Uusi huima sikamegaturbokonsoli on täällä

Uusi konsoli on jälleen julkistettu ja se on tietenkin parempi ja tehokkaampi kuin kaikki aiemmat yhteensä. Mutta miten tuo uusi yllättäjä, kaikessa hiljaisuudessa kypsytelty ihmelaite, Japanissa piakkoin kauppoihin tuleva CP-boksina tunnettu konsoli eroaa edeltäjistään? Koneen suunnittelusta vastannut herra Bates saatiin kuin saatiinkin kiinni puhelimitse juuri ennen Peliaseman painoon menemistä.

Sata miljoonaa polygonia ei enää tunnu missään. Uuden megakonsolin demossa peräti 500 miljoonaa polygonia vilistävät ruudulla samanaikaisesti. Lopputulos on melkoinen kokemus ja muistuttaa pikemminkin lumisadetta kuin huimaa pelidemoa. Mistä oikein on kyse Herra Bates?

"No kun me nyt ajattelimme panna kertaheitolla kaikki nuo 500 miljoonaa polygonia vipeltämään ruudulla samanaikaisesti, niin pitihän niistä tehdä melko pieniä, jotta sopisivat kuvaruudulle." Eli jokainen pieni piste on siis yksi polygoni ja ne surraavat ruudussa edestakaisin pitkin ja poikin peliversumia? "Aivan, juuri näin siinä tapahtuu", vahvistaa Bates.

Ja mitäpä olisi uusi konsoli ilman lukuisia erikoistehosteita. Tässä suhteessa Herra Batesin johtama työryhmä on ollut erityisen ansiokas. Laitteessa on kovolle rakennettuna muun muassa sumutuspiiri, joka häivyttää kauempana olevat rakenteet näkymättömiin. Enää ei siis pelintekijän tarvitse itse huolehtia tuosta tunnelmaa niin oivasti luovasta erikoistehosteesta.

Hieman erikoisempi ratkaisu on aliasing-piiri. Sen avulla kaarevat reunat saa vaivatta kuorrutettua kauniilla pykäläisillä pikselireunoilla. Mutta herra Bates, eikös tämän voi ajatella myös negatiivisenakin ominaisuutena _ onhan useimmiten ollut tapana pikemminkin pyrkiä pehmentämään nuo nypyläreunat näkymättömiin? "No voihan sen noinkin ajatella, mutta onhan siinä sellainen etu, ettei tarvitse väitellä siitä, syntyvätkö reunat raudalla vai ihan vahingossa. Ja synnyttäähän tuollainen näkymä pelaajassa silmittömän raivon ja panee silmät vuotamaan karvaita kyyneliä. Voiko enää elämyksellisempää elämyskokemusta olla?" kysyy herra Bates ja lisää: "Elämyksiähän me pelikonsoleilta nykypäivänä juuri odotammekin."

Erityisen ylpeä pelikonsolin suunnitellut tiimi on light filtering -ominaisuudesta. Sen avulla 3D-räiskinnän käytävänpätkät muuttuvat automaattisesti synkänruskeaksi ja tummanpuhuvaksi räiskintäympäristöksi, joissa varjoissa huokuvi vaara. Enää pelintekijän ei tarvitse hermoilla, josko jonnekin olisi jäänyt jäänyt valoisa ja eloisa episodi.

Erinomainen slow mo -efekti on myös nannaa sitä kaipaaville. Nopeinkin toimintaosuus hiipuu hetkessä tunnelmalliseksi kuvasarjaksi. Viime mainitun voi kaiken lisäksi komistaa jerkydrama-suodatuksella, jonka jälkeen näkymät alkavat somasti nykiä nylkyttää. Tällöin animaation eri vaiheet erottuvat selkeästi osasuorituksiksi jaoteltuina. Tämä huima lisäbonus tuo samalla vaikkapa jalkapallopeliin uskomattoman hienon nostalgian tunnun, sillä nostalgiahan tunnetusti myy.

CP-boksin liitännät ovat vertaansa vailla. Siihen voi kytkeä luonnollisesti tavallisimmat kotoa löytyvät lisälaitteet kuten leivänpaahtimen ja mikroaaltouunin. Erityisen shockwire-linkin kautta pelikonsoliin voi liittää muun muassa täryjyrän ja lentokoneen suihkumoottorin erikoisefektejä varten. Koneen takaa löytyy myös paikka naapurin mummolle, poliisille ja lakimiehelle. Lisäksi laitteen sivulle voidaan liittää vessa, ekg-nauhoitin ja paloposti. Lopulta kasassa on todellinen koko perheen viihdekeskus, joka täyttää vaativimmankin käyttäjän tiukimmatkin tarpeet.

"Pelipuolta emme olekaan vielä pohtineet sen pidemmälle. Johan meillä on kuitenkin hienoja demoja kuten 100 miljoonaa vesipisaraa ilmassa -demo ja tuulessa taipuu rautakanki -demo", tuumii herra Bates ja jatkaa: "Pitäisiköhän meidän tosiaan tehdä koneelle joku pelikin? Tämä onkin itse asiassa ihan hyvä idea... Emmeköhän me jonkun viiden vuoden takaisen ajopelin saa konvertoitua uudelle koneelle; onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa koneen julkaisuun."

Kiitos haastattelusta, herra Bates. Jäämme odottamaan tätä merkkitapahtumaa luottavin ja innokkain mielin. Eihän vanhoista autopeleistä koskaan saa kyllikseen.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…