Lautapeleinä Normandian maihinnousua on tarjolla pilvin pimein, tietokonepelaajan täytyy kaivaa kuusnepa esiin. Yhdysvaltalainen Three-Sixty pelastaa D-Dayn V for Victoryllä.
V for Victory ei ole yksittäinen peli, vaan suuremman pelijärjestelmän ensimmäinen osa. Perusjärjestelmän mukana tulee Utah Beach -kenttä, joka sijoittuu Normandian maihinnousun läntisimpään osaan jenkkien Utah-lohkolle, ja sisältää kuusi erillistä skenaariota.
Lautastrategistin Deja Vu
Pelijärjestelmä muistuttaa monissa suhteissa lautapeliä, sillä käsikirjaa lukiessa hyvin moni sääntö tuntuu vanhalta ystävältä. Onneksi kone huolehtii numeronmurskauksesta. Lautapelimäisesti peli käyttää heksoja ja pelinappulan näköisiä yksiköitä.
Pelivuoro koostuu kolmesta vaiheesta: käsky, toteutus ja tarkkailu. Käskyvaiheessa pelaajat paitsi tutkivat yleistilannetta ja suunnittelevat toimenpiteensä myös antavat määräyksensä. Joukot liikkuvat vasta toteutusvaiheessa: toteuttavat hyökkäyksensä, lymyävät kuopissa tykistötulen alla, laivasto antaa tulitukea ja ilmavoimat ilmatukea.
Kaikkien liikuttua on tulosten tarkistamisen vuoro, jotka voi skannata yliolkaisesti tai tutkia tarkemminkin. Ja sitten siirrytään taas käskyvaiheeseen.
Joukkojen kontrollointiin on jätetty mukavasti valinnanvaraa, sillä sen hoitaa joko helposti tai vaikeasti. Helpolla tavalla otetaan hiirellä ote liikutettavasta yksiköstä ja näytetään sille määränpää. Matkan pituus määrää liikkumismoodin, ja jos liikkumisen kohteena on vihollisyksikkö, hyökkää yksikkö automaattisesti. Koska tämä ei aina ole pelaajan tarkoitus, voi liikkumis-, puolustus- ja hyökkäysmoodin säätää itse. Esimerkiksi puolustautumisen voi valita väliltä "Livohkaan, jos joku hyökkää" aina viimeiseen ammukseen asti puolustautumiseen. Hyökkäysoptiot tietysti noudattavat samaa kaavaa.
Armeija marssii vatsallaan
Päämajat ovat erittäin tärkeitä, sillä käskyjen lisäksi niiden läpi kulkee huolto, joka vaikuttaa sen alaisten yksikköjen taistelutehoon. Minimihuollolla ei tehdä juuri mitään, kun taas hyökkäyshuollossa rypevät joukot puhkuvat tarmoa ja intoa. Huoltoa ei tietysti koskaan ole kaikille tarpeeksi.
Huoltotilanteen lisäksi maajoukkojen taistelutehoon vaikuttavat tietenkin myös huoltoreitin pituus, väsymys, moraali, maasto, linnoitukset, säätila, vuorokaudenaika, tykistön, panssareiden, pioneerien ja ilmavoimien tuki sekä tuhat muuta yksityiskohtaa, joiden määrää ei usko ilman käsikirjan läpi plaraamista.
V for Victory on täysin hiirivetoinen, mutta yksikkömenun valintaa lukuunottamatta kaiken voi hoitaa näppikselläkin. Graafisesti V4V on vaikuttava ilmestys, sillä se käyttää Super-VGA-moodia eli on tarkkaa. Maasto on moniväristä ja nättiä katseltavaa, ja ruudulle on saatu ahdettua huomattavan paljon asiaa. Äänipuoli on paljon vaatimattomampaa: alkumusiikin lisäksi vähäisiä tehosteita.
Kokoa piisaa
V4V:n mittakaavassa riittää puremista joksikin aikaa. Pienemmät harjoitusskenaariot ovat helposti hallittavissa, koska niiden koko pelialue rajoittuu jotakuinkin yhden kuvaruudun alueelle. Täysmittaisessa kampanjassa miettii veteraanikin hetken, sillä sotatoimialue on kuvaruudun kokoon verrattuna valtava ja kontrolloitavaa riittää. Koko ei muuten olisi ongelma, mutta kun ruudun vieritys ei ole enää kovin sulavaa, on käskyjen jakaminen kaikille yksiköille aikaaviepää hommaa.
Ohjeet on jaettu kahteen erilliseen kirjaan, joista toinen, Operations Manual (34 s) sisältää esimerkkiskenaarion ohjeet ja pelin perussäännöstön. Kun perusasiat ovat hallussa avataan Reference Manual (158 s) ja luetaan perinpohjainen selvitys pelin toiminnasta.
V for Victoryyn on otettu parhaat lautapelien ominaisuudet, lisätty tietokoneen laskukyky ja Super-VGA-grafiikka ja saatu tulokseksi poikkeuksellisen houkutteleva, helppo ja realistinen peli. Hyvin tehty, Three-Sixty!
86
