Entinen sheriffi, nykyinen saarnamies Henry Branch tapasi kohtalonsa Paholaisvuorella.
Hän haavoittui kuolettavasti taistelussa jättikokoisia lepakko-olioita vastaan ja hautautui lopulta lohkareiden alle mainari Xien asettaman räjähdyspanoksen murentaessa osan vuoresta. Muu joukko pääsi pakoon enemmän tai vähemmän kärsineinä. Päämäärä oli onneksi saavutettu ja vuoren inhoille asukkaille aiheutettu mittavat vauriot.
Kolhiutuneet sankarit palasivat kotikaupunkiinsa Tombstoneen. Muutaman päivän levon jälkeen he halusivat jatkaa seikkailemista. Vain Henry ja keksijä Armington päättivät pysyä aloillaan (eli Hanski ja minä teimme uudet hahmot vanhojen tilalle). Oma hahmoni on ruipelo alkemisti Corbet Minton, Hanskin hahmoon tutustutte pian.
Otteita C. Mintonin päiväkirjasta
- Myin keksimääni yleislääkettä Stonefieldin ukolle. Jatkoin nuoruudeneliksiirin kehittelyä. Täytyy vain olla tarkkana nitroglyseriinin kanssa. Kuuma päivä.
- Hyvä, että mökkini on kaukana Laytonin keskustasta. Sattui pieni pamahdus. Ei pahoja vaurioita. Onneksi hajonnut seinä antaa etelään.
- Eliksiirin kehittelyä edelleen. Miten saan elohopean liukenemaan? Jos en olisi näin hintelä, korjaisin seinän. Onpahan ainakin valoisaa.
- Sheriffi Crystal Silver tuli käymään. Kyseli rohdoistani. Stonefieldillä kun on koko perhe sairaana ja vanha rouva vainajana. Selitin upealle neiti sheriffille valmistusprosessia ja esittelin vehkeitäni. Hän näytti vaikuttuneelta ja korjasi seinän.
- Keksin uuden mielenkiintoisen mahdollisuuden eliksiirin valmistamiseen. Kiehautan perusosan ensin kaasumaiseksi ja sekoitan vasta sitten B-liuokseen.
- Sheriffi Silver tuli taas käymään. Kertoi toisenkin Stonefieldin kuolleen. Saatan joutua oikeuteen lääkkeeni takia. Pyysin neitiä auttamaan kaasukokeessa, jossa omat käteni eivät riitä. Korostin erityisesti tarkkuutta kaasuhanojen eri asentojen suhteen.
Hhhsssssssssss......
- Kauneus ja äly eivät aina kulje käsi kädessä. Heräsin mökin lattialta pää pökerryksissä. Neiti Silver näkyi myös availevan silmiään. Kitkerä haju tuntui vielä. Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla kuolleita. Täytyy tutkia asiaa, kunhan olo paranee.
- Meidän pitäisi olla kuolleita. Syntynyt kaasu oli tappavaa. Kokeilin Crystalin pulssia. En tuntenut sitä, vaikka hän tuntuu olevan ihan kunnossa. En tuntenut omaanikaan.
- Meidän pitäisi olla kuolleita. Kaasun haju tuntuu vieläkin ja pienikin määrä sitä on kohtalokasta. Kummallista etten ole lainkaan väsynyt. Crystal sai naulasta haavan sormeensa mutta se ei vuotanut verta. Minun tekee mieli lihaa.
- Me olemme kuolleita. Me kuolimme myrkkykaasun vuoksi. Jostakin oudosta syystä jokin voima on palauttanut meidän jonkinlaiseen elävään muotoon. Me olemme epäkuolleita. Meidän ei tarvitse hengittää. Emme vuoda verta. Emme tunne kipua. Kauheaa. Crystal ei halua palata kaupunkiin. Kaupunkilaiset eivät ehkä halua epäkuollutta sheriffiä. Minä haluan lihaa.
- Emme tarvitse happea. Emme vuoda verta. Emme tunne kipua. Emme väsy. Olemme voittamattomia! Upeaa. Meidän on lähdettävä, ennen kuin kaupunkilaiset löytävät meidät. Tässä paikassa ei pidetä meikäläisistä. Pakkasin kemistintarvikkeeni säkkiin.
Omalle alalle
- Laahustimme preerian halki pari päivää. Matkalla kohtasimme isännättömän hevosen. Omimme sen. Eipähän tarvitse itse raahata säkkiä. Saavuimme illalla Tombstoneen.
- Päätimme Crystalin kanssa perustaa hautaustoimiston. Olemmehan kuin alalle luotuja. Vuokrasimme pienen tönön. Ostin jätelautaa ja nauloja. Teurastimme hevosen ja pönkitimme sen talon eteen mainokseksi. Illalla kun taas halusimme lihaa, haimme palan hevosesta.
- Ensimmäinen asiakas. Veloitimme $ 10 ja lupasimme hoitaa vainajan, mr. Samuelsin haudan lepoon. Ryhdyin valmistamaan arkkua. Crystal lainasi kärryt naapurikaupasta ja lähti hakemaan vainajaa.
- Havaitsimme, että alkoholi peittää hyvin joitakin kiusaavan ominaistuoksumme. Koska se ei pahemmin vaikuta meikäläisiin, voimme huoletta nauttia sitä sen verran, että tuoksumme peittyy. Vainajaa arkkuun asettaessani huomasin, että siitä puuttui pala. Crystalin hampaanjäljet sopivat. Hautajaiset sujuivat muuten hyvin.
- Hakiessani taas lihaa mainoshevosestamme, huomasin sen ympärillä pörräävän satoja kärpäsiä. Ne eivät ole hyvää mainosta. Täytyy kehitellä jokin kärpäsmyrkky.
Hommat hoidetaan
- Toinen asiakas. Äijällä jokin kohtaus kuulemma. Leski oli kiireinen eikä kuulemma tarvinnut mitään muistotilaisuutta. Veloitimme $ 15 ja lupasimme hoitaa hautauksen nopeasti. Kärräsimme kaksin vainajan arkussa hautuumaalle ja aloin kaivaa kuoppaa. Crystal huomasi kuinka arkunkansi kohosi ja vainaja nousi istumaan. Minä pamautin sitä lapiolla päähän, koska homma oli jo maksettukin. Hautasimme asiakkaan eikä ole perästä kuulunut.
- Kadulla kulkijat kävivät valittamassa hevosestamme. Kärpäsmyrkky ei tehoa. Keikautimme hevon illalla nurin, avasimme, kaavimme sisukset pois ja täytimme heinällä. Crystal ompeli sen kiinni. Kärpäset vähenivät huomattavasti ja meillä on muonaa moneksi päiväksi.
- Eräs asiakas nyrpisteli nenäänsä putiikissamme. Meillä kuulemma tuoksui ihan kalmalta. - No mikä ettei, kun sekä omistajat että asiakkaat ovat kuolleita, heitin siihen. Äijä lähti eikä ole palannut. Ehkä myös takahuoneessa säilyttämämme hevonliha hiukan tuoksuu. Kaadoin siihen viskiä päälle. Tepsiihän se meihinkin.
- Kävimme ensi kertaa läheisessä saluunassa. Moni tuntee meidät jo ammattimme perusteella. Jotkut hemmot taputteli Crystalia mutta lopetti kun niiden sormet napsui poikki. Joku mustapukuinen Kris tuli juttelemaan, luuli kai kollegoiksi. Se hommaa kuitenkin jotain henkimaailman juttuja. Kiva ja rauhallinen ilta.
- Hiljaista töissä. Laitettiin lappu oveen ja mentiin saluunaan. Kris ja sen kaveri Xie tuli juttelemaan. Xie on jonkinlainen kokki ja kiinalainen. Luvattiin niille alennusta. Hyvä kun saa jotakin tuttuja täältä Tombstonesta.
Jep. Uusi hahmoni on aivan erilainen kuin vakaa ja komea Henry Branch, vaan ei ainakaan tylsempi. Myös Hanskin hullu keksijä vaihtui epäkuolleeksi naissheriffiksi, joten onhan siinäkin vaihtelua. Mutta lihaa tekee taas mieli...
