Vogel’s Twistdock PS3 -jalusta

Twistdock siivoaa PS3-tarvikkeet yhteen siistiin kasaan.

Jostain tavalliselle ihmiselle tuntemattomasta syystä PlayStationit on jo muutaman sukupolven ajan visioitu pystykäyttöön. Ei kenenkään hyllyssä ole tilaa moiselle, joten laite makaa aina vaakatasossa muiden av-laitteiden keskellä. Kun tähän lisätään tukku ohjaimia ja muuta roinaa, on sotku valmis.

Vogel’sin ratkaisu ongelmaan on jalusta, johon voi kiinnittää sekä PS3:n että pari padia. Testatussa mallissa ei ole tilaa Move-ohjaimille, sellaisiakin versioita on maailmalla liikkeellä. Twistdock pitää Sonyn suunnittelijat tyytyväisinä ja säilyttää konsolin pystyasennossa, mutta huomattavasti tavallista pöydällä tai lattialla pönöttämistä tukevammin. Vanha ja uusi Slim-malli sujahtavat tukevasti paikoilleen ilman pelkoa kaatuilusta.

Toisella puolella jalustaa on paikka kahdelle padille. Kolojen hienous piilee siinä, että Twistdockissa on oma virtalähde ohjainten lataamiseen. Näin päästään eroon yhdestä PS3:n suurimmista idioottimaisuuksista eli siitä, että padeja voi normaalisti ladata vain konsolin ollessa päällä. Huonona puolena jalustassa on oma virtalähde, joka syö taas yhden paikan jatkojohdosta. Liitäntä padin ja latauspisteen välillä sen sijaan on kätevä eikä padiin kytkettävien sovitinosien ansiosta vaadi turhaa mini-USB:n kanssa pelleilyä.

Ohjaimet latautuvat siististi, mutta kaikkea ei ole mietitty aivan loppuun saakka. Tavalliset PS3-piuhat jäävät rumasti törröttämään jalustalla lepäävän konsolin sivusta. Ongelman voi ratkaista L-mallisilla liittimillä varustetuilla lisäkaapeleilla, mutta ne kustantavat 25 euroa lisää. Lisäksi varustepaketin virtapiuha ei tue kuin uuden Slim-mallin partakoneliitäntää.

Hämmennystä aiheuttavat myös jalustan kaksi USB-porttia. Viralliset paperit antavat ymmärtää, että niitä voisi käyttää PS3:n oman USB:n ohella. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä portteja ei voi kytkeä mihinkään. USB:ssä on kyllä virta, mutta niillä ei käytännössä tee mitään muuta kuin lataa jotain väylää käyttävää laitetta. Toiminnallisuutta haluavan täytyy ostaa neliporttinen USB-lisävaruste 30 euron lisähintaan.

Twistdock on tyylikäs tapa pitää PS3 ja padit siististi esillä. Ohjainten lataus on hieno ominaisuus, mutta erilaisten lisävarusteiden vaatiminen täyteen toiminnallisuuteen tuntuu härskiltä rahastukselta.

Kasibittisessä maailmassa hiiri on kulmikas ja pitää ääntä.

Disneyn uusi Tron-elokuva tuli ja meni, mutta se ei hidasta oheiskrääsän julkaisua. Razer ei onneksi tyydy vain painamaan lisenssilogoa jo olemassa olevaan tuotteeseen, sillä Tron-hiiri on suunniteltu kasariklassikko mielessä puhtaalta pöydältä.

Hiiri on nimensä mukaisesti kuin kasibittisestä menneisyydestä, niin hyvässä kuin pahassa. Mustan ja sinisen yhdistelmä toimii ja laite on varmaan ainoa rotta, jota itse asiassa käytän mieluummin kaikki valot päällä kuin pois kytkettynä. Ilman valoja haalean sininen väri tuo mieleen 70-luvun muoviset lastenastiastot. Virran kytkeytyessä kuuluva ankea äänitehoste on niin nolo, että se ahdistaa joka kerta konetta käynnistäessä. Onneksi sitä ei tarvitse muuten kuunnella.

Valitettavasti ennen kaikki oli kulmikasta, ja se näkyy myös Tron-hiiressä. Unisex-design sopii yhtä hyvin molemmille käsille, mutta sormiotteelle suunnitellun ohjaimen sivuilla on turhan hankalia kovia kulmia. Tämän takia nakit ajautuvat hakemaan helpotusta kyljissä olevien nappien päältä ja vahinkonapautuksia sattuu turhan usein. Itse asiassa tuntuu siltä, että sormia olisi tarkoitus pitää nappuloiden päällä koko ajan. Ehkä jonkun olisi kannattanut kokeilla hommaa käytännössä ennen tuotantoon menoa.

Totuttelun jälkeen hiirestä saa kohtalaisen otteen, mutta silloin kättä lähempänä olevat kylkinappulat jäävät yleensä vähälle käytölle. Niihin kun ei tahdo ylettyä ilman asennon hankalaa vaihtamista. Leveä ja mukavan kuminen rulla sen sijaan on erinomainen eikä sen napauttaminenkaan vaadi turhan paljon voimaa. Kangaspintainen kaapeli asettuu myös helposti paikoilleen eikä hankaa turhaan liikkeitä vastaan.

Tekniikaltaan Tron-hiiri on moderni pelirotta. Tarkkuus on enimmillään hurjat 5600 pistettä tuumalla ja sitä on mahdollista säätää ajureista sadan hyppäyksillä. Suoraan hiirestä valittavia tiloja voi olla enimmillään viisi erilaista, mikä riittää varmasti kaikille. Kätevästi Tron ei välttämättä tarvitse ajureita lainkaan, sillä kerran tallennetut asetukset menevät hiiren muistiin ja pysyvät siellä myös konetta vaihdettaessa.

Razerin Tron-hiiri on hyvä yritys tehdä jotain hiukan erilaista lisenssiroinaa, mutta tyyli on mennyt tarkoituksen edelle. Täydellisestä fiaskosta ei missään nimessä ole kyse, mutta käyttömukavuuteen suhteutettuna hiiren hurja 110 euron hintalappu vaikuttaa melkoiselta riistolta.

Lisää aiheesta

  • Steelseries 7H & Steelseries Spectrum 5XB

    Steelseriesin Siberia-kuulokkeet yllättivät äänenlaadullaan. Yltävätkö valmistajan muut luurit samalle tasolle?

    Pelikuulokkeita änkeää nykyään joka tuutista. Erilaisia tuotesarjoja on niin paljon, että hitaampi ei pysy kyydissä. Siberia-kuulokkeiden rinnalle on tarjolla muun muassa…
  • Roccat Kone+

    Roccat viilaa esikoishiirensä entistä ehommaksi.

    Alkuperäinen Kone on hyvä pelihiiri, joka kärsii yhdestä isosta ongelmasta: rotta ei inahdakaan ilman ajureiden asentamista. Roccat palaa vanhan suosikin pariin plus-mallissa, ja tällä kertaa myös ajuriongelmaan on paneuduttu. Hiiri toimii…
  • Logitech G110

    Logitechin G-sarjan näppäimistö asuu monen pelaajan kotona. G110 on uusversio parin vuoden takaisesta G11-pikkuvelimallista.

    Makropainikkeilla varustettuja pelinäppäimistöjä on nykyään joka lähtöön, mutta Logitech ehti markkinoille ensimmäisten joukossa. Sen takia etenkin monen…