Lontoon sumussa Viiltäjä-Jack vei veitsellään hengen, mutta Japanissa Black Jackin veitsen viilto saattoi sen pelastaa. Kerran kesällä, siinä neljän maissa, teki mieleni katsoa televisiota. Ykköseltä tuli Holby Cityn sairaala, kakkoselta Lentävät lääkärit, kolmoselta Lääkärit ja kohta sen perään Teho-osasto, neloselta uusintana Greyn anatomia ja sitten Dr. Phil, Liviltä hetken kuluttua Naisten sairaala, FST:ltä Tohtori Åsa ja sitten Saaristolaislääkäri, Jimiltä Uppsalan sairaala (Jösses!) ja SuomiTV:ltäkin Sairaala meren rannalla Siis mitä!? Puukottaminen on suositumpaa kuin ikinä olisin voinut kuvitella.
Mutta mikä tekee sairaalasta, tuosta lötköttävien flanelliyökaapujen ja lerppuvien lipokkaitten valtakunnasta, näin suunnattomasti ihmismieltä kiehtovan? Siitä on otettava selvää! Vaan kuka nyt oikeasti viitsisi kesähelteillä telkkaria katsoa, joten ensimmäinen osa englanniksi käännettyä Black Jack -mangaa messiin ja menoksi meren rannalle!
Veitsi lihaan
Osamu Tezuka (1928–1989), itsekin koulutukseltaan lääkäri, aloitti vuonna 1973 Black Jack -lääkärisarjan. Siitä tuli hetkessä huikea menestys, ja se ilmestyi noin 20-sivuisina, mustavalkoisina episodeina muuten kauhuun keskittyvässä lehdessä aina vuoteen 1983.
Sankarilääkäri Black Jack näyttää rocktähdeltä: Pitkä musta kaapu hartioilla, raidallinen tukka silmillä, toinen puoli naamasta vaaleaa ihoa, toinen puoli tummaa ja välissä raa’at leikkausarvet. Hän on alansa huippu ja tietää sen. Hän laskuttaa osakesalkun paksuuden mukaan valikoiduilta potilailtaan miljoonia ja taas miljoonia. Ja kaikki maksavat, koska henki on heillekin kultaa kalliimpi.
Japanilaiseen manga-tapaan sankarin ”tyttöystävä” on ”nuorehko”. Pinoko-nimisen tytön Black Jack kasaa sarjan alkumetreillä hyvälaatuisesta kystasta löytämistään kaksosen palasista. Tekotyttö muistuttaa piirroksissa ulkoisesti kaksivuotiasta, on henkisesti kenties alakouluikäinen, mutta omasta mielestään 18-vuotias (kuten kaksoissiskonsa) ja liki naimisissa Black Jackin kanssa. Jos tästä ei irtoa ihmissuhdedraamaa, niin mistä sitten? Pinoko-nimi on väännös Pinokkiosta, sillä Tezuka arvosti ja ihaili kovasti Disneytä.
Kun kuvaan lisätään vielä kollegoiden ammattikateus – byrokraattien mielestä Black Jack on pelkkä puoskari, sillä hän työskentelee ilman laillista lääkärin valtakirjaa – alkavat juonen perusrakenteet olla kasassa.
Sydän paikallaan
Ne, jotka ovat Tezukaa aiemmin lukeneet (Astro Boy, Adolf, Phoenix, Buddha), eivät pety nytkään. Juonet ovat tarinasta toiseen uudistuvia ja yllättäviä. Black Jack ei pelkästään leikkele japanilaisia miljonäärejä, vaan kiertää veitsisalkkunsa kanssa maailmaa ja auttaa avuntarvitsijoita laidasta laitaan. Hetkittäin sarja yltyykin melkoiseksi maailmanparannukseksi, mutta musta, hurtti huumori ei lopu silloinkaan.
Aiemmin Black Jack -sarjaa on koottu sivut peilattuina muutama albumillinen englanniksi, mutta nyt amerikkalainen Vertical julkaisee koko sarjan sivuja kääntämättä. Ei kuitenkaan kronologisessa ilmestymisjärjestyksessä, mikä hieman ihmetyttää. Etenkin kun tarinoissa on viittauksia aiempiin tapahtumiin. Mutta tämä on pieni murhe. Sarja on tämän hetken manga-ostoslistallani korkealla.
Tähän mennessä paksuja, noin 300 sivuisia kirjoja on ilmestynyt 12 kappaletta ja lisää on tulossa. Koko kirjasarjaa ei kuitenkaan kannata yhdellä istumalla ahmia. Paras annostus on tarina tai kaksi päivässä, se pitää muut lääkärit loitolla.
Osamu Tezuka: Black Jack #1–, Vertical, 2008–, noin 17 dollaria/osa
