Tappio tekee aina kipeää, mutta onneksi virtuaalitappelu ei aiheuta fyysisiä vammoja. Segan nopeatempoinen mätkintälegenda vahingoittaa vakavasti ainoastaan paisuneita egoja.
Konsolibisneksestä vetäytymisen jälkeen (ellei aina) Segan arvokkainta omaisuutta ovat tunnetut videopelisarjat. Vuosien saatossa rakkaudella hoivatusta Virtua Fighterista on hioutunut yksi firman kirkkaimmista kruununjalokivistä. Sega on pitkän historiansa synkkinä hetkinä sössinyt joskus raskaastikin, mutta 3D-mätkintöjen pioneeri ei onneksi kuulu tähän joukkoon. Virtua Fighterin viides inkarnaatio on paremmassa vedossa kuin koskaan aiemmin.
Pitkän linjan fanit haluavat varmasti kuulla, miten viitososa eroaa Virtua Fighter 4 Evolutionista. Vitosessa on kaksi uutta ottelijaa ja huomattavasti kauniimpi grafiikka. Sen syvällisempi vertailu on turhaa eikä edes onnistuisi, sillä kevyt säätö ja virittely pintaa syvemmällä eivät rekisteröidy tutkaan yli vuoden pelitauon jälkeen.
Jotain sentään rekisteröityy: Virtua Fighter 5 on tiukkaa ja nopeaa arcadekoulukunnan refleksimätkintää, kuten aina ennenkin. Pelkän munkin ja pullan voimin ei jaksa pitkälle, vaan puhdas taito ja selkäydintason reaktiot ratkaisevat. Jos joku polygonimätkintä haastaa terävyydessä ja tarkkuudessa harkkorekaartin suitsuttamat kaksiulotteiset mätkeet, se on nimenomaan Virtua Fighter.
Rivakan temmon takia yksinkertaiset kontrollit ovat täsmällisyyden elinehto. Suuntaohjaimen ohella tarvitaan vain kolmea näppäintä: lyönti, potku ja torjunta. Silti namiskavalikoima taipuu mainiosti vielä heittoihin ja vastaniitteihin, sillä suuntaohjaimen ja näppäinten erilaiset yhdistelmät tuuppaavat ilmoille häkellyttävän laajan hyökkäysarsenaalin. Viistosuuntia käytetään niin usein, että toivottavasti PS3:lle tehdään pian X-Arcade-joystickin sovitin.
Kääpiöt kehään
Kamppailijakööriä laajennetaan kahdella ottelijalla, mikä nostaa hahmojen kokonaismäärän jo varsin kunnioitettavaan 17 pukariin. Kirppumainen kou ken -apinatyylin kung fu -spesialisti Eileen ja WWE:n Rey Mysteriota muistuttava pienikokoinen vapaapainija El Blaze ovat porukan kuopuksia. Jokaisen ottelijan tekniikat ovat selvästi erilaisia, joten vaihtelua ja opeteltavaa piisaa.
Taisteluareenat ovat vaihtelevan kokoisia neliöitä, joko aidattuja häkkejä tai avoimia kenttiä. Joella seilaavalla lautalla täytyy olla tarkkana, sillä torjuva soturi liukuu aina vähän taaksepäin. Vaikka energiamittari olisi täynnä, areenalta putoaminen tietää erätappiota. Ring out -tippumissääntö vaikuttaa taktiikkaan enemmän kuin Dead or Aliven eri tasot, esteet ja huoneet. Siitä huolimatta tujaus Dead or Alive -tyylistä näyttävää areenapelleilyä ei olisi pahitteeksi, sillä vastustajan heittäminen seinän läpi kolmannesta kerroksesta kadulle on aina tyydyttävää. Virtuaalitaistelijan taustat ovat toki teknisesti vaikuttavia ja kauniita, mutta ne ovat vain taustoja eikä areenan ulkopuolelle ole mitään asiaa.
Pelimoodivalikoima ei yllätä: arcade, versus, treeni ja nelososassa lanseerattu quest-tila. Questissa vieraillaan virtuaaliarcadeissa ja mätetään suhteellisen ihmismäisesti pelaavia tekoälyvastustajia, joita piisaa liki loputtomasti. Touhun koukkuna toimivat suosikkisoturin menestyksen myötä kohoavat vyöarvot ja lukuisat koristetilpehöörit. Kamppailijan ulkonäköä rukataan muun muassa korvakoruilla, aurinkolaseilla ja uusilla pöksyillä. Neljä erilaista pukua pitävät huolen siitä, että suosikkipukarin olemus säilyy pitkään tuoreena.
Koska Sony dokumentoi Segan mielestä liian huonosti sen, kuinka PS3:n verkkopalvelun kuuluisi toimia, nettipeli jätettiin pois. Ratkaisu ärsyttää, sillä nettipeli tulee taatusti vitososan päivitysversioon. Jos maailmassa olisi oikeutta, päivityksen saisi ladata suoraan netistä ja mieluiten ilmaiseksi samalla kun katselisi lehmien lentämistä kilpaa sikojen kanssa. Myöhemmin ilmestyvä Xbox 360 -versio oikein hieroo merisuolaa Sonyn fanipoikien haavoihin, sillä se tukee näillä näkymin nettipeliä.
Vaikka Virtua Fighter 5 on kaikin puolin tyylikäs, siisti ja sievä, kokonaisuus maistuu nelososan päivitykseltä. Jos tekniikan tuomat edistysaskeleet unohdetaan, kehitys on hienovaraista evoluutiota, ei mullistavaa revoluutiota. Puhtaana omana itsenään Virtua Fighter 5 on huippuluokan nasevaa arcademättöä ja yksi niistä peleistä, joka kannattaa kantaa PS3:n kyytipoikana kotiin.
88
