Pelihyllystä löytyy nyt eri koneille viitisen Viewtiful Joea. Gamecuben Red Hot Rumble osoittaa sarjassa väsymisen merkkejä, jossa alunperin hyvä idea on rutistettu tyhjiin.
Taustatarina on taattua Viewtiful Joea eli aivan järjetön. Uusi Kapteeni Blue -elokuva on tekeillä, mutta kuka saa pääroolin? Entinen Kapteeni Blue on siirtynyt eläkkeelle ja ryhtynyt ohjaajaksi. Pelisarjan tutut hahmot taistelevat toisiaan vastaan ja voittajasta tulee elokuvatähti.
Edellisen voi esittää lyhyemminkin: Viewtiful Joe tekee Super Smash Bros Meleet.
Vaikka Viewtiful Joe -pelien kiintiö alkaa olla täysi, tämä ei koske niiden ulkoista olemusta. Joen sarjakuva- ja elokuvamaisen ikioman tyylin tunnistaa heti. Presentaatio on ensiluokkainen eikä tyylitaju horju tälläkään kertaa.
Kenttien teemat vaihtelevat mukavasti ja vastustajia voi olla useampi kuin yksi. Tehtävänä ei ole aina voittaa vihollinen mätkimällä tätä turpiin vaan urakkana voi olla vaikkapa kerätä kentältä tiettyä sälää enemmän kuin vastustaja. Myös kolikoita kannattaa kerätä. Raha parantaa asemia roolituksesta päätettäessä.
Suurin osa 16:sta hahmosta on vanhoja tuttuja. Mukana on myös pari tulokasta kuten Android Rachel ja Sprocket. Taistelut perusasiat ovat tuttua kauraa: yksi nappi hypylle, hyökkäykselle ja erikoishyökkäykselle.
Viewtiful Joesta tekee Viewtiful Joen hänen VFX-supervoimansa. Ajan hidastaminen tekee kaikista muista kuin pelihahmosta hitaita taapertajia ja helppoja maaleja. Nopeuttamisesta on omat ilmiselvät hyötynsä, sillä pikakelauksella turpiinvetotempo ja liikkumisnopeus saavat Teukka Salamankin kateelliseksi. Zoomaamalla kohti pelihahmoa se muuttuu kooltaan jättiläismäiseksi.
Perustaistelun lisäksi menestystä pitää saada myös viidessä minipelissä. Ne ovat hyvin yksinkertaisia kuten napin nopeaa hakkaamista tai simppeleitä reaktiotestejä.
Valittu tyylilaji sopii Viewtiful Joelle mainiosti. Mukana on juuri sopivasti uutta ja vanhaa. Ongelma on, että pelillisesti Red Hot Rumble ei ole niin onnistunut kuin edelliset osat. Pelaaminen on kaaosmaista hösötystä, josta ei saa mitään selvää. Paniikki ei mene ohi edes harjoittelemalla. Toimintapelin pitääkin olla hektinen, mutta vauhdin on oltava myös hallittavissa.
Itsetunnottomana ihmisenä luulin aluksi, että vika on minussa. Netistä kuitenkin selvisi, että muilla on ollut aivan samoja ongelmia. Peli, joka aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa, tekee jotain oleellista väärin.
66
