Vertailussa 17-tuumaiset litteät näytöt pelikäyttöönMikä littu?

Onko kauhutarinoissa, joissa näytöt eivät pysy pelien vauhdissa, vaan sotkeutuvat haamukuviksi, perää? Sietämättömästä epätietoisuudesta pitää tehdä loppu.

Otin käsittelyyn eniten myydyn kokoluokan eli 17-tuumaiset litteät näytöt, ja niistäkin vain nopeimmat mallit, joissa vasteaika on vähintään 16 millisekuntia. Lisäksi näytöissä on oltava digitaalinen DVI-liitäntä, koska digitaalisen näytön terävä kuva vesittyy helposti, jos kuva välissä muutetaan analogiseksi VGA-piuhaa varten. Mukana ovat kaikki suosituimmat merkit ja pari harvinaisempaakin.

Oletin, että erot syntyvät nimenomaan näyttöjen nopeudessa, sillä vasteaikoja ei ilmoiteta minkään standardin mukaan, joten sama nopeus voi eri valmistajilla tarkoittaa melkein mitä tahansa. Yllättäen koko testi lähes kuoli lähtökuoppiin: kaikki testiin päässeet näytöt ovat enemmän kuin riittävän nopeita mihin tahansa pelaamiseen. Yhdessäkään ei näkynyt liian hitaan littunäytön perisyntiä, häntimiseksi kutsuttavaa ilmiötä, jossa nopea liike sumenee, kun kuva ei pysy liikkeessä mukana.

Vauhtisokeus yllätti

Jos kaikki näytöt ovat tarpeeksi nopeita, millä perusteilla sopiva näyttö valitaan? Erot syntyivät ominaisuuksissa, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Näytöissä on esimerkiksi yllättävän erinäköinen kuva niin näkyvyydeltään kuin väreiltään ja lisäksi eroja on siinä, miten näytöt selviytyvät vanhoista peleistä.

Suurin ongelma on värien toisto. Vanhat putkinäytöt luovat kuvansa analogisesti sekoittamalla portaattomasti kolmea pääväriä, jolloin värivalikoima on käytännössä rajaton. Littunäytöissä väri muodostetaan digitaalisesti, jolloin sopivin väri haetaan valmiista, kiinteästä paletista. Ruudulla voi kerrallaan olla vain rajallinen määrä värejä.

Joskus värit osuvat hyvin kohdalleen, mutta varsinkin lähellä toisiaan olevat sävyt aiheuttavat ongelmia. Parhaiten värien toistossa menestyvät Eizo ja Samsung, laimeinta jälki oli CTX:llä, Viewsonicilla ja BenQ:lla. Näille kolmelle yhteistä on verkkomainen pintakuvio, sävyjen sulautuminen toisiinsa, haaleat värit ja liika kirkkaus, joka polttaa vaaleat sävyt läpi yhdeksi kirkkaaksi massaksi.

Littunäytöissä kuva on parhaimmillaan kohtisuoraan edestä, valmistajien ilmoittamat katselukulmat ovat käytännössä toiveajattelua. Vaakatasossa kulmat riittävät kaikissa, mutta pystysuunta on kaikissa turhan kapea. Laajin siedettävä katselukulma on Eizossa, tiukimmin asennossa pitää istua LG:n äärellä. Pienikin siirtyminen optimipisteen ylä- tai alapuolelle vääristää kuvaa heti.

Kuvan liiallinen kirkkaus ja vähäinen kontrasti ovat ongelma lähes kaikissa näytöissä. Ongelmavyyhti on hankala: kun kirkkaus on kohdallaan vain tietystä kulmasta katsottuna, sekoittaa kuvaa vielä monissa malleissa taustavalon liiallinen vuotaminen laidoista läpi, yleensä pahiten näytön yläreunassa. Musta ei ole koskaan mustaa ja kirkkaat värit, varsinkin puhdas valkoinen, hohtavat liikaa. Eizo, Samsung ja LG menestyvät parhaiten, joskin Samsungissa valovuotoa on aavistuksen turhan paljon.

Kirkas kuva sopii hyvin peleihin, mutta muussa käytössä se sattuu silmiin. Siksi näytöissä olisikin hyvä olla pikavalinnat, joista voi nopeasti valita eri käyttöön sopivat kirkkauden ja kontrastin asetukset. Samsungissa, Sonyssa ja LG:ssä on kunnolliset pikavalinnat, muissa niitä jäi kaipaamaan.

Littunäytöt toimivat vain yhdellä kiinteällä resoluutiolla. 17-tuumaisissa se on 1280x1024, mikä tekee tekstistä varsin pientä. Kaikki tätä pienemmät resoluutiot skaalataan sopiviksi, mikä tekee kuvasta ikävällä tavalla pehmeän. Uusissa peleissä yleensä saa resoluutioksi 1280x1024, mutta vanhat pelit näyttävät karuilta. Mitä karkeampi resoluutio, sitä kauheampaa suttua. 1024x768 vielä menettelee, mutta 800x600 ja varsinkin 640x480 ovat kamalaa katsottavaa. Ongelmaa korostaa 1280x1024:n 5:4-kuvasuhde, kun yleisimmissä resoluutioissa se on 4:3. Eli kuva on aavistuksen kapeampi ja korkeampi kuin vanhoissa näytöissä.

Erot kuvanlaadussa korreloivat suoraan siihen, miten hyvin pienemmät resoluutiot skaalautuvat. Eizo pärjää jälleen parhaiten, CTX, Viewsonic ja BenQ pelivanhuksien kanssa heikoiten.

Tähdet tähdet

Arvosteluissa kannattaa huomata, että tähdet kuvaavat vain näyttöjen keskinäisiä eroja, eivät absoluuttisia arvoja. Yksi tähti ei siis tarkoita käyttökelvotonta romua.

Kaksi näytöistä nousee selkeään kärkeen. Samsung SyncMaster 710T jää niukasti Eizo Flexscan L550:n kuvan laadussa, mutta vie voiton huomattavasti paremmalla varustelullaan. Selkeästi seuraavassa ryhmässä ovat LG Flatron L1730B, joka kärsii ahtaista katselukulmista ja BenQ FP783, jota riivaa verkkomainen kuva ja laimea värien toisto. LG:tä saa parhaimmillaan neljänsadan euron pintaan, mikä on varusteluun nähden pilkkahinta.

Viewsonic VG712s jää tässä ryhmässä heikon väritoiston ja verkkomaisen rakeisuutensa kanssa häntäpäähän. Hännän huippuina ovat tyylikäs, mutta kallis Sony SDM-HS74 ja halpisnäyttö CTX S762G. Sonyn kuva on kauttaaltaan liian himmeä ja epätasainen, CTX kärsii huonoista väreistä ja verkkomaisesta kuvasta. Alle neljänsadan euron hintakin on siitä liikaa. Sonyn hinta taas ei kohtaa laatua lainkaan.

BenQ FP783

www.benq.com

Erikoinen keskinkertaisuus

Entinen Acer valtaa markkinoita nopeasti muutettuaan nimekseen BenQ. Kirjavasta mallistosta parhaiten pelaajan speksit täyttää näyttävästi muotoiltu FP783. Samaa mallia saa myös ruudun alle asennettavilla kaiuttimilla ja näytön päälle USB-keskittimeen siististi istuvalla nettikameralla varustettuna.

Erikoisen näköinen, ison jalanjäljen vaativa jalusta ja sinivalkoinen muotoilu jakavat mielipiteitä. Kuvanlaatu ja toiminta ovat kaartin keskiluokkaa. Kuvassa on samoja ongelmia, joskaan ei yhtä voimakkaana, kuin CTX S762G:ssä ja Viewsonic VG712S:ssä: kuva näkyy kuin ohuen hyttysverkon läpi. Ongelma on pahin valokuvissa, joissa lähellä toisiaan olevat sävyt muuttuvat rakeisiksi. Kuvassa on jatkuvasti rasteripinta, joka muistuttaa hentoa mosaiikkia.

Verkkoilmiö toistuu peleissä ja tekee liikkuvasta kuvasta levottoman, sitä enemmän mitä pienempi tarkkuus kuvassa on. Civilization 3:ssa ja Crusader Kingsissä teksti pysyy luettavana, mutta grafiikka on mössöä. Vielä karkeammassa Diablo 2:ssa suttuisuus korostuu. Uudemmissa peleissä rasteripinta häiritsee ikävästi IL-2:n läpikuultavassa tähtäimessä.

Kirkkautta on liikaa mutta kontrastia ei tarpeeksi. Kummankaan säädöt eivät vaikuta tarpeeksi: vaikka kirkkauden vetää pohjaan, kuva näyttää räikeältä. Värit ovat haaleita ja harmaasävyisiä, eikä mustasta saa kuin tummanharmaata. Taustavalo vuotaa varsin reippaasti ylä- ja alalaidassa, ja värit ovat säätämisestä huolimatta haaleat. Doom 3:n pimeä tunnelma latistuu ja Rome: Total Warin sävyt ovat kuin vesiväreillä maalattu. Serious Sam näyttää korostuneen räikeältä, mikä siihen hyvin sopiikin.

FP783:n varustelu on niukkaa, mukana ovat vain ajurit ja käyttöohje. Kuvan kalibrointiohjelma olisi tullut tarpeeseen, samoin pikasäädöt kirkkaudelle ja kontrastille. Näytön oikeassa laidassa olevat napit ovat näppärät käpistellä, mutta säätämisen tarvetta on jatkuvasti.

Katselukulmat ovat ryhmän kapeammasta päästä. Pään joutuu pitämään suht tiukasti tietyllä korkeudella, jos aikoo nähdä koko kuva-alan siedettävän näköisenä. Kaltevuutta voi säätää, muttei muuta.

FP783 on tässä porukassa siitä harvinainen, että DVI-johto tulee näytön mukana. Ikävänä yllätyksenä muuntaja on ulkoinen laatikko, kun useimmissa muissa se on upotettu näytön sisään.

Samalla hinnalla saa parempaakin.

Hyvää

Rohkea muotoilu.

Napit hyvin käsillä.

Huonoa

Lievästi verkkomainen kuva.

Laimea värien toisto.

***

CTX S762G

www.ctxeurope.com

Halpis

360 euroa on pilkkahinta nopeasta, DVI-liitännällä varustetusta 17-tuumaisesta littunäytöstä, mutta CTX vahvisti vanhan hokeman siitä, että hyvä ja halpa myydään eri paketeissa. Hinta näkyy myös varustelussa, jossa S762G vetää porukan pohjat. Ajuri tulee vain korpulla, kalibrointiohjelmaa ei ole ja käyttöohje on todella niukka. Jostain syystä näin halpa näyttö on varustettu kiinteillä kaiuttimilla. Ehkä rahat olisi voinut käyttää järkevämmin.

@Teksti:Jalusta on niin matala, että näyttö jää aivan pöydän pintaan, eikä korkeutta voi säätää. S762G on ryhmän useimpia muita näyttöjä pykälän hitaampi 16 millisekunnin vasteajalla, mutta yhdessäkään pelissä en nähnyt häntimistä. Katselukulmat ovat yllättävän laajat ja näytön kallistus on helppoa. Eri kirkkaus- ja kontrasti-asetuksia ei ole pikavalintoina, vaan säätöjä sompaillaan tönköillä napeilla sekavista valikoista. Peleihin sopivat säädöt sattuvat silmiin muussa käytössä.

Taustavalo vuotaa hieman ylälaidasta, muttei häiritse. S762G:ssä näkyy räikeimmin kuvan verkkomaisuus, eikä sitä voi kutsua hyttysverkoksi. Värien toisto ei ole hassumpi, mutta sävyistä ei voi nauttia kun rasteripinta leimaa kaikkea. Mitä hienovaraisemmat sävyerot ovat, sen törkeämmin ne sohjoutuvat. Esimerkiksi Romen nätit sävyt joko palavat läpi tai sotkeutuvat toisiinsa. Pienresoluutioilla karkeus korostuu, Diablo 2 on erityisen karua katseltavaa.

Jos haluaa litun halvalla ja pääpaino on peruskäytöllä eikä pelaamisella, tai värien toistolla ja kuvan laadulla ei ole väliä, S762G on harkinnan arvoinen. Minulle verkkomainen suttuisuus on myrkkyä.

Hyvää

Halpa.

Huonoa

Karkeasti verkkomainen kuva.

Tönkön napit ja sekavat valikot.

Ankea varustelu.

*

Eizo FlexScan L550

www.eizo.fi

Pelkistettyä laatua

Japanilainen Eizo teki laadukkaita näyttöjä jo neoliittikaudella. Tekniikka vaihtuu mutta laatu pysyy. Vaikka L550 on pelkistetyn ruma, sisällä sykkii porukan puhtain sydän.

L550 on Eizon mallistossa karvalakkimalli, mikä näkyy niukassa varustelussa ja todella karussa ulkonäössä. Vanhahtava beige väri korostaa muovista ulkokuorta. Jalustaa ei ole käytännössä lainkaan, vaan se on korvattu näytön takaa taittuvalla pienellä, yksinkertaisella tukijalalla. Näyttö asetetaan tylysti alareuna pöytää vasten ja nojaamaan tukijalkaan. Korkeuden säätöä ei ole ja näyttö on todella matalalla, mitä kiitettävän ohut kehys vielä korostaa. Koneen kanssa reissaaville ja lanittajille yksinkertaisuus on tervetullutta, koska näyttö kulkee helposti mukana eikä vie läppäriä enempää tilaa.

Mukana on pelkkä ajuri ja yksinkertainen testikuva, jonka avulla kuva säädetään, jos käyttää analogista VGA-liitäntää. Säädöt ovat minimaaliset, pikavalintoja ei ole eikä kontrastia voi säätää erikseen. Toisaalta hyvät säädöt löytyvät helposti eikä niihin sen jälkeen tarvitse paljon koskea. Kuva on tekstinkäsittelyssä, valokuvien ja elokuvien katselussa sekä peleissä erittäin tarkka ja suorastaan huokuu värien sävyjä ja lämpöä.

Erikoisuutena on ympäröivän valaistuksen mukaan automaattisesti säätyvä kirkkaus, joka peleissä tuottaa liian himmeän kuvan. Automatiikan saa toki pois päältä. Muussa käytössä automaattikirkkaus toimii ja säästää laitteen lisäksi silmiä.

Peleissä Eizosta ei löydy kuin kehuttavaa. IL-2:ssa syvyysvaikutelma korostuu hyvän väritoiston takia, Doom 3:n musta pimeys suorastaan houkuttelee syleilyynsä. Diablo 2:ta voi melkein sanoa nätiksi. Crusader Kingsin ohuet tekstit ja piperrystä täynnä olevat vaakunat toistuvat selkeinä.

Jos kriteerinä olisi pelkkä kuvanlaatu, L550 olisi testin voittaja. Karu varustelu, yksinkertainen jalka ja matala näyttö pistävät miettimään. Hintakin on varusteluun nähden suhteellisen suolainen.

Hyvää

Hyvä värien toisto.

Kirkkaus ja kontrasti tasapainossa.

Sopii hyvin reissunäytöksi.

Huonoa

Karu varustelu.

Ankean jalustan takia jää liian matalalle.

****

LG Flatron L1730B

www.lgenordic.com

Uppiniskaisille

Entinen Goldstar, nykyinen LG on noussut arvostettujen merkkien joukkoon. Flatron L1730B on joukon edullisimpia näyttöjä, mikä ei näy sen enempää varustelussa kuin kuvan laadussakaan.

L1730B erottuu joukosta yhdessä Samsung SyncMaster 710T:n kanssa runsaalla varustelullaan. Jalustasta saa säädettyä kaltevuuden lisäksi korkeutta. Varusohjelmistoon kuuluu ajureiden lisäksi Colorific-kalibrointiohjelma, jolla kuvan saa helposti säädettyä juuri itselle sopivaksi. Yhden napin painalluksella voi valita kirkkauden ja kontrastin sopivaksi kolmesta eri yö- ja päiväsäädöstä. Omia asetuksia varten on kaksi tallennuspaikkaa. Näin säädöt pitää hoitaa.

Harmittavana yllätyksenä L1730B oli ensimmäinen näyttö, josta löytyi kuollut pikseli. Kuolleiden pikseleiden määrä on vähentynyt uusissa littunäytöissä radikaalisti, mutta kokonaan niistä ei vielä pitkään aikaan päästä eroon. Kirkkaan punainen pikseli vasemmassa alalaidassa loisti kuin majakka varsinkin pimeissä peleissä. Kyse on huonosta tuurista, eikä auta valittaa, sillä yksi kuollut pikseli ei riitä perusteeksi takuuvaihtoon.

Hyvin alkanut suhde L1730B:n kanssa viileni niskajäykkyyteen. Siedettävä katselukulma on pystysuunnassa niin kapea, että näytön edessä pitää istua tönkkönä. Kuva ei ole parhaimmillaan kohtisuorassa, vaan sitä pitää katsoa loivasta alaviistosta. Näytön poikkeuksellinen mattapintaisuus heijastaa ikävästi kirkkaita valoja.

Muuten L1730B on joukon kärkikaartia. Kuva on tasainen, värit toistuvat kauniisti, verkkokuviota ei juuri havaitse ja taustavalo vuotaa poikkeuksellisen vähän. Kuva on mukavan tasainen. Peleissä ei ole huomautettavaa, vaan väreissä on lämpöä ja kuvassa syvyyttä. Ainoastaan vanhat pelit, etunenässä Diablo 2, näyttävät tavallista karkeammilta.

Tavallista paksummat kehykset eivät miellyttäneet minun silmääni, mutta se on makuasia. Jos kapoiset kuvakulmat voi sulattaa, L1730B nousee helposti kolmannelle sijalle.

Hyvää

Tasapainoinen kuva.

Hyvät säädöt ja varustelu.

Hinta kohdallaan.

Huonoa

Ahtaat katselukulmat.

Kuollut pikseli.

***

Samsung SyncMaster 710T

www.samsung.fi

Kaikki tarpeellinen

Hankin aiemmin syksyllä littunäytön ja tyhmästi sen sijaan, että olisin odottanut kunnes pääsen testaamaan eri näyttöjä, ostin paljon positiivista hyminää internetissä aiheuttaneen Samsung SyncMaster 710T:n edes näkemättä sitä.

Haiskahtaahan se, kun valitsen samaisen näytön testin voittajaksi, mutta ei auta. 710T on kärjessä kaikissa muissa ominaisuuksissa paitsi kuvanlaadussa, ja siinäkin se jää vain niukasti kakkoseksi. Etumatka alkaa jo ulkonäössä ja varustelussa. Kehykset ovat testin ohuimmat yhdessä Eizo L550:n kanssa. Siroa ulkonäköä särkee kolho jalusta, mutta sen suuren koon ansiosta näytön saa poikkeuksellisen hyvin itselle sopivaan asentoon. Kallistuksen lisäksi myös korkeutta voi säätää, ja näytön voi jopa kääntää helposti pystyasentoon, joka sopii paljon paremmin tekstinkäsittelyyn ja nettiselailuun kuin vaakasuunta.

DVI-piuha tulee mukana vakiona, samoin hyvä näytön kalibrointiohjelma. Mukana on jostain syystä kaksi erilaista kalibrointiohjelmaa, mutta niistä paremmalla kuvan saa säädettyä hyvin kohdalleen, jos varaa säätämiseen riittävästi aikaa. Kalibroinnin käyttö hidastaa jonkin verran koneen käynnistymistä.

Riittävän suuret säätönapit ovat nätisti oikeassa laidassa. Pikavalintoja kuvalle on riittävät kolme ja lisäksi tallennuspaikka omille säädöille. Oletusarvoisesti kuva on aivan tolkuttoman kirkas. Valovuotoa on jonkin verran ylälaidassa, mutta se loivenee, kun kirkkauden säätää tolkulliselle tasolle. Kontrasti riittää likipitäen oikean mustan toistoon, ja katselukulmat ovat riittävän laajat.

Verkkopinta näkyy, jos alkaa etsiä nenä ruudussa kiinni, mutta normaalilla katseluetäisyydellä sitä ei huomaa. Värit ovat oletuksena aavistuksen kylmät, säätämällä saa lisää lämpöä. Kuvan terävyys ja värisävyt jäävät vain Eizo L550:lle. DVI-liitännän käyttö on melkein pakollista, koska analogisella VGA-liitännällä kuvasta tulee väärällä tavalla liian jyrkkä, ja pienen tekstin lukeminen muuttuu hankalaksi. Vanhoissa peleissä kuva on hyvää keskitasoa.

Vaikka 710T tuli markkinoille alkusyksystä, jo vuoden loppuun mennessä se korvataan uudella mallilla. 711T:ssä on uudenlainen jalusta, sen väripaletti on laajennettu 24-bittiseksi, kirkkautta on vähennetty ja vastaavasti kontrastia lisätty. Hinnan luvataan pysyvän 710T:n tasolla.

Hyvää

Terävä ja värikylläinen kuva.

Ruhtinaallinen varustelu.

Monipuoliset säädöt.

Huonoa

Kuva tuntuu ajoittain liiankin terävältä.

***** Pelit suosittelee

Sony SDM-HS74

www.sony.fi

Tyyli ennen toimintaa

Sony on pitkään ollut synonyymi laadulle, kun puhutaan televisioista ja perinteisistä tietokonenäytöistä. Littunäytöissä Sony on ainakin testiimme toimitetun SDM-HS74-mallin perusteella tippunut junasta.

Sonyn näyttö on tyylikäs. Sen kauniit linjat ja puhtaan valkoinen olemus ovat kuin kotonaan mainostoimiston design-pöydällä. Näytön tolkuttomaan leveään kehykseen liimattu tarra kehuu laitteen voittaneen ties minkä teollisen muotoilun kilpailun, mutta se, mitä tapahtuu kehysten sisällä, ratkaisee.

Matalalla istuvasta näytöstä voi säätää vain kallistusta. Liittimet ja piuhat on piilotettu siististi irrotettavan takaseinän taakse. Kuvan säädöissä on hyvät pikavalinnat, ja kehyksen alle sijoitetut napit toimivat napakasti. Erikoisuutena taustavalon kirkkaus on säädettävissä portaattomasti.

Säädöt eivät auta siihen, että kuva on kauttaaltaan liian tumma ja harmaasävyinen. Mustaa ei saa kuin sammuttamalla virran, väreistä puuttuu kaikki loisto ja hehku. Kaikki on ankean latteaa. Mikä pahinta, kuva ei ole tasaisen harmaa, vaan selkeästi tummempi ruudun yläkulmissa. Taustavalo vuotaa läpi paitsi ylälaidasta, myös keskeltä ruutua. Kokonaisuus on epätasainen ja levoton, kuva lähinnä masentaa.

Joihinkin peleihin hillitty pehmeys sopii, mutta iloisen kirkas Far Cry on kuin toinen peli. Doom 3:n voisi nimetä uudestaan sumuisten vuorten zombeiksi. Kaikki on niin kovin blandia. Pehmeys korostuu entisestään vanhoissa peleissä, jotka muutenkin ovat littunäytöillä sumeita. Analogisella VGA-piuhalla pehmeys häiritsee jo tekstin lukemista, mutta valokuviin hillitty värimaailma tuo tiettyä arvokkuutta.

Pelkästään tekstin tuijottelussa laimean haalea kuva varmasti säästää silmiä, mutta pelaamiseen näyttöä ei voi suositella, varsinkaan kun se asettuu testikaartin kalleimpaan päähän.

Hyvää

Tyylikkyys on makuasia.

Vertailun parhaat säädöt.

Huonoa

Himmeä ja epätasainen kuva.

Haaleat värit.

Kallis.

*

Viewsonic VG712S

www.viewsoniceurope.com

Valmis eläkkeelle

Viime vuosina littunäyttöissä kovasti mainetta niittänyt Viewsonic osoittautui kitkeräksi pettymykseksi. Testimalli on ollut markkinoilla jo suhteellisen kauan, ja kehitys laukkaa littunäytöissä kovaa vauhtia eteenpäin.

Alalaidan kiinteiden kaiuttimien takia kehys on varsin leveä, mikä vahvistaa vanhahtavaa vaikutelmaa. Asennon säätö rajoittuu kallistukseen, eikä näytön mukana tule juuri mitään ylimääräistä. Ohjelma ajoittuu ajureihin, testikuvaan ja ohjekirjaan, mutta asennusohjelma haluaa ärsyttävästi tunkea mainoksia joka väliin. Ärsyttävän pienten ja tönkköjen nappien takana ei ole mitään ylimääräistä, joskin väritasapainoa voi säätää aika monipuolisesti. Kuvan pika-asetuksia ei ole.

VG712S oli testin toinen näyttö, jossa oli kuollut pikseli, nyt vihreänä vasemmassa ylälaidassa. Valovuotoa on kohtalaisen paljon sekä ylä- että alalaidassa. Kirkkautta ja kontrastia on oletuksena aivan liikaa, eikä niiden säätö vaikuta juuri lainkaan. Kirkkauden saa vetää lähes pienimmälle ennen kuin kuva on siedettävä.

Värimaailma on valju ja suttuinen. Verkkomaisuus riivaa, tosin ei aivan yhtä pahasti kuin CTX:ää. Huonosti vaikuttavien säätöjen takia hyvää tasapainoa värikylläisyyden, kirkkauden ja kontrastin välillä on liki mahdoton löytää. Ongelma korostuu Doom 3:ssa ja Romessa, joiden yleensä niin kaunis maisema on epämääräistä sekamelskaa.

Kuva ei ärsytä räikeydellä mutta ahdistaa harmaudella. Kipukynnystä koetellaan, kun näyttö säntillisesti ilmoittaa keskellä ruutua käyttävänsä digitaaliliitäntää joka ainoan kerran, kun ruutu käväisee pimeänä esimerkiksi pelin lataillessa.

Kuulemma Viewsonicilta on pian tulossa uudet mallit. Syytä onkin, sillä vaikka näillä eväillä pärjäsi pari vuotta sitten, nyt VG712S jää parempiensa jalkoihin.

Hyvää

Kohtuullinen hinta.

Huonoa

Verkkomainen kuva.

Laimea värien toisto.

Vaatimaton varustelu.

**

Eizo Flexscan L568

www.eizo.fi

Ammattilainen asialla

Vertailun vuoksi testasin Eizon näytön, joka edustajansa mukaan on 17-tuumaisten ehdotonta huippua värien toistoltaan ja kuvanlaadultaan, mutta jota ei ole tarkoitettu pelaamiseen. Siitä kielii myös verrattain hidas 25 millisekunnin vasteaika. Halusin kokeilla, kuinka ikävä kokemus pelaaminen näin hitaalla näytöllä onkaan, vasteaikoja kun hoetaan kyllästymiseen asti.

Lopputulos yllättää. Häntimistä ei näy läheskään niin paljon kuin odotin, eikä se häiritse kuin nopeimmissa peleissä. Niissäkin vain silloin, kun ruudulla liikkuu jotain todella nopeasti ja läheltä. Far Cryssa ei edes huomaa mitään, Joint Opsissa sumeutta näkyy vain, kun kaahataan todella lujaa viidakossa läheltä kasvillisuutta. Doom 3:n kovat kontrastit korostavat jonkin verran häntimistä, mutta pelin synkästä maailmasta löytyy aivan uudenlaisia yksityiskohtia.

Dawn of Warissa nopeasti vilistävät yksiköt kadottavat ajoittain ääriviivansa, kuin nopeuttaan korostaen. Serious Samissa on hyvin vähän häntimistä, vaikka luulisi räikeiden värien korostavan ilmiötä. Call of Dutyn nopeat automatkatkin piirtyvät selkeästi. Unreal Tournament 2004:n olettaisi viimeistään olevan hitaan littunäytön painajainen, mutta sekin pettää. Ehkei kuva ollut liikkeessä terävimmillään, mutta en voi rehellisesti väittää pelaamisen häiriintyneen. Yhtään fragia en taatusti häntimisen takia menettänyt.

IL-2:ssa häiritsee koneiden päällä olevien ikonien ajoittainen sumeneminen. TOCA2:n nopeassa kaahauksessa sumeutta näkyy hetkellisesti nopeissa mutkissa, kilpailijat jättävät jälkeensä lyhyet vauhtiraidat.

Peleissä, joissa nopeus ei ole valttia, kuva on loistava. Etenkin Rome: Total War on selvästi kauniimpaa katseltavaa kuin millään varsinaisen testin näytöllä. Vanhoista peleistä Crusader Kings on kuin pelaisi pömpelinäytöllä, mikä on pelkästään positiivista. Littunäytölle tavallista sumeutta matalammissa resoluutioissa tuskin edes huomaa. Halvemmille näytöille tyypillisen sahaamisen kirkkauden ja kontrastin välillä voi unohtaa tykkänään. Kuva on aina ja kaikkialla miellyttävä. Suurin yksittäinen ero on siinä, miten rikkaasti ja täynnä vivahteita värit toistuvat.

Ergonomiassa L568 ottaa selvän pesäeron halvempiin. Laadulla on hintansa, ja yli 600 euroa 17-tuumaisesta näytöstä on paljon, mutta nättiä kuvaa jää ikävä.

Jollei hinnalla olisi väliä, Eizo L568 olisi valintani. Lievä häntiminen nimittäin häiritsee huomattavasti vähemmän kuin suttuiset värisävyt.

Hinta noin 630 euroa

DVI-kaapeli on

Virtalähde sisäinen

Kulmat v/p 178/178

Kontrasti 1000:1

Valovoima cd/m2 250

Värit 16,7 milj.

Vasteaika 16 ms

Kuolleet pikselit 0

VESA-seinäkiinnitys optio

Korkeuden säätö on

Pivot-säätö on

Takuu 5 vuotta

Muuta Automaattinen kontrastin säätö

BenQ FP931www.benq.com

Isompi halvemmalla

Tuntuu loogiselta ottaa näyttövertailun kohteeksi suosituin kokoluokka: 17-tuumaisia myydään selkeästi eniten ja ne sopivat hyvin pelaajan usein niin ohueen lompakkoon. Kesken vertailun 19-tuumaisten hinnat kuitenkin laskivat nopeasti, jotkut niistä ovat jo edullisempia kuin testiin valitut näytöt. Oli pakko selvittää, riittääkö 19-tuumainen halpisnäyttö pelaamiseen, vai kuolevatko silmät päähän.

BenQ FP931:n saa kaupasta suurin piirtein samaan hintaan kuin testin voittaneen Samsung SyncMaster 710T:n. Samalla menettää DVI-liitännän, mutta toisaalta näytöissä koolla on aina merkitystä. Jokainen suurempaan näyttöön vaihtanut tietää, miltä ensimmäinen kerta tuntuu: kuvapintaa on yhtäkkiä käsittämättömän paljon. Hetken päästä kokoon tottuu, eikä eroa vanhaan edes huomaa. Niin nytkin. Vaikka kokoa on pari tuumaa enemmän, resoluutio pysyy luvuissa 1280x1024, joka sopii huomattavasti paremmin 19- kuin 17-tuumaiseen.

Tekniikka FP931:ssä lienee samaa kuin testissä mukana olleessa BenQ FP783:ssa. Molempien kuvassa on samanlainen harsomainen verkkopinta, mutta isommassa FP931:ssä se näkyy huomattavasti himmeämmin, eikä juurikaan häiritse. Värien toisto on samaa luokkaa kuin pikkunäyttöjen keskikaartissa, eli värikylläisyyden riemujuhlasta ei puhuta.

Digitaaliliitännän puute näkyy kuvan pehmeytenä. Musta teksti valkoisella pohjalla ei ole niin partaveitsen terävää kuin DVI-liitännällä. Toisaalta useimmissa peleissä kuva on jatkuvasti niin paljon liikkeessä, ettei pehmeys juuri häiritse.

Edullinen FP783 on omiaan pelkkään pelikäyttöön, kuva on terävämpi kuin useimmissa perinteisissä putkinäytöissä.

Jollei lituta aivan älyttömästi, lienee järkevintä vielä kotvasen odottaa. Mitä ilmeisimmin laadukkaiden ja nopeiden, DVI-liitännällä varustettujen 19-tuumaisten näyttöjen hinta on uusien mallien mukana putoamassa tuntuvasti.

Hinta noin 490 euroa

DVI-kaapeli ei

Virtalähde sisäinen

Kulmat v/p 130/130

Kontrasti 450:1

Valovoima cd/m2 250

Värit 16,7 milj.

Vasteaika 16 ms

Kuolleet pikselit 0

VESA-seinäkiinnitys on

Korkeuden säätö ei

Pivot-säätö ei

Takuu 3 vuotta

Lisää aiheesta