Sota saapuu satumaahan

Missä valkyriat ratsastaa, siellä siipisiat voivat laiduntaa, siellä Euroopan verisillä taistelukentillä.

Valkyria Chronicles on Playstation kolmosen pidetyimpiä yksinoikeuspelejä. Miten värikäs konsolisota maistuu karskeille pc-jäärille? No sehän nähdään nyt.

Ei vain yksi kylä, vaan koko Gallian pieni kuningaskunta Euroopan mantereella jää suurvaltojen sodan jalkoihin, kun idän Imperiumi käy läntisen federaation kimppuun. Euroopan toinen suursota alkaa ja ragniitti-mineraalia paljon sisältävä Gallia joutuu puolustautumaan asein.

Ensimmäisen sodan sankarikenraalin poika Welkin Gunther opiskelisi mieluummin biologiaa, mutta kotikylän tuho pakottaa tarttumaan aseeseen - tai pikemminkin isän peruja varastosta löytyvään kokeelliseen panssarivaunu Edelweissiin. Yhdessä kylävartion johtaja Alician kanssa Welkin liittyy Gallian nostoväen joukkoihin, ja uljaan panssarivaununsa tornista johtaa sen ryhmää numero 7.

Kawaii Away!

Valkyria Chronicles esittää toista maailmansotaa Euroopassa mutta animelinssin läpi. Jo nimissä maistuu Eurooppa, ja aseiden sekä kaluston estetiikka lainaa paljon ajan sotalaitteista. Jopa oikean sodan synkimpiä puolia sivutaan: sekä Imperiumi että osa gallialaisista asetovereista vihaa avoimesti mustatukkaista darcsen-vähemmistöä, johon esimerkiksi Welkinin adoptiosisar Isara kuuluu.

Kontrasti näin historiankirjoja selanneelle on tuttujen teemojen ja tietynlaisen animen ylipirtsakkuuden välillä joskus hämmentävä. Pakostakin mieleen tulee, ettei samanlaista teemaa olisi uskallettu kaivaa Japanin omasta, melkoisia kauheuksia sisältävästä sotahistoriasta. Turvallinen etäisyys puuttuu. Enpä toisaalta usko, että ihan heti löytyisi suomalaista pelifirmaa muuttamaan jatkosotaa viihdyttäväksi söpöilyversioksi.

Mangan ja animen estetiikkaa ja kliseitä annostellaan melkoisen runsaalla soppakauhalla. Tässä sodassa on täysin luonnollista että ryhmässä on taistelutoverina kikattava, lettipäinen 15-vuotias pioneerityttö. Tai että metsiköstä löytyy osaston maskotiksi aivan sairaan sympaattinen ja tuhottoman söpö siivekäs pikkuporsas. Nöf nöf, tai siis Neuf neuf!

Taustajuonen vihjaukset muinaisiin massatuhoaseisiin ovat tuttu teema monesta muustakin japanilaisen popkulttuurin lähteestä. Valkyriassa ne ovat entistä suorempi muistutus siitä, millainen vaikutus oikean sodan Hiroshimalla ja Nagasakilla japanilaiselle ajattelulle ja kulttuurille on ollut.

Mutta kun anime-estetiikan aiheuttaman sosiaalisen stigman yli pääsee, on peli tasaista tankilla tykittelyä. Ja sen makean kuoren alla sykkii yllättävän kova strategiasydän.

Vuoronperään ja vauhdilla

Valkyria Chroniclesin taistelukentällä soditaan hienosti tosiaikaisuutta ja vuoropohjaisuutta yhdistelevällä systeemillä. Taistelu on jaettu pelaajan ja vihollisen vuoroihin, joiden aikana käytössä on rajallinen määrä komentopisteitä.

Jännite syntyy siitä, että tyypillisesti komentopisteitä on aina vähemmän kuin kaikkien joukkojen komentamiseen tarvitaan. Missä hyökätä tai liikkua nyt? Saman sotilaan tai tankin voi myös käskeä eteen päin useamman kerran peräkkäin, käytössä olevan liikemäärän vähentyessä joka kerta. Komentaja joutuu puntaroimaan usein tasaisen, suojatumman etenemisen ja yksittäisten sotilaiden ja ryhmien kommandoiskujen välillä. Komentamattomat sotilaat eivät seiso täysin tyhjän panttina, vaan osaavat automaattisesti ampua näkökentässään liikkuvia vihollisia.

Kun käsky käy ja sotilas on komennossa, siirtyy peli yksittäisen sotilaan tasolle, jolloin voi liikkua vapaasti liikemäärän rajoissa. Käskytetty sotilas on vapaa maalitaulu, joten näkyvissä ei kannata liian pitkään olla. Liikkumisen aikana voi ampua kerran. Onneksi tähdätä saa kaikessa rauhassa.

Koukuttavana lisäporkkanana taisteluiden lopuksi suoritus arvostellaan, ja parhaaseen arvosanaan vaaditaan tyypillisesti todella vauhdikasta suoritusta ja reipasta riskinottoa. Huippusuoritus palkitaan isommalla pinolla kokemusta ja rahaa. Yleensä ilman ennakkotietoa ja karaistuneita sotureita tehtävästä on turha yrittää napakymppiä yrittää, ja siksi taistoja voi käydä uudelleen tuloksen parantamiseksi.

Taistelumekaniikka yksinkertaisesti toimii: varovaista etenemistä, rohkeita syöksyjä suojasta suojaan, tämänkertaisen taistelupulman ratkomista, juuri näin! Taistelujen pulmankaltaisuus on tosin joskus rasite: jokin skripattu erikoistapahtuma, johon ei ole voinut valmistautua, sotkee suunnitelmat. Pahimmillaan pannaan käänne mieleen ja aloitetaan taistelu alusta, tällä kertaa vähemmän yllättyneenä.

Oikeastaan ainut taistelussa häiritsevä asia on suojan epämääräisyys. Esimerkiksi hiekkasäkkisuojien taakse voi kyykistyä parempaan suojaan, mutta epäloogisesti rivi samankorkuisia laatikkoja ei tarjoa samanlaista paikkaa. Se tuottaa totutteluongelmia.

Sekalainen seurakunta

Iso osa Valkyria Chroniclesin luonteesta ja viehätyksestä on sen persoonallisessa hahmokaartissa. Vahvasti karrikoidut ja ääninäytellyt Ryhmä 7:n sotilaat ovat sympaattisia persoonia, jotka oikeasti haluaa pitää hengissä.

Erot eivät ole vain kosmeettisia, vaan kaikilla on omat luonteenpiirteensä, jotka pitää taistelussa pitää mielessä. Esimerkiksi kaupungissa kasvanut on parhaimmillaan katutaisteluissa, mutta ilmeisesti urbaanina siitepölyallergikkona kärsii jos joutuu ampumaan pensaikon suojista. Ryhmän jäsenten keskinäiset suhteetkin merkitsevät: hyvän kaverin rinnalla taistelu sujuu tehokkaammin.

Sotilaat on jaettu selvästi toisistaan eroaviin luokkiin. Tiedustelijat ovat nopeimpia liikkumaan ja havainnoivat parhaiten. Rynnäkkösotilaat kestävät kuritusta ja antavat takaisin samalla mitalla. Pioneerit sekä purkavat että rakentavat sulutteita ja korjaavat vaunuja. Ja rakkaat tarkka-ampujat toimivat normaaliin ikävään tapaansa pitkän matkan rankaisijoina.

Oma lukunsa ovat peitsimiehet, jotka ovat avuttomia jalkaväen edessä, mutta panssarintorjunta-aseineen korvaamattomia panssarivaunujen tuhoamiseen. Vaunuja vastaan tosielämän prinsiipit toimivat yksinkertaistetusti: ketjut tuhoamalla vaunusta tulee rampa, ja vaunun tuhoaminen onnistuu helpoiten iskemällä vaunun takana olevaan ragniittigeneraattoriin.

Kokemus tuo kaikille luokille lisää omia kykyjä. Yksi peitsimies oppii väistelemään tulitusta vaunua lähestyessään, toinen ampumaan joskus kerralla kahteen otteeseen. Taistelukentältä löytyviä ja muualta saatavia erikoisempia aseita voi jakaa avainsotilaiden käyttöön. Rahalla voi tutkia sotilaille uutta varustusta, mutta on sille parempaakin käyttöä. Welkinin Edelweiss-vaunusta saa viriteltyä oikean teräspedon.

Taistelukentän kuningatar ja pelikoneiden kuningas

Monen konsolisyntyisen yksinoikeuspelin pc-käännös on ollut teknisesti sitä luokkaa, että tekijät pitäisi käskeä seisomaan kovennettua. Mutta Valkyria Chroniclesin käännös on vähintään ylemmän portaan kiitosten arvoinen, jos nyt ei vapaudenristiä tarvitse laittaa seuraavassa jaossa tulemaan.

Pelaamisen kannalta tärkein eli kontrollit ovat pc-kunnossa, hiiren ja näppiksen kanssa komentaa täysin sujuvasti. Itse pelasin peliä kuitenkin padilla, kun se käsiin paremmin istuu. Ja taistossakin tulee hirveän vähän tilanteita joissa on aidosti kiire, kun kiväärillä tähtäillessäkin aika on pysähtynyt.

Alun perin vuonna 2008 ilmestynyt peli näyttää nyt, pian seitsemän vuotta myöhemmin,  edelleen kauniilta. Paljosta saa kiittää sen grafiikkatyyliä, jossa on haettu maalausmaisia, tyyliteltyjä pintoja. Se näyttää kauniilta myös nykynäyttöjen resoluutioilla, joihin Valkyria Chronicles istuu suoraan ilman ongelmia. Isommissa, valmiiksi purkitetuissa välinäytöksissä näkee alkuperäisen resoluution vähyyden, sillä niitä ei ole tehty uusiksi. Se on lähinnä pieni kauneusvirhe.

Suurimman miinuksen saa pelin päämenu. Sen kankea konsolipohjainen rakenne vaatii ylimääräisiä klikkauksia paikasta toiseen liikkumiseen kun hiirellä sujuisi suorempikin tie.

Ei mahda mitään! Siivekkäitä sikoja tai ei, mutta Valkyria Chronicles on hirveän sympaattinen peli. Se on myös suurella innostuksella tehty kevytstrategia, jonka tarina ja hahmot oikeasti nappaavat mukaansa. Oih, minä niin menetin pc-sydämeni Gallialle!

 

Valkyria Chronicles

Arvosteltu: PC

Sega

Versio: myynti

Minimi: Intel Core 2 Duo @ 2.0 GHz, 2 GB RAM, NVIDIA GeForce GTS 240

Suositus: Intel Core 2 Duo @ 2.8 GHz 3 GB RAM, NVIDIA GeForce GTX 280

Testattu: Quad Core 2500K, 8 GB RAM, Radeon HD6950 2 GB

Moninpeli: Ei

Ikäraja: 16

 

90p + Pelit suosittelee

Pleikkariklassikon odotettu pc-käännös toimii ajattoman hyvin.