Miten käy mies pistetään tekemään naisen työtä? Van Helsing, katolisen kirkon salainen agentti, tappaa vampyyreiden lisäksi kaikki muutkin myyttiset hirviöt.

Van Helsing kohtaa Pariisissa herra Hyden ja seuraavaksi tie vie Transsylvaniaan Dracula-jahtiin. Matkalla tavataan valtavasti näyttäviä hirviöitä, jotka mätkitään käsisirkkelin, aseiden ja ruoskan voimalla paloiksi. Kaikki toimintaseikkailun kliseet ovat käytössä power upeja, tehokkaampia aseita ja ansaittavia lisätaitoja myöten. Kevyitä seikkailupelielementtejä mukana on vain mausteeksi.

Aseista varsinkin haulikko yskähtää laukaistessa komeasti ja saa alkupuolen hirviöissä aikaan rumankomeaa jälkeä. Aseissa on tehoa suhteessa vastustajien kestävyyteen vähintäänkin tarpeeksi, mutta veriorgioita on turha odottaa. Ikäsuositus 15 vuotta ei ole ainakaan liian matala.

Ruoska toimii sekä aseena että etenemisen apuvälineenä. Ruoskaa käyttää ilokseen ja tartuntapaikat on merkitty selvästi, joten castlevaniamainen sinne tänne roiskiminen jää pois. Mutta onhan noita ruoskia nähty, vaikea niistä on enää valtavasti innostua.

Pultti pois

Hauskana yksityiskohtana tason jälkeen saa bonuspisteitä, jos sankarin hattu on pysynyt päässä loppuun saakka. Hyvä ideanpoikanen, mutta niitä olisi kaivannut kymmenkunta lisää. Toinen yritys maustaa vanhaa soppaa maittavaksi ovat ansaittavat huijausmoodit. Aktivoitavissa on esimerkiksi kolme sekuntia naurattava Big Head Mode. Loppujen lopuksi moisilla jipoilla ei ole mitään merkitystä.

Van Helsingin kamera on ärsyttävästi pultattu paikoilleen. Hirviöt pääsevät liian usein liian lähelle, koska niitä ei näe ajoissa ja kerättävät ristit jäävät helposti huomaamatta. Tietysti jos kamera olisi ohjattavissa, narisisin varmaan kamerakulmista, eri tavalla vain.

Peli on tavoittanut hyvin elokuvan visuaalisen tyylin ja näyttää nätiltä kuin saunapuhdas goottityttö. Tämä koskee niin miljöötä kuin sankareitakin. Ääninäyttelemistä ei tarvitse kenenkään hävetä. Taitavat olla ihan samat äänet kuin leffassa, vaikka nimihenkilö itse sanojaan säästeleekin.

Tuotantoarvot ovat kohdallaan, puutteet ovat sisällössä. Vaikka pelit eivät ole yhtä kypsä ja kehittynyt viihteen ja taiteen ala kuin elokuvat, 30 vuoden jälkeen voi vaatia muutakin kuin vain teknistä pätevyyttä. Samat draaman säännöt pätevät kummassakin maailmassa.

Tuskin kukaan yllättyy, kun kerron, että Xbox-versio on sama peli, mutta visuaalisesti vielä vähän nätimpi ja hitusen sujuvampi kuin PS2-malli. Ero näkyy valaistuksessa, joka on Billboxissa elävämpää ja tunnelmallisempaa. Pelattavuuden hiuksenhienoilla eroilla ei ole käytännön merkitystä.

Jos käsityksesi hyvästä peliviihteestä on loputon hirviölahtaus ilman hengähdystaukoja, Van Helsing saattaa olla perusteltu hankinta. Nippanappa, koska 13 kenttää ja leffasta tutut tasopomot eivät anna herkkua koko rahalla. Varsinainen ongelma ei silti ole Van Helsingin lyhyys, vaikka koolla on merkitystä.

Ongelma on aivan sama kuin elokuvassa: pitkän päälle pelkkä silmäkarkki ja loputon action eivät riitä. Pitäisi olla vaihtelua. Van Helsing myy paremmin kuin moni innovatiivisempi ja laadukkaampi ilman lisenssiä tehty peli, joten maailmassa on edelleen virhe.

Näit elokuvan, koe nyt peli. Elokuva kesti kaksi tuntia, sen ajan Van Helsingiä mieluummin pelaa kuin katsoo. Sitten homma käy yksitoikkoiseksi.

* * * * *

Tehoste tehostetta vastaan

Ohjaus: Stephen Sommers

Pääosissa: Hugh Jackman, Kate Beckinsale, Richard Roxburgh, David Wenham, Will Kemp, Shuler Hensley

Kesto: 2 t 14 min

Katsoessani Van Helsingiä elokuvateatterissa huolestuin sormieni pakkoliikkeistä. Sitten tajusin, että ne hamuavat peliohjainta. Van Helsing on elokuvana aivan kuin seikkailullinen toimintapeli. Se jopa noudattaa kömpelöitä pelidramatiikan sääntöjä: ihmisistä viis, juonta tökitään eteenpäin väkinäisten sääntöjen ja sattumien avulla.

Ohjaaja Stephen Sommers esiintyy julkisuudessa klassisten elokuvahirviöiden fanina. Jos näin on, miksi hän sitten tekee legendaarisista pelottavista ja koskettavista monstereista kliinisiä teknologiademoja? Häpeäisit mies.

Mr. Hyde näyttää aivan samalta kuin flopanneessa sarjakuvafilmatisoinnissa League of Extraordinary Gentleman. Se ei toiminut silloin, eikä toimi nytkään. Frankensteinin hirviö on kuin lasten lelu. Ainoa hyvä idea on seksikäs naisvampyyrikolmikko, mutta sekin on kupattu suoraan Francis Ford Coppolan Draculasta. Sankari itse on Indiana Jones -kopio, sillä Sommersin ura perustuu Indyn seikkailuiden kopioimiseen. Van Helsing on omaperäinen kuin juustohampurilainen.

Vajaat puoli tuntia Van Helsing viehättää yleisellä näyttävyydellään ja jopa hieman omaperäisillä toimintakohtauksilla. Puoli tuntia lisää ja lopputekstejä odottaa innolla. Tuntuu siltä, että ne saapuvat vasta kolme tuntia myöhemmin. Kelvolliset toimintakohtaukset heikkenevät lopun lähestyessä ja loppuhuipennuksessa esitetään kaikkein kalpeinta actionia.

Jos elokuvaan käytetään 150 miljoonaa dollaria, siitä voisi sijoittaa edes prosentin käsikirjoitukseen. Sommersin kässäri on kuin yläasteen poikien kirjoittama. Klassiset hirviöt eivät ansaitse tällaista kohtaloa.

Kiitti vaan hitosti, Sommers, kun menit pilaamaan nuoruudenmuistoni.