille jokaisen omana pikkuruutunaan. Näin ei väkisin ahdeta puolta ruutua täyteen useimmiten turhaa informaatiota, vaan ainoastaan näytetään ne tiedot, joita milloinkin tarvitaan.

Navy Fighterissa on myös nykyisin pakollinen virtuaaliohjaamo. Kuvakulmaa voi ohjaamosta vapaasti liikutella näppäimillä tai lukita se seuraamaan viholliskonetta niin kauan, kun se pysyy järkevästi katseen tavoiteltavissa. Pienenä mutta tärkeänä lisänä on taustapeili.

Silmänruokaa löytyy muutenkin reilusti. Räjähdykset, ohjusten savuvanat, valittavat koneiden tunnukset sekä tietysti itse lentokoneet ovat vaatimattomasti hienompia kuin mikään koskaan. Herkuttelemaan pääsee perinteisesti lähes mistä kuvakulmasta tahansa. Kaikki kehuminen sillä edellytyksellä, että peliä ajetaan vähintään 640x480-tilassa.

Simulaattori vai peli?

Tärkeintä simujen lentomalleissa on se, tuntuuko lentäminen oikealta. Ja Navy Fighterissä kaikki tuntuu riittävän aidolta. Koneiden lastin paino otetaan huomioon ja jokainen valittava kone käyttäytyy varsin eri tavalla. Sakkaukset ja syöksykierteet onnistuvat, tosin jälkimmäinen vain jos sitä todella yrittää. Tutkan ja aseiden toimintaa on yksinkertaistettu, mutta kuitenkin sen verran kohtuudella, että hieman joutuu miettimään milloin ja millä ampuu. USNF:ssa on varmasti paljon aukkoja realismissa, mutta mitään järkyttäviä lapsuksia en ole huomannut.

Myös vauriot ja niiden vaikutus omaan koneeseen on tehty kunnolla. Massiivista kuritusta koneet eivät kestä, mutta eivät silti hajoa liian vähällä. Osumat vaikuttavat eri järjestelmiin yksilöllisesti, esimerkiksi häiriö hydrauliikassa tekee ensin ohjauksen vaimeaksi ja vähitellen paineen laskiessa ohjaus katoaa kokonaan. Osumat siipiin tai moottoreihin saattavat muuttaa lento-ominaisuudet epävakaiksi.

"C'mon, do some of that pilot s**t"

Realismi ja pelattavuus ovat hyvässä tasapainossa. Ilmataistelut ovat vauhdikkaita ja tekoäly sen verran viisasta, että muut koneet osaavat tehdä muutakin kuin kaarrella. Etenkin paremmilla koneilla varustetut vaikeimmalle säädetyt viholliset ovat välillä turhankin kova pala. Siipimiehille voi ja pitääkin antaa monenlaisia komentoja. Realismia ja vaikeustasoa voi säätää asia kerrallaan mieleiseksi, joten vähemmänkin kokenut pääsee sisään pikkuhiljaa.

Edes äänissä ei ole laiskoteltu. Sekä oma apupilotti että siipimies ovat jatkuvasti äänessä, esimerkiksi vedettäessä kone tiukkaan silmukkaan ensin apupilotti ähisee g-voimien alla, kunnes ruutu mustenee ja taustalta kuuluu vain kiihtyvää sydämen tykytystä. Puheen kanssa on menty jopa niin pitkälle, että apupilotti innostuu kannustamaan, jos taistelu viholliskoneen kanssa näyttää kääntyvän voiton puolelle, tai menee paniikkiin jos vihollinen on pääsemässä ampumaan. Osa kommenteista on näin perhelehdessä julkaisukelvotonta. Äänissä on innostuttu menemään niinkin pitkälle, että läheltä lennettäessä saattaa kuulla kopterien lapojen äänet tai palavan tankin liekkien ritinän. Etenkin stereoääniin pystyvällä kortilla äänimaailma on kaoottisen vaikuttava.

Jottei menisi pelkäksi suitsuttamiseksi niin löytyy muuten erinomaisesta kokonaisuudesta myös pari ikävää puutetta. Manuaali on harvinaisen surkea tekele. Paljon tärkeää tietoa on jätetty pois kokonaan, esimerkiksi valittavista aseista ei ole juuri mitään tietoa. Varsinkin muutamien venäläisten aseiden ominaisuudet ja käyttö jäävät täysin arvailun varaan.

Lentoja ei pysty nauhoittamaan myöhempää katselua varten millään. Paha puute, koska mikäpä sen mukavampaa kuin jälkikäteen rauhassa naatiskella parhaista suorituksista. Sitä paitsi, filmien avulla on hyvä hioa taitoja.

Kaikissa uusissa simulaattoreissa pitäisi olla mahdollisuus vähintään kaksinpeliin. Modeemin tai verkon kautta lentämisen puuttuminen on paha moka, mutta onneksi asiaan näyttäisi tulevan jatkossa korjaus. Ilmataistelut ovat USNF:n parasta antia eikä parhaankaan tekoälyn piekseminen ole niin nautittavaa kuin toisen ihmisen päihittäminen.

Karmeaa kehua näin varauksetta, mutta USNF singahtaa suoraan lentosimujen kärkikaartiin. Falcon 3:n ja Air Warrioriin tutustumisen jälkeen mikään lentosimu ei ole säväyttänyt tällä tavalla ja näyttäisi siltä, että ote pysyy, kun jatkoa seuraa uusina kampanjoina, sarjan seuraavina osina sekä itse tehtyinä tehtävinä. Pitkää ikää.

94