VR Surfer - Laktoositon kevytvirtuaali

Toimituksen virtuaalivehkeiden suursmurffi, eikun suursurffi, iski kyntensä jälleen uuteen ihmevärkkiin, joka kulkee nimellä VR Smurfer, eikun Surfer. Kyseessä ei tällä kertaa ole ehta virtuaalikypärä, joka seuraisi pään liikkeitä ja ahmaisisi onnettoman pelaajan virtuaaliseen aistimaailmaan, vaan kepeät kakkulat, joiden tarkoitus on tehdä monitorilla nähtävästä kuvasta kolmiulotteinen ilman sen kummempia herkkuja. Virtuaaliset virtuaalilasit siis.

VR Surfer -lasit tuovat mieleen ajat noin viidentoista vuoden takaa kun 3D-elokuvat kokivat jonkinmoisen lyhyehkön renessanssin, joka onneksi vaipui takaisin pimeimpään keskiaikaan alta aikayksikön. Lasien tarkoitus ei suinkaan ole sulkea pois muuta maailmaa, vaan niiden läpi pälyillään turvallisen tuttua monitoria, johon lasien olisi loihtiminen syvyyttä ja säpinää.

Todelliset virtuaalikypärät, jotka myös seuraavat pään liikkeitä ja muuttavat kolmiulotteista kuvaa esimerkiksi lentosimulaattorissa sen mukaan, mihin suuntaan pelaaja katsoo, ovat vähin äänin haihtuneet markkinoilta. Ne kun kuulemma aiheuttivat huimausta, flashback-ilmiöitä ja motoriikan häiriintymistä pitkäksi aikaa käytön jälkeen.

Moinen mouhotus kuulostaa yhtä paljon mainoskikalta kuin viimeisimmän gorepelin koristaminen K-18-tarralla. Todellinen syy lienee siinä, että virtuaalikypärien näytöt olivat niin ala-arvoisia, ettei niistä saanut senkään vertaa tolkkua kuin Eestinmaan rannikosta Skattalta katsellen lumimyrskyn aikaan.

Onkin ehkä tavallaan hyvä, että valmistajat ottavat pari askelta taaksepäin ja yrittävät saada edes yhden virtuaalilaitteistojen vaatimuksen - kolmiulotteisen kuvan - toteutettua kelvollisesti ennen kuin surffaavat virtuaaliplayboyn kybersekstaussivuille kokovartalovirtuaalipuku talkista narskuen.

Vasen oikia, variksenpoikia

VR Surfer -lasien toimintaperiaate on kiitettävän yksinkertainen. Niin yksinkertainen se ei sentään voi olla kuin valkokankaan 3D-elokuvissa, joille voidaan heijastaa kahteen eri suuntaan polaroitua kuvaa yhtaikaa, ja vot, ei tarvita kuin lasit, joissa on polaroitua muovikalvoa vinksinvonksin niin, että toinen silmä näkee toisen kuvan ja toinen toisen.

Kuvaputki ei kuitenkaan pysty näyttämään kuin yhteen suuntaan polaroitua kuvaa samanaikaisesti, joten ratkaisu kakkuloihin on haettu ns. shutter-tekniikasta. Suomeksi sanottuna vasemman ja oikean silmän linssien sulkimet väpättävät vinhaa vauhtia vuorotellen tahdissa monitorin näyttämän kuvan kanssa, niin että oikea silmä näkee vain oikealle tarkoitetun kuvan ja toisinpäin.

Tässä on tietysti omat ongelmansa, mistä ilmeisin on näytön näennäisen virkistystaajuuden vähintäänkin puolittuminen, joka johtaa hyvin nopeasti silmäsärkyyn ja pahimmillaan silmin havaittavaan väpätykseen. Myös pelin varsinainen ruudunpäivityksen tarve kaksinkertaistuu. Testikoneessa oli vanha Adi 3E -rotisko, joten paha mennä sanomaan, loppuivatko monitorin hertsit vai lasien sulkimien värähtelytaajuus ensin. Oli miten oli, keskivertomonitorin kanssa silmät tulevat erittäin nopeasti erittäin kipeäksi.

Jos joku sattui Kaapelin Kotimikromessuilla ihastelemaan VR Surfereita valkokankaalta, on syytä muistaa että esittelyvehkeet oli erikseen laseja varten valmistettu ja synkattu. Todellisuus kotimikron ruudulla on huomattavasti karumpi.

Hieno kuva - entäs sitten?

Kolmiulotteisuusvaikutelma kuitenkin toimii yllättävän hyvin sietämättömästä silmäsärystä huolimatta. Joissain asennuslevyn sisältämissä demokuvissa stereokuva haritti ihan pikkuisen, mutta oli keskimäärin selvästi paremmin kohdallaan kuin tähänastisissa virtuaalikypärissä. Asennuskin sujuu linjakkaasti, eikä tarvitse muuta kuin pienen synkronointilähettimen pluggaamista monitoripiuhan väliin ja muutaman ajurin. Ikävä kyllä kolmiulotteisen kuvan pällistely rajoittui demojen katseluun, sillä paketin mukana tulevasta Descent 2 -versiosta puuttui lasien pelissä tarvitsemat ajurit!

Veikeänä lisänä VR Surferit voi asentaa myös videonauhurin antennikaapelin tai SCART-liittimen ja telkkarin väliin ja katsella kolmiulotteista töllötintä (PAL), sikäli kun sattuu jostain nimenomaan tätä varten tehtyjä leffoja löytämään. Onneksi tämä on hyvin epätodennäköistä, sillä telkkarin katseleminen laseilla oli mukana tulleen demonauhan perusteella karmaiseva kokemus. Kuva oli yhtä mössöä, haritti silmissä ja väpätti kahta hirveämmin kuin tietokoneen ruudulla.

Herääkin kysymys, mitä iloa VR Surferin kaltaisista laseista loppujen lopuksi on? Ne luovat toki monitorin sisälle jännän kolmiulotteisuusvaikutelman ja tekevät sen tähänastisista virtuaalivempeleistä kirkkaasti parhaiten. Mitään muuta ne eivät sitten teekään, ja kuvakulman vaihtuminen pään liikkeiden mukaan on melkoisen tärkeä osa virtuaalimaailman tai -pelin immersiivisyyttä. Sen osalta VR Surferien kaltaiset härvelit ovat umpikujassa, koska näyttönä toimii loppujen lopuksi aina se pöydällä jököttävä monitorin rotjake.

Mutta jos makeen näköinen monitori riittää ja jaksaa uskoa siihen, että laseille sovelletaan muitakin pelejä kuin Descent 2, niin siitä vaan. Silmiä tosin kirvelee vieläkin.