Taas uusi jalkapallopeli. Sitähän me kaivattiinkin kuin uutta laulavaa missiä. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että kyllä Viva Footballilla olemassaolonsa oikeutus on.
Suomessa lajina olisi jääkiekko, mutta brittiläisistä tv-sarjoista on tuttu ihmistyyppi, joka osaa puhua tasan kahdesta asiasta: jalkapallosta ja siitä, olisiko jo aika tilata uusi tuoppi.
Nämä hemmot osaavat pitää spontaanin 45 minuutin luennon Englannin eri vuosien maajoukkueiden huonoista ja hyvistä puolista, eikä tee tiukkaakaan. Kun pubin sulkemisaika lähestyy, alkaa kiistely siitä, olisiko vuoden 1966 World Cupin joukkue ollut sittenkin peräti parempi kuin maailmanmestaruuden voittanut Englannin joukkue vuonna 1970.
Hyviä uutisia, nyt tämän voi testata. Tai ainakin Viva Football antaa mahdollisuuden kokeilla "entä jos" -kysymyksiä videopelisimulaation keinoin.
Tilastoja riittää
Viva Footballissa ovat mukana kaikki joukkueet, jotka ovat vuosina 1958 (Ruotsin kisat) _ 1998 (Ranskan kisat) yrittäneet päästä mukaan taistelemaan jalkapallon maailmanmestaruudesta. Koska mukana ovat siis kaikki karsintoihinkin osallistuneet maat, myös Suomi on joukossa.
Viva Football on oikea tilastoihme. Rompulle on pelin lisäksi ahdettu tiedot 1035:stä futiksen maajoukkueesta ja yli 16 000 pelaajasta. Se on melkoinen määrä nippelitietoa sellaiseen ihastuneelle. Muille informaatiotulva sen sijaan saattaa aiheuttaa stressiä. Viva Football osaa esimerkiksi kertoa, miten Beninin World Cup -joukkueessa vuonna 1986 pelannut E. Doussou-Coete pärjää seuraavilla eri osa-alueilla: nopeus, kestävyys, tarkkuus, voima, pääpeli, syöttöpeli, kontrolli, luovuus, valppaus ja taklaus.
CPU on äijä
Pelaaminen kannattaa aloittaa harjoittelumoodista. Silloin vain yksi joukkue harjoittelee nurmella, mutta kaikki kontrollit ovat kuten oikeassakin pelissä. Harjoittelua todella tarvitaan, sillä ristinäppäimellä on kuusi erilaista käyttötarkoitusta sen mukaan kummalla joukkueella pallo on. Lisäksi toimintoon vaikuttaa se, kuinka monta kertaa ristiä painaa ja miten kauan. Kaksi nopeaa napsautusta merkitsee seinäsyöttöä vieruskaverille. Mikäli ristiä painaa pidempään, syöttö menee kauemmaksi.
Neliöllä hoidetaan laukaukset, kolmioon ja ympyrään on kätketty kaikenlaisia jippoja purkupallosta korkeisiin syöttöihin ja taklauksiin. Hartianäppäimistä hoituvat pitkät passit ja tahallinen rikkominen, jota tuomari ei välttämättä huomaa. Pari muutakin pikkukikkaa onnistuu pienen harjoittelun jälkeen.
Joskus ihmetyttää, kun omasta mielestä kaikki meni etiketin mukaisesti, mutta peliukko ei vain tehnyt haluttua temppua. Toisaalta ohjauksen sekavuutta voidaan kutsua myös haasteellisuudeksi, mikä taas lisää pelin elinikää. Mutta lyhytjänteisille Viva Football ei ole paras mahdollinen jalkapallopeli.
Pelaaminen konetta vastaan on aluksi hyvin turhauttavaa. Tekoäly on niin kovaa tasoa, että ihan hirvittää. Vastustaja tunkee päälle välittömästi, mietintätauot ovat kortilla ja jokainen tehty maali tuntuu todelliselta työvoitolta.
Maalivahdit ovat yhdistelmä tarkkanäköistä akrobaattia ja apinaa. Hemmo tuntuu ehtivän joka paikkaan ja pystyvän sen lisäksi lukemaan ajatukset. Ei olekaan ihme, että Viva Footballin ottelut päättyvät usein aika samanlaisiin loppunumeroihin kuin todellisessakin elämässä.
Suomi-Suomi
Ystävyysotteluissa voi valita kaksi maajoukkuetta miltä tahansa World Cup -vuodelta ja pistää ne pelaamaan vastakkain. Suomen joukkueet vuosilta 1994 ja 1998 voivat siis ottaa mittaa toisistaan. Samalla Jari Litmanen pääsee pelaamaan eri vuosikerran itseään vastaan.
Historiapelissä taas valitaan tietty World Cup ja joukkue, jolla sitten yritetään edetä loppuotteluun saakka. Viva Footballin omistautumista asialleen kuvaa sekin, että vanhat matsit käydään tyylikkään mustavalkoisena ja että pelissä noudatetaan niitä sääntöjä, joilla tuohon aikaan pelattiin.
Viva Football joustaa monin paikoin. Säätää voi lähes kaikkea peliajasta tuomarin aggressiivisuuteen. Kun paitsion pistää pois ja tuomarista tekee lepsun, Viva Football on enemmänkin arcade kuin simulaatio.
Tunnelmaa riittää
Graafisesti Viva Football ei genreä mullista, mutta valittamisenkaan aihetta visuaalisesta puolesta on vaikea löytää. Kuvakulmia on tarjolla viisi.
Äänet ovat ilahduttavasti Dolby Surround, mikä luo fiilistä. Katsomo mölyää villinä ja myös stadionit matkivat oikeita esikuviaan. Selostusta ei ole, mutta pelaajat puhuvat toisilleen pelin aikana. Lisäksi aloitusanimaatiossa esitellään 11 World Cupin historian kuuluisinta hetkeä, joiden joukossa on myös Maradonan "Jumalan käsi". Tämäkin osoittaa tyylitajua.
Kaikki kohtalaisen hyvin tähän saakka, mutta nyt alkaa narina. Viva Footballissa on vain yksi ongelma ja se on juuri pahimmassa paikassa: pelattavuudessa. Syötöt tuntuvat menevät minne tahansa, laukaukset ampuvat aina samat herrat Summa ja Mutikka. Harjoittelulla tarkkuus paranee, mutta siltikään videopelaamisen iloa ei tunnu oikein löytyvän.
Yksikään aikaisempi peli ei ole pureutunut syvemmälle jalkapalloon urheilulajina, jolla on oma komea historiansa. Viva Football on hyvä valinta heille, joille jalkapallo itse on videopelaamista tärkeämpää. Peli on ihan kohtalainen laadultaan, mutta se ei riitä, kun PSX:lle on tarjolla kuitenkin pelattavampiakin futiksia kuten ISS Pro ja FIFA-sarjat.
80
