Kun tunnetun maailmankaikkeuden vihdoin saa omakseen, olisi suotavaa, että häviäjien joukosta kuuluisi konkreettisesti itkua ja valitusta. Monen pelaajan avaruusstrategiapelit voi valitettavasti laskea yhden käden sormilla, mutta onneksi suosituin niistä on paitsi maineensa arvoinen myös halpa.
Tim Wissemanin VGA Planetsia pelataan jo ympäri maailmaa. Eikä ihme: peli on helppo oppia mutta vaikea voittaa, ja VGA Planets tarjoaa laajat puitteet juonittelulle, selkään puukottamiselle, salaisille sopimuksille ja muulle ah niin tyydyttävälle kanssakäymiselle.
Vuoroja vaihdellaan
Pelin henki on tähtien välinen valloitus, yksinkertaisella taloudellisella mallilla terästettynä. Viidensadan planeetan herruudesta taistelee vähintään kaksi, enintään yksitoista rotua omine bonuksineen.
VGA Planets toimii varsin mielenkiintoisesti. Pelaajat postittavat Planets-ohjelman tuottaman vuorotiedoston, ja kun kaikki ovat saapuneet, pelin pyörittäjä ajaa isäntäohjelman, joka käsittelee kaikki siirrot samanaikaisesti ja luo joka pelaajalle tulostiedoston. Tämä kelpaa taas ruoaksi pelaajille, ja näin piiri pieni pyörii. Sekä tulos- että varsinkin vuorotiedostot ovat niin pieniä, ettei hitaallakaan modeemilla tiedonsiirto kestä kauan. Koska peli pyörii pelaajan omassa koneessa, se on täysin graafinen.
Käytännössä modeemi on lähes välttämätön, mutta mikään ei estä paikallispelejä tai vuorojen päivittämistä levykkeitä kanniskellen.
Galaksi odottaa
Galaksin 11 rotua on oudohkoista nimistään huolimatta nyysitty suoraan Star Trekeistä, Star Warsista ja muista kuuluisista lähteistä aina alusten grafiikkaa ja yleisiä suoritusarvoja myöten. Romul... Bird Empiren aluksista lähes jokaisessa on cloaking device, Gorbie-luokan Kuolontähdeltä näyttävä lentotukialus on galaksin kauhein tuhokone (tjaa, (Cy)Borgien Cube-alusta unohtamatta) ja sillai.
Pääasia on sotiminen ja diplomatia, mutta on Planetsissa yksinkertainen rahan ja raaka-aineiden ympärillä pyörivä taloudellinen puolensakin. Linnunradan hallitsija saa verotuksella ja kaupalla rahaa, jolla rakennetaan planeetoille tehtaita, joiden tuotteilla saadaan rahaa. Mahdollisia alkuperäiskansoja ja siirtolaisia rokottamalla saadaan lisää nappulaa.
Raha ei ole varsinainen ongelma, mutta luonnonvarat ovat. Planeetoilla on vaihteleva määrä neljää mineraalia, joista yhtä käytetään avaruusalusten polttoaineena ja muita vaaditaan kaiken mahdollisen rakentamiseen. Mineraalit saadaan käyttöön rakentamalla planeetoille kaivoksia, ja ongelma on siinä, että ennemmin tai myöhemmin alkaa yksi tai useampi alkuaine olla lopussa. Paha rakentaa lentotukialusta, jos molybdeenia ei ole eikä tule.
Ollaan kamuja ja jyrätään privateerit
VGA Planetsin diplomaattinen puoli on jätetty pelaajille. He voivat luonnollisesti jättää toisilleen viestejä, joskin hyödyllisempää on neuvotella vaikka vanhaa kunnon äänipuhelinta käyttämällä.
Varsinainen diplomatia perustuu siihen, että jokaisella aluksella, planeetalla, tukikohdalla ja miinakentällä on oma yksilöllinen kolmimerkkinen turvakoodinsa. Turvakoodi on kuin salasana: mikäli esimerkiksi avaruusaseman ja toisrotuisen avaruusaluksen koodit eivät täsmää, puhuvat aseet.
Turvakoodeilla voi siis mahdollistaa liittoutumat, kaupankäynnin, vapaan kulun miinakenttien läpi, tankkauksen liittolaisplaneetoilla ja semmoiset.
Koko ja tekniikka merkitsevät
Aluksia voi rakentaa vain avaruusasemilla. Alus koostuu neljästä osatekijästä eli rungosta, moottorista, sädeaseista ja torpedoputkista. Joka osalla on oma tech levelinsä, ja näistä ehkä tärkein on moottorin taso. Jokaisella moottorilla voi porhaltaa varppi ysiä, mutta mitä kehittyneempi moottori, sen vähemmän se syö löpöä.
Toinen tärkeä osatekijä on runko. Lentotukialukset, alkemia-alukset ja isot taistelualukset vaativat korkeita tekiniikkatasoja, ja mitä isompi alus, sen suuremmat mahdollisuudet sillä on pysyä taistossa hengissä. Shareware-versiossakin voi saada kaikki tech levelit, mutta ongelma on siinä, että siihen vaaditaan sopivan rodun kansoittama planeetta, jonka kiertoradalle pitää rakentaa avaruusasema. Ja silloinkin vain yksi neljästä tech levelistä voi olla maksimi 10 -arvossaan, muiden ollessa kutosia. VGA Planetsin rekisteröidyn version avaruusasemat venyvät kaikissa kymppiin.
Samassa pelissä voi pelata sekä SW- että rekisteröidyllä ohjelmalla, vaikka kesken kaiken rekattuun versioon vaihtaen. Edut lienevät itsestään selvät...
Pellit ryskyy ja soi
Alukset voivat kuljettaa tavaraa, siirtolaisia ja rahaa, ne voivat hinata toisia aluksia, mutta ennen kaikkea ne taistelevat niin toisia aluksia, planeettoja kuin tukikohtia vastaan. Tyypistä riippuen aluksiin saa hävittäjiä, sädeaseita ja torpedoja (joita niitäkin voi kylvää taktisesti erittäin tärkeiksi miinakentiksi).
Alusten hallintaa hankaloittaa se, ettei niitä saa kasattua laivastoiksi, vaan alukset pitää siirtää manuaalisesti. Kun kaksi alusta kohtaa samoissa koordinaateissa, seuraa taistelu, joka itse asiassa on VP:n rajoittunein puoli. Alukset nimittäin taistelevat yksi yhtä vastaan vuoronperään ja täysin automaattisesti, kunnes vain voittajat jäävät jäljelle. Pelaaja näkee saamastaan "videotallenteesta" taistelun kulun sekunti sekunnilta, mutta ei voi tehdä muuta kuin hurrata tai kirota.
VGA Planetsia on mahdollisuus pelata myös tietokonevastustajia vastaan, joskin suoraan sanoen se on varsin tylsää. Wisseman itsekin myöntää, että tietokonepelaajasta ei ole vastuksen puolikkaaksikaan. Yksinpeluu on kuitenkin suositeltavaa harjoittelumielessä. Eipä tarvitse maksaa kuin osa oppirahoista varsinaisessa pelissä.
Arvosanaa en VGA Planetsille anna, koska yksinpelinä se ei kannata ja ihmisiä vastaan käymäni peli on vielä kesken. Vihjeeksi riittäköön, että tässäkin vaiheessa on selvää, että VGA Planets on yksi parhaita monen pelaajan avaruusstrategiapelejä. Ja kokeiluhan ei maksa kuin puhelinkulut.
