Viewtiful Joe naurattaa karikatyyreillä supersankariryönästä. Se viehättää Joen erikoisilla supervoimilla, jotka muuttavat pelimaailmaa. Yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Joe on piirrettyihin supersankarileffoihin mieltynyt nörtti, jolla epärealistisesti on halukas tyttöystävä. Kesken huiman deittailuiltaman Joe typyköineen siepataan mukaan elokuvaan. Joe saa elokuvassa päihitetyltä hyvikseltä ja suurelta idoliltaan Kapteeni Siniseltä supervoimat ynnä tehtävän: liiskaa paha, pelasta nainen.

Viewtiful Joe on tasohyppely, jossa tapellaan paljon ja selvitellään puzzleja. Välianimaatiot kuljettavat juonta, kerättävät bonukset kartuttavat liikesarjoja ja sitä rataa. Peruspullalinjalta ollaan kuitenkin kaukana.

Erinomaisen hienolla cel-shading-tekniikalla piirretyt kolmiulotteiset hahmot tappelevat ja loikkivat yhtä makeissa ympäristöissä, mutta toiminta etenee silti kaksiulotteisesti. Parhaimmillaan Viewtiful Joe näyttää piirroselokuvalta, jota voit itse pelata.

Kolme kovaa V-kykyä

Seikkailu on jaettu seitsemään osioon, jotka jakautuvat alitasoihin. Alitasoilla on usein lopussa lukittu ovi, jonka avaamiseksi täytyy selvittää pienimuotoinen puzzle. Pikkurääpäleitä hyökyy päälle laumoittain, ja isompiakin pahiksia on totuttua tiuhemmassa. Joskus pääsee tuhlaamaan kerättyjä V-pisteitä kaupassa erilaisiin bonusaseisiin, ja harvoin jopa tallentamaan pelitilanteen. Aivan liian harvoin.

Loppuhirviöt eivät ole sieltä mielikuvituksellisimmasta päästä. Välillä meinaa päässä napsua, kun samanlaiseen megapahikseen törmää useamman kerran putkeen pitkityksen nimissä. Edes bugeilta ei olla kokonaan vältytty, ellei lasketa normaaleiksi ilmiöiksi teräsovien läpi purevia vampyyrilepakoita sun muita.

Supervoimina Joella ovat kuuluisa bullet time eli maailman hidastaminen, tämän vastakohta eli maailman nopeuttaminen ja zoom, joka tuo Joen lähemmäs pelaajaa ja avaa tehokkaat iskusarjat ja erikoisliikkeet.

Hidastuksen aikana on helppo väistellä iskuja ja jopa luoteja sekä lähes millintarkasti suunnata hyppypotkunsa sinne, missä ne tuntuvat. Toiminto tuo rutkasti tuoreutta totuttuun tasomätkekaavaan. Lyönnit ja potkut esimerkiksi irrottavat robottivastustajista hissuksiin osia, jotka lentelevät kaarissa ympäri ruutua.

Nopeutuksen aikana voi livahtaa putoavien esineiden ali, juosta nopeita vihollisia karkuun tai tehdä niin nopeita iskusarjoja, että Joen puku syttyy palamaan. Liekeillekin löytyy käyttökohteensa, sillä tuli tarttuu joihinkin vihollisiin.

Hidastusta, nopeutusta, liekkejä ja zoomausta käytetään myös puzzleratkomiseen. Jos vaikka pyörivän ropellin ilmassa pitämä taso on hyppyjen ulottumattomissa, voi sen laskea alemmas hidastamalla maailman, jolloin potkurin kierrosnopeus putoaa eikä noste enää riitä pitämään tasoa ilmassa. Ja sama toisinpäin, aikaa nopeuttamalla taso nousee korkeuksiin.

Kykyjä voi myös yhdistää, eli vihujen kuritus hidastettuna ja zoomattuna onnistuu. Osa puzzleista vaatii kekseliästä taitojen yhdistelyä. Bonusten käyttö syö energiapalkkia, joka palautuu suht nopsasti normaalitilassa. Jos palkki pääsee valumaan nollille, muuttuu Joe hetkeksi avuttomaksi omaksi itsekseen, vailla superkykyjä.

Erittäin hyvä, ei täydellinen

Viewtiful Joen ooh-efekti on vahva, mutta ongelmana pelissä ovat ihmeelliset notkahdukset vaikeustasossa ja tallennuspisteiden etäisyys toisistaan. Ei ole kiva taistella virheettömästi ohi kolmen loppuhirviön, ja sitten loppuelämät kuluvat näitä seuraavaan surkeaan ruipeloon. Vaikka V-tyyli miellyttää, V-mäinen pelinpidentäminen nostaa V-käyrää.

Ylipitkää hieromista on liikaa jopa helpolla vaikeustasolla. Oikean taktiikan opettelu on ikävää, sillä jos vastaa "juu, haluan yrittää uudelleen", joutuu koko maailman, ei vain kyseisen kentän alkuun. Tällaista käsittämätöntä tekopitkitystä en voi sietää.

Omaperäisen näköinen Viewtiful Joe on hyvä persoonallinen hankinta ja sen erikoiset supervoimapuzzlet viehättävät. Sääli, että erittäin hauskaa peliä sabotoidaan liiallisella toistopelaamisella. Maailmalla Joe on kuitannut komeat pisteet, joten kaikkia pelaajia ei pakkohierominen hirvitä.