Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian ensimmäisen osan (Sormuksen Ritarit) ensi-iltaan on enää 9 kuukautta. Joskus odottavan aika menee nopeasti, vastahan juuri äsken murehdin inhopitkää parin vuoden odotusaikaa…
Mitään tietopakettia tuosta Peter Jacksonin ohjaamasta elokuvasta en ryhtynyt kokoamaan. Siitä kiinnostuneet ovat jo löytäneet omat suosikki-infonsa netistä tai lehdistä. Viimeisetkin ryntäävät tämän luettuaan tolkienonline.comin sivulle. Kootun tiedon sijasta pysähdyin hetkeksi pohtimaan omia ja muilta kuultuja ajatuksia elokuvasta ja sen teosta.
@Teksti:Sehän on varmaa, että leffauutinen herätti ja herättää edelleen mielipiteitä ja odotuksia jokaisessa Tolkien- tai Keski-Maa-harrastajassa. Varsin lohdullista on ollut se, että yllättävän monet ovat suhtautuneet asiaan hyvin positiivisesti ja asiallisesti. Kaikista kovin kiihkoilu nähtiin ja kuultiin heti alkuvaiheessa, kun uutinen vielä oli uusi.
Silloiset mielipiteet perustuivat lähes kokonaan tunteisiin ja ennakkoluuloihin, ja palaute oli sen mukaista. Toiset olivat ratki innoissaan ja toiset maalasivat Sauronia seinälle. Joillakin oli mielessä Ralph Bakshi ja hänen puolianimaationsa 70-luvun lopulta.
Kovin moni on kritisoinut tuota elokuvaa vahvasti, mutta itse koin sen ihan kelvollisena. Erityisesti hahmojen samankaltaisuus omien kuvitelmieni kanssa vaikutti positiivisesti. Nykyisin aktiiviselle henkilölle on niin paljon informaatiota tarjolla, että mielipiteen muodostuksen voi tehdä jo osittain faktapohjalta. Tietysti vasta elokuvan nähtyään voi muodostaa siitä lopullisen mielipiteen, mutta nythän puhutaankin odotuksista.
Hyvä ja hankala
Kahdesta asiasta lähes kaikki ovat yhtä mieltä. Siitä, että Taru Sormusten Herrasta on erinomainen tarina ja siitä, että se on äärimmäisen vaikea käsikirjoitettava. Kumpaankin kohtaan pätevät osittain samat selitykset. TSH on niin laaja teos ja täynnä tapahtumia, että sitä on hankala puristaa kasaan.
Niinpä jokaisen on hyväksyttävä se tosiasia, että elokuvasovituksessa paljosta on tingittävä. Kun toteutus nyt kuitenkin tulee kolmena osana, antaa se syyn elättää toivoa siitä, että juoni pysyy sujuvasti kasassa eikä muodostu vain joukosta komeita, mutta ärsyttävän irrallisia kohtauksia.
Se, mitä kaikkea pois jätetään ja mikä taas katsotaan tarinan kannalta tärkeäksi, ei ole aina selvää. Ystävieni kanssa asiasta keskustellessani mainitsin omana mielipiteenäni, että Tom Bombadil -kohtauksen voisi aivan hyvin jättää pois. Hän ei mielestäni ollut ollenkaan oleellinen henkilö tarinassa, vaan pikemminkin jäänne Hobitti -teoksen satukirjatyylistä.
Kaksi ystävääni älähti heti, ja toinen sanoi että Bombadilia ei missään nimessä saisi jättää pois, hänhän on yksi kirjan parhaita hahmoja! Toivottavasti Peter Jacksonilla henkilökuntineen on asiasta sen verran järkevä yleisnäkemys, ettei verkkareiden repimiseen ole aihetta.
Kuka on ken
Eräs kiinnostavimpia projekteja tähän mennessä on ollut näyttelijöiden valinta. Se on jälleen asia, joka luonnollisesti herättää leiskuvaa keskustelua. Nyt kun tilanne on jo vakiintunut ja useimmat ovat asian hyväksyneet, voidaan kai todeta valinnat kokonaisuutena melkoisen onnistuneiksi.
Esimerkiksi Frodo, Sam, Gimli ja Faramir tuntuvat lähes valetuilta osiinsa. Itse suhtaudun pienellä varauksella alkuperäiseen suosikkiini Aragorniin. Omassa mielessäni Mortensen ei vain jotenkin kuulu tuollaiseen rooliin, mutta katsotaan nyt rauhassa. Ehkä elokuvan nähtyäni ylistän häntä maasta tähtiin.
Kuitenkin jokaisella TSH:n lukeneella on omat mielikuvansa sen päähenkilöistä, ja olisi varmasti yllättävää joskus vertailla niitä noin laajemmaltikin. Moni voisi ihmetellä kovasti kuullessaan, millaisena joku toinen näkee hänen suosikkihahmonsa. Mielikuvitus kun keksii omia ratkaisujaan ja unohtaa joskus mainitut realiteetitkin.
Eräs ystäväni esimerkiksi on varma siitä, että Legolas on tummahiuksinen. No, tutkimme asiaa, emmekä löytäneet kirjasta yhtään suoraa viittausta Legolasin hiuksiin. Kuitenkin varmasti suurin osa Keski-Maa -ihmisistä ajattelee hänelle vaaleat tai kellertävät hiukset.
Mielikuvituksen käyttö, mikä on kirjaa lukiessa hyvä asia, muuttuu elokuvaa tehdessä helposti rajoitukseksi. Ohjaajan on annettava yksi yhteinen ulkonäkö tuhansien lukijoiden omalla laillaan näkemälle hahmolle. Se ei ole aina helppoa, mutta onneksi TSH on niin laaja maailma, että jonkinlainen yleisnäkemys sen päähenkilöistä on tietysti olemassa.
Ei räjähteitä, kiitos
Nykyisenä erikoistehosteiden aikana ei ole tuulesta temmattu pelko siitä, että elokuvasta tulee ylinäyttävä ihmeiden luettelo, jossa hahmot ja tarina jäävät räjähdysten, trikkien ja tietokone-efektien varjoon. Onneksi Jacksonilla tuntuu olevan jalat tanakasti maassa, ehkä peräti Keski-Maassa.
Hän kertoo koettavansa välttää sen, ettei elokuvasta muodostu mitään heavy metal -fantasiaa, vaan mahdollisimman aidon tuntuista, muinaiseen maailmaan sopivaa eeppistä tarua. Olkoon kaikki elokuvan tekemiseen liittyvät jumalat suosiolliset näille Jacksonin pyrkimyksille. Mitään Dungeons and Dragons kakkosta tuskin kukaan elokuvasta haluaa.
Koska kyseessä on näinkin kunnianhimoinen projekti, on hyvä koettaa suhtautua siihen ennakkoluulottomasti. Kaikki ei varmasti tule olemaan juuri niin kuin Sinun Keski-Maassasi, ja jotkin yksityiskohdat voivat poiketa Tolkienin tarkoittamista. Kuitenkin itseäni rauhoittaa suuresti ajatus siitä, että Peter Jackson tuntuu olevan puuhassa mukana paitsi aivoillaan, myös sydämellään. Se on tärkeää. Ajatelkaapa, kaikella kunnioituksella, millainen katastrofi olisi edessä, jos vaikka eräs Renny olisi päässyt ohjaamaan tämän leffan!
Lopuksi on hyvä muistaa se, mitä Jackson itsekin toteaa asiasta puhuttaessa: "Se, mitä valkokankaalle päätyy, on minun eikä kenenkään muun käsitys tarinasta." Uskon, että tarinan nähtyään monella on aikalailla yhtenevä käsitys hänen kanssaan.
