USS Ticonderoga tarjoaa kotikippareille harvinaisen tuulahduksen nykyaikaista merisodankäyntiä, ja lupaa maustaa strategiasoppaa sekä multimedialla että hyppysellisellä roolipeliä, mikä ainakin kuulostaa mielenkiintoiselta.
USS Ticonderoga on ensisijaisesti strategiapeli, jossa pelaajan komennossa on Ticonderoga-luokan risteilijä. Multimediatarjonta tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaaja (aluksen kapteeni) voi kulkea ja kääntyillä komentosillalla, taistelukeskuksessa ja radiohuoneessa ja jopa siemaista kupillisen virtuaalikahviakin virtuaalimukista. Lisäksi peliin on yhytetty nykyisin pakollinen sarja lyhyitä videopätkiä. Itse pelin kannalta ympäriinsä hortoilusta ei ole mitään hyötyä, eikä tutkan mukaan vieressä oleva aluskaan edes näy sillalta uloskatsoessa. Myös meri on ikkunasta ulos katsottuna säätilasta riippumatta rasvatyyni.
Pelin roolipeliosuus on pieni, mutta mainitsemisen arvoinen: se tarjoaa diplomatiaa pelkän aseiden kalisuttelun lisäksi. Muutamissa tehtävissä saadaan nimittäin radioviestejä muilta aluksilta (vihollisiltakin) tai omalta miehistöltä ja tehtävän jatko riippuu täysin siitä, miten niihin vastaa. Jostain syystä nimenomaan tämä osa lämmitti minun sydäntäni ja on kaivattu lisä tämäntyyppisiin peleihin.
Komentopaikalle, mars
Maailmalla kuohuu kolmessa varsin perinteisessä paikassa: Persianlahdella, Atlantilla ja Koreassa. Kaikki kolme skenaariota ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, joista kukin on jaettu yhdeksään erilliseen, itsenäiseen tehtävään. Muutamissa tehtävissä tavoitteet vaikuttavat hieman epämääräisiltä ja jättävät aika paljon arvailun varaan, eikä kerran nähtyä käskynjakoa voi tehtävän alettua katsoa uudelleen.
Strateginen osuus on lähinnä Harpoonin kevytversio. Ensisijaisesti pelaaja komentaa omaa Ticonderoga-luokan alustaan, joskin useimmissa tehtävissä on komennossa muutakin kalustoa aina lentokoneita ja tukialuksia myöten.
Asevalikoima on kohtuullisen kattava: omassa aluksessa on aseita aina ilmatorjuntatykeistä risteilyohjuksiin ja meriohjuksiin. Muilta aluksilta löytyy enimmäkseen samoja aseita, tosin suppeampana valikoimana. Helikopterit ja lentokoneet on aseistettu sekä ilma- että pintataistelua varten.
Alusta hallitaan taistelukeskuksen eri tutkaruuduilta ja ohjataan joko asettamalla navigaatiopisteitä tai antamalla haluttu suunta ja nopeus. Toisten alusten liikkumisen voi määritellä vapaasti tai ne voi alistaa muodostelmaan, jolloin ne pysyvät tietyllä etäisyydellä ja suunnalla omasta aluksesta.
Taistelukeskuksessa on näytöt navigaatiopisteiden asetusta, ilma-, pinta- ja vedenalaista taistelua varten. Kaikki näytöt toimivat kevennettynä versiona realistisen NTDS-symbologian (Naval Tactical Display System) mukaisesti. Kutakin näyttöä voi zoomata portaattomasti ylös ja alas toisistaan riippumatta.
Näyttöjä ei voi kuitenkaan olla useampaa näkyvissä samanaikaisesti. Jos esimerkiksi ollaan pintataisteluruudulla, mahdolliset sukellusveneet tai lentokoneet eivät näy ollenkaan, ja ensimmäisen varoituksen lähelle hiipineen viholliskoneen läsnäolosta saa yleensä vasta ohjusvaroituksen tullessa. Toinen töppäys on mittakaavanäytön puute. Näyttöä zoomatessa voi vain varovaisesti arvailla, millaisista etäisyyksistä sillä hetkellä on kysymys. Ja tottakai yhdessä tehtävässä oma alus on määrä ohjata sadan kilometrin päähän Korean rannikosta...
Jokaisen aluksen taisteluvalmiuden, siis reagoinnin esimerkiksi tunnistamattomiin kohteisiin ja kohti ampuviin vihollisiin, voi säätää varsin monipuolisesti, mutta usein melko tarpeettomasti. Osa valinnoista on täysin turhia: esimerkiksi kaikki näkyvissä olevat tunnistamattomat kohteet ovat varmuudella vihollisia, sillä omien ja vihollisten lisäksi ei muuta liikennettä alueella ole. Jos automaattiliipaisimen säätää liian herkälle, voi yhtäkkiä huomata tietokoneen ohjaamien asemiesten ampuneen kaikki risteilyohjukset partioveneeseen, kun tutkan kantamaan ilmestyykin oikea sota-alus...
Voipa käydä näinkin: olin säätänyt maksimiaggression viholliskontakteille. Kun vihollinen ampui SAMin kohti risteilyohjustani, vastasi oma miehistöni ampumalla SAMin kohti vihollisen SAMia. Tarpeetonta kertoakaan, vihollinen vastasi uudella SAMilla. Samoin oma miehistöni. Ennen kuin ehdin kunnolla reagoida, olivat lähes kaikki ohjukseni käytetty ja ruutu täynnä lentävää rautaa.
Aggressiotaso siis kannattaa pitää matalana ja ampua ohjukset manuaalisesti.
Set reality for mild stun
Realistisuudessa on otettu melkoisia vapauksia ilmeisesti pelin helpottamiseksi. Esimerkiksi sonar toimii ihan yhtä tehokkaasti liikkui laiva täyttä vauhtia tai seisoi paikallaan, ja omat helikopterit lentävät näköjään pyhällä hengellä, sillä ne voi pitää ilmassa loputtomiin. Eipä helikoptereista kyllä juurikaan hyötyä ole paitsi mini-AWACSeina, koska syystä tai toisesta niiden maatutka on monin verroin tehokkaampi kuin laivojen.
Vihollisjoukkojen strategiantajussa ei ole kehumista. Korean yllä pörrää parisenkymmentä MiGiä ympäriinsä näennäisesti satunnaislukugeneraattorin avulla. Silloin tällöin joku niistä päätyy oman aluksen lähelle, jolloin MiG yrittää hyökätä. Yksittäinen vihollinen on kuitenkin helppo pala, eikä minkäänlaisista saturaatiohyökkäyksistä näytä olevan pelkoa. Vihollisten puolustautuminenkin on vähän puolivillaista, koska viholliskohde ampuu aina ainoastaan yhden ohjuksen torjumaan kohti tulevaa ohjusta. Jos se ei osu, osuu oma ohjus lähes varmasti. Vastaavassa tilanteessa saan itse ilmaan vähintään kaksi-kolme ohjusta.
Vettä konehuoneessa?
USS Ticonderoga on valitettavasti varsin buginen ja kaatuilee vähän väliä ilman ennakkovaroitusta. Varsinkin sinänsä hyvät videopätkät aseiden laukaisuista, osumista ja SEAL-joukkojen tehtävistä jäävät helposti jumiin ja kaatavat samalla koko ohjelman, joten käytännössä pätkät pitää pistää pois päältä. Kaatumiset eivät lopu, mutta vähenevät. Todella typerästi pelin voi tallentaa vasta tehtävän päätyttyä, joten kaatunut tehtävä pitää aina aloittaa alusta.
Audiopuoltakin olisi saanut hioa. Kerrankin hyvältä kuulostavat puheosuudet (kuten muukin efektipuoli ja musiikki) pätkivät, joskin CD-ROMin alistaminen smartdrivelle auttaa jonkin verran.
Jos nämä muutamat, mutta erittäin häiritsevät bugit olisi saatu korjattua, olisi pelillä erittäin paljon potentiaalia aloittelevan strategistin harjoittelupelinä. Harmittaa kääntää muuten hyvän pelin pisteruuvia vasemmalle muutaman typerän bugin takia, mutta tällaisenaan se on jokseenkin pelikelvoton.
70
