Kun Gallia vallataan, avuksi tarvitaan joko Akvavitix tai Amerikan Yhdysvallat. Valkyria Chroniclesin Gallia joutuu tyytymään sinuun, mutta se on ihan très bon.
Valkyria Chronicles elää 1930-luvun viboja herättelevän realismin ja animella marinoidun fantasian leikkauspisteessä. Sen utopiaa hipova maailma pyörii arvokkaan ragniitti-energiamalmin ympärillä. Pienellä Gallialla on sitä runsaasti, suurella ja mahtavalla itäisen Imperiumin punakoneella vähemmän. Se siitä utopiasta. Imperiumi ratkaisee epäsuhdan laajamittaisella invaasiolla Galliaan.
Vaikka pelimaailma on kiinnostava, Valkyyriakronikoiden merkittävimmät oivallukset löytyvät taistelutantereelta. Taistelu yhdistää vuoropohjaisen taktiikan tosiaikaiseen toimintaan, ja onnistuneesti säilyttää kummankin lajityypin hyvät puolet. Sotilaat ja sotakoneet etenevät perinteisesti vuorotellen, mutta ruohonjuuritason liikkuminen on kaikkea muuta kuin perinteistä. Unohda kalkkeutuneet ruudut ja heksat, sotilaat tepastelevat hienoissa piirrosmaisemissa pikselilleen haluamaansa paikkaan, kunhan vain toimintapisteet riittävät.
Vihollisten jalat jäätyvät Gallian vuorolla, mutta liipaisinsormet ovat aina vetreitä. Vastustajat ampuvat tiukasti jokaista tulietäisyydelle erehtyvää gallialaista. Ja sama pätee toisinpäin. Vaikka vuoropohjaisuus on kokonaisuuden määräävä osa, toimintaseikkailumainen eteneminen ja lyijypitoinen ilma tuovat kahakoihin tosiaikastrategioista tuttua jännitettä ja välittömän hengenvaaran tuntua.
Vuoropohjaisuutta hämärretään entisestään rajallisella määrällä siirtomitaleita, joita kuluu yksi per sotilas. Panssarivaunu nielee kaksi läpyskää. Jos siirtoja kasataan samalle yksikölle, joku muu ei liiku lainkaan. Kolmea siirtoa enempää ei kannata uhrata yhteen yksikköön, sillä toimintapisteet vähenevät joka kerta ja tehokkaat räjähteet palautuvat vasta seuraavalla vuorolla. Paitsi että omaperäinen ja joustava taistelusysteemi on kaikin puolin toimiva, liikkeiden miettimisen ja riskaabelien tapahtumien yhdistelmä on addiktiivinen.
Vaunut etulinjaan
Jalkaväki jakautuu tiedustelijoihin, rynnäkkösotilaisiin, keskiaikaista ritaria muistuttaviin lancer-peitsisinkomiehiin, huoltoon ja tarkka-ampujiin. Sotilasluokkien nopeuden, kestävyyden ja aseistuksen erot ovat keinotekoisia, mutta se on vain eduksi. Hyökkäyskuvioiden suunnitteluun tulee enemmän kiinnostavia mutkia, kun kaikki sotilaat eivät ole samanlaisia.
Gallian toivojen etenemistä tuetaan aluksi yhdellä muhevasti murisevalla tankilla, myöhemmin kahdella. Edestä ja sivulta viuhuvat luodit eivät vahingoita vaunuja lainkaan, joten jalkaväki on masiinan takana hyvässä suojassa. Vihamielisen porukan keskelle ei kannata huristella hällä väliä -asenteella, sillä tankeissa on yksi erittäin heikko kohta: takana sijaitseva sinisenä hehkuva ragniittijäähdytin. Akilleen kantapäähän pamahtanut singon pati räjäyttää elintärkeän panssunkin kertalaakista.
Oikein ajoitettu siirtojen kasaaminen yhdelle yksikölle on tärkein taktinen ase. Bonussiirrot terävöittävät kummasti tankkien, jo muutenkin nopeiden tiedustelijoiden ja vaunun tuntumassa väijyvien lancerien otteita. Rivakalla rynnimisellä jallitetaan pääasiassa etusektoriin ampuvia sotilaita. Kranaatti vihollislauman keskelle sivustasta tai takaapäin on tehokas tapa pattitilanteiden purkamiseen. Selustasta iskeminen tekee muun hyvän lisäksi enemmän lämää ja vastustajat eivät väistä sarrrjaa maahan heittäytymällä. Väistöjä esiintyy satunnaisesti, jos hyökkäys tehdään näkökentästä.
Taktiikkaa, tilannetajua ja valppautta tarvitaan, sillä vastustajat odottavat kiperissä paikoissa. Soltut kuukahtavat ja tankit kosahtavat nopeasti, jos noin kymmenen hengen joukkue rynnii puolisokkona pää kolmantena telaketjuna eteenpäin. Tilanteen arvioimista autetaan näkyvyyskaarilla, jotka piirretään näkökenttään ilmaantuvien kohteiden välille. Silmä tarkkana eteneminen palkitaan aina: passiivinen sijoittuminen vihollisen reitille on usein aktiivista prässäämistä tehokkaampaa, sillä soltut ja tankin konekivääri ampuvat ilmaiseksi aina, kun vihollinen yrittää liikkua.
Vuoron päättäminen suojaisaan paikkaan on aina hyvä idea. Jalkaväki ei liiemmin tankkeja pelota, mutta pst-tykit ja raskaat vaunut tekevät nopeasti rumaa jälkeä. Seinän tai kallion kulman takana kyttääminen on kelvollinen hätäratkaisu joka tilanteeseen. Juoksuhautoihin ja hiekkasäkkien taakse kyyristyminen antaa hyvä sauman ilmaiseen vihollisen vuorolla präiskyttelyyn. Neljäs harvinaisempi piilopaikka on korkea heinikko, jonne soturit katoavat vihollisen näkökentästä kokonaan.
Imperiumin vastaisku
Vihollisia kurmotetaan vaihtelevilla ja suoraan asian ytimeen pureutuvilla kompakteilla kentillä. Vapaavalintaisten sotilaiden operaatiot päättyvät useimmiten joko vihollistukikohdan valtaukseen, tankkikomentaja Welkinin kuolemaan tai 20 vuoron rajaan. Vuorokatto tuntuu matalalta, mutta siihen mahtuu kyllä kaikenlaista: yhteen operaatioon uppoaa varustelukierteineen ja tarinamuodollisuuksineen helposti yli kaksi tuntia. Se ei haittaa pätkän vertaa, koska tilanteen saa tallentaa milloin tahansa.
Kymmenien tuntien sisältö pysyy jatkuvasti tuoreena uusilla jipoilla ja asetelmilla. Monet tehtävät ovat Advance Warsin tapaan pulmavirityksiä, joissa pitää hoksata jotain menestykselle olennaista. Tekoäly sinänsä ei ole mikään Deep Blue. Tunnelmaa terävöitetään muun muassa hiiviskelyllä ja kenttäkohtaisilla pomokoneilla, kuten jättiläistankilla ja panssarijunalla. Juonikeikat ovat kertaluonteisia, mutta skirmish-kahakoita junnataan vapaasti dollarinkuvat ja kokemuspisteet silmissä kiiluen. Kokemus ja käteinen sijoitetaan pääkaupungissa miehistön koulutukseen ja sotateknologian kehitykseen.
Valkyyriakronikat viimeistellään viehättävän sarjakuvakirjamaisella kerronnalla. Tarinan jokaisella aukeamalla on vähintään yksi tehtävä ja liuta juonianimaatioita. Kirjanmerkeillä matkustetaan parakkeihin, harjoituskentälle ja muihin merkittäviin paikkoihin. Juonikuvioita vatkataan niin paljon, että välillä diibadaaban seuraaminen kyllästyttää. Onneksi juonianimaatiot puskevat vain ani harvoin itse toiminnan sekaan.
Valkyria Chronicles osui ja upposi syvälle, sillä kiinnostavaan maailmaan sijoittuvat taktiset nujakoinnit ovat aina olleet heikko kohtani. Kun plussapinoon lätkäistään vielä pään käytön ja toiminnan tasavertainen liitto, Valkyria Chronicles nousee yhdeksi pelivuoden -08 yllättäjistä.
92
