Koulubussi hyppää kukkulan yli ja samassa sen kylkeen lämähtää ohjus. Valtava räjähdys repii vasemman peilin irkipoikki. Bussi kostaa ja ampuu hirmuisella automaattikanuunalla hyökkäävää jeeppiä. Hahaa, konepeltiin tulee isohko lommo. Kyllä on Vigilante 8:ssa voimalliset aseet.
Normaaliin kiilaamiseen, keskisormen näyttelyyn ja valojen vilkutteluun pohjautuvan autojen taistelun asemasta Vigilante 8:n pääosassa ovat ihka oikeilla aseilla varustetut autot.
Turhat pois
Vigilante 8:n tekijälle lyötiin roolimalliksi PC:n Interstate '76, mainio tehtäväpohjainen autotaistelupeli. Peli oli tehty 70-luvun kökköjen Starsky & Hutch -tyyppisten televisiosarjojen innoittamana, ja sen pääosissa olivat valkoinen Groove Champion, musta Taurus, leveät lahkeet ja paha funk-soundtrack, maaan.
Lucoflux ei kuitenkaan uskonut tehtäväpohjaisen PC-konseptin toimivan PlayStationissa, ja niinpä suunnitteluputken toisesta päästä puristui ulos Vigilante 8. Jäljellä ovat vielä aseistetut 70-luvun autot, mutta satiiri, hyvä musiikki ja mielenkiintoinen peli jäivät jonnekin tien poskeen. Tilalle tuli kolme litraa puhdasta lapsellisuutta, tylsää musiikkia ja luonteetonta ammuskelua.
Autoja on pikku jeepistä rekkaan, sporttiraudasta koulubussiin, matkailuautoon ja neekericaddyyn. Näiden rattien taakse on Lucoflux istuttanut ärsyttävän lapsellisia pelaajahahmoja. Kyllä nauratti, kun kova naisagentti tokaisee kuollessaan valittavalla äänellä, jotta "Ooh! Kynteni katkesi!" Se se on huumoria se.
Joka tyypille on neljän tehtävän mittainen Quest-moodi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että joka kentässä tulee vastustaja lisää. Teoriassa kentissä hahmosta riippuen pitää joko tuhota jotain tai suojella jotain, mutta käytännössä en moisella havainnut olevan merkitystä. Arcade-moodissa lopetetaan vähäinenkin teeskentely, ja pelaaja saa itse valita kentän ja vastustajien määrän. Enpä voi sanoa, että pelimoodeille olisi merkittävää eroa, ja tehtäväpohjaisen, jatkuvajuonisen pelin hylkääminen tuntuu entistäkin käsittämättömämmältä.
Peli on käytännössä kutistunut kaartotaisteluihin pienenpuoleisissa, ahtaan tuntuisissa kentissä. Kentät sentään ovat hienoja, varsinkin lentokoneiden hautuumaa. Niissä on tyydyttävästi tuhoutuvia rakenteita ja ympäristölle ominaisia vaaroja, kuten lumi- ja kivivyöryjä tahi kiitoradalla rullaavia pommikoneita. Grafiikka on oikein hyvän näköistä, autojen kärsimä vahinko näkyy hienosti niiden ulkoasussa.
Ilmapyssyt puhuvat
Vigilante 8:n autoissa on sikasiistit, megahurjat hypertuhoaseet. Maaaan. Vakiovarusteena on loppumattomilla ammuksilla siunattu konekivääri, jolla tuntikausien työn tuloksena voi saada jonkun hengiltä. Ohjuksia on tarjolla hakupäällä ja ilman, ja miinojakin voi kylvää. Tykkimiesten iloksi automaattitykki osaa itse ampua kohti maalia, ja kranaatinheitin käyttää maaliinhakeutuvia, avaruusolioiden tekniikkaa hyödyntäviä "älykkäitä" ammuksia. Onpa pelissä mahdollisuus löytää laserpyssykkäkin.
Aseita yhdistää se, että ne ovat naurettavan alitehoisia, jopa korkeammilla vaikeustasoilla. Tietysti realistisilla suoritusarvoilla yksi ohjus riittäisi tuhoamaan auton, mikä ei sekään ole hyvä, mutta kyllä parempi tasapaino olisi pitänyt löytyä. Aseilla on jopa erikoisliikkeensä, esimerkiksi ohjuksia voi käyttää jälkipolttimina tai miinoista rakentaa megamiinan tai magneettimiinan.
Maastosta kerätään korjaussarjoja, suojakenttiä, tuplatuhoa, ylläribonuksia ja muuta sen semmoista älyttömän vänkää. Näin Vigilante 8 on saatu entistäkin enemmän mukautumaan Euroopan unionin räiskintäpelidirektiiveihin, eikä peli sisällä pelottavaa omaperäisyyttä.
Renkaat ilmassa
Autopeliksi Vigilantessa on turhan epärealistinen ajotunnelma. Tarkoitus on varmaan ollut tarjota hauska toiminta-ajomalli, mutta villisti pomppivat, harvoin tiessä kiinni pysyvät autot eivät ole oikea ratkaisu. Hassu on myös pelirunko, jossa autot pörräävät ahtailla kentillä toistensa ympäri. Meinaan, yleensä autopeleissä on sellaisia ratoja, joilla paahdetaan talla pohjassa. Vigilante 8:ssa ei kauaa ehdi kiihdyttää, kun on jo reuna vastassa.
Autojen ohjattavuus on toinen paha juttu. Normaalipadilla pääsi itku, mutta Dual Shockilla auto pysyi joten kuten hallinnassa, mutta ohjaus on edelleenkin yliherkkä. Vaikka kontrollit saa määriteltyä uusiksi, peruutuksen x-akselia ei saa vaihdettua ympäri, joten peruuttaminen menee vaistomaisesti väärin päin. Kollegan käyttäminen koe-eläimenä vahvisti, että kontrollit todella ovat päin prinkkalaa.
Kaksinpeli samalla jaetulla ruudulla ei ole intoa herättävä kokemus. Pystysuunnassa tuplaruutu ei toimi laisinkaan, vaakasuorassa sentään joten kuten, mutta alitehoiset aseet ja kiepuntaan perustuva kaksintaistelu eivät jaksa kauaa kiinnostaa.
Kaiken itkun ja porun jälkeen on pakko myöntää, että on Vigilantella puolensakin. Se on pirun nätti, ja vaikkei se järin omaperäinen ole, autoilla taistelu on sentään jotensakin tuoretta, eikä Lucoflux ole onnistunut täysin sitä laimentamaan. Eipä taida Twisted Metallien lisäksi kollegoita löytää.
Pelien moottoritiellä Vigilante 8 pääsee niukin naukin kurvamaan yli keskinkertaisuuden keskiviivan, mutta erinomaisuuden taksikaistalle sillä ei ole asiaa.
76
