Vuoden pelit 2024 Avustajat
The Full Edition
In alphabetical order:
Antti Eronen
Helldrivers 2
Demokraattisissa ja vapaissa vaaleissa demokratiaa ja vapautta arvostava kansalainen äänestää tietenkin Helldivers kakkosta! Nerokkaan juonellisen suursodan siivittämä cooppiräiskintä on erittäin monipuolinen ja koukuttava.
Mechabellum
Mechabellumissa tiivistyy kaksi minulle keskeistä huippupelin suunnittelumantraa: "Hyvä peli on sarja mielekkäitä päätöksiä" sekä "Helppo oppia, mutta vaikea hallita." Robottisotaa osaa pelata minuutissa, mutta syvyyttä ja uutta opeteltavaa riittää sadoiksi pelitunneiksi.
Elden Ring: Shadow of the Erdtree
Siinä missä muut julkaisevat delsuina pieniä sisältöpäivityksiä, From Software teki käytännössä uuden pelin. Salaperäisen, uhkaavan maailman kartoitusta ja napakkaa taistelua yhdistelevä toimintaroolipeli on tässä uusimmassa iteraatiossaan aivan omassa luokassaan.
—---------------------------------------------------------------
Tuukka Grönholm
Helldivers 2
Koska tulin myöhässä bileisiin, ohitin Helldivers 2:n julkaisun karikot ja olen nauttinut matkasta koko ajan. Eniten hämmästyttää, miten hyvin monivaiheiset tehtävät onnistuvat ja tiimi jakautuu usein itsenäisiin taistelupareihin ilman eri käskyä, vaikka muissa nettipeleissä escort-tehtävän logiikka on ylivoimainen ymmärtää. En uskonut, että moinen onnistuu satunnaisilla nettipeliseuralla vuonna 2024. Epäuskoni on toki merkki vääräuskoisuudestani, sillä vapaus voittaa kaiken!
Balatro
Ruman ulkoasun ei kannata antaa hämätä. Balatro on uskomattoman koukuttava pakanrakennuspeli, joka pakottaa unohtamaan kaiken, mitä tietää pokerista.
Deep Rock Galactic: Survivor
Ensimmäinen autobattler, josta innostuin. Automaattisesti tulittavan kaivoskääpiön matkassa asteroidin syvyyksiin on hyvin paljon samaa kuin Balatrossa. Molemmissa on tarkoitus rakentaa mahdollisimman toimiva koneisto valitsemalla satunaisesti annetuista osista paras tai ainakin vähinten huono vaihtoehto.
—---------------------------------------------------------------
Pete Heikkinen
1. Senua's Saga: Hellblade II
2. Pacific Drive.
Pelivuoteni 2025 on ollut varsin indie-painotteinen ja se myös näkyy "kakkosketjun" ehdokkaissani. Senua's Saga: Hellblade II on erinomainen tarinavetoinen toimintaseikkailu, vai pitäisikö pikemminkin sanoa interaktiivinen elokuva, joka kuvaa vetävästi mielenterveysongelmien ja taikauskon värittämää menneisyyttä. Jännittävä outoiluautoilu Pacific Drive on omalaatuinen sekoitus survival-toimintaseikkailua, (farmari)autoilua ja roguelike-elementtejä. Balatroa olisin halunnut tyypätä jo viime vuonna, mutta en ole toistaiseksi ehtinyt.
—------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lassi Hietala
Astro Bot (PS5)
Astro Bot oli tismalleen mitä toivottiin: jotain samanlaista kuin PS5:n ominaisuuksia esitellyt Astro's Playroom, mutta venytettynä kokonaisen pelin mittaiseksi pläjäykseksi. Osasin odottaa ykköslaatua, silti yllätyin tekijöiden ehtymättömästä idearikkaudesta ja luovasta hulluudesta. Astro Bot on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen nautittavimmista ja kekseliäimmistä 3D-tasoloikista.
Final Fantasy VII: Rebirth (PS5)
FF7: Rebirth jatkoi siitä mihin yllärihieno Remake jäi ja näytti, miten Midgarin ulkopuolinen maailma herätetään henkiin nykyvehkeillä ja hillittömällä budjetilla. Vaikka jonninjoutava venytys etenkin pelin loppupuolella kiristi hermoja, päällimmäisenä mieleen nousevat uskomattoman sykähdyttävät hetket rakastamassani fantasiamaailmassa, jossa uudistusten ja ylläreiden seasta voi yhä aistia alkuperäisen pelin hengen.
Penny's Big Breakaway (PS5)
Sega Saturn -estetiikalla leikitellyt Sonic Manian tekijöiden ensimmäinen oma IP vei lajityyppiä uudenlaiseen suuntaan ainutlaatuisella ja hauskalla jojomekaniikallaan. Rosoineen päivineen kokonaisuus ei ollut vielä klassikkotasoa, mutta mahdollinen jatko-osa saattaisi hyvin ollakin.
—----------------
Toni Hilden
1000xRESIST
Alati yllättävä ja monitasoinen tieteiskertomus kertoo vangitsevan tarinan, jonka esitystavassa on annettu luovuuden kukkia.
Dragon’s Dogma 2
Kakkoslohikäärmeen timanttinen taistelu, ehostettu pawn-systeemi ja upea, seikkailua tihkuva maailma vetävät puoleensa päivästä toiseen. Tämä ydin on niin kunnossa, että pystyn enimmäkseen sivuuttamaan jopa sen suppean hirviökatalogin ja onnettoman tarinankerronnan, vaikka toki hypoteettinen Dragon’s Dogma 2: Dark Arisen -laajennus on toivomuslistan kärjessä!
Drova - Forsaken Kin
Takavasemmalta yllättänyt Drova tarjoaa erinomaisen ja kompaktin roolipelin Gothicin tyylisessä, kelttimytologiasta ammennetussa fantasiamaailmassa.
Like A Dragon: Infinite Wealth
Havaijipaitainen roolipelimammutti kompastelee välillä rytmityksessä, mutta sen ikimuistoinen hahmokaarti tarjoilee täyslaidallisen täysin kreisiä vuoropohjaista mätkintää, toinen toistaan hulvattomampia sivuaktiviteetteja ja syväluotaavan katsauksen koko pelisarjan mittaisiin elämänkaariin. Eihän tätä voi kuin rakastaa!
Mechabellum
2024 on harvinainen pelivuosi, sillä innostuin jopa kahdesta eri moninpelistä: Helldivers 2 ja Mechabellum. Aavistuksen pidemmän korren vie mechailu, jonka makrotaktinen automaatio hirvittää, koska ajantaju katoaa täysin sen parissa – kaverin kanssa vääntäessä “vielä yksi matsi” ja hupsista, nytkö se nukkumatti jo kolkuttaa ovella?
—-----------------------------------------------------------
Antti Ilomäki
Ei ainakaan MSFS 2024, muuten ei juurikaan sanottavaa.
—---------------------------------------------------------
Risto Karinkanta
Frostpunk 2
Hyytävän erinomaista! Juuri näin jatko-osat tulee toteuttaa: sama sielu kuin ykkösosassa, mutta laajemmin ja mielenkiintoisemmin.
Star Wars: Outlaws
Vihdoin kunnon Tähtien sotaa ilman jedejä. Outlaws tavoittaa alkuperäisen trilogian tunnelman ja tiivistää siitä kiehtovan sivujuonen.
Hexarchy
Vuoden indieyllättäjä tarjoaa tiiviin ja upean kokemuksen Civilizationin hengessä.
Satisfactory
Niin tyydyttävää!
—--------------------------
Juha Kerätär
Balatro
Pokeripelin ja pakanrakennuksen yhdistelmä on kerralla nutsit. Juuri sopivan mittaisia vetoja, joiden kanssa se tarjolla olevien jokerien tuuripuolikaan ei niin haittaa. Videopokeriestetiikka toimii täydellisesti.
The Rise of the Golden Idol
Persoonallinen vaihtoehtomaailman mysteeri paransi siitä mihin Case of the Golden Idol jäi. Suurin harmi on, että kaipaamaan jää vain lisää kun mysteeri on ratkottu.
—-------------------------------------------
Iikka Kivi
Vuoden peli -kandeja minulla on yksi eli Helldivers 2 (muita uusia pelejä en oikeastaan ehtinyt viime vuonna pelaamaan).
Viimeksi yhteistyöräiskintä on iski näin lujaa Left for Deadissa melkein 20 vuotta sitten. Armoton asenne, monipuolisen reipas väkivalta, pelin tasapaino, yksityiskohtien määrä - tässä on kaikki (paitsi dinosaurukset, ne voisi vielä lisätä vihollisiksi.)
—------------------------------------------------------------------------------
Jukka Koskela
Tactical Breach Wizards
Nokkela käsikirjoitus ja sujuva taktinen pelattavuus nostavat rynnäkkövelhot listan kärkeen.
Sumerian Six
Yksinkertainen mutta toimiva resepti: Lainaa genren parhailta ja lisää omia ideoita.
Classified: France ’44
X-COM-pelin sijoittaminen toisen maailmansotaan on hyvä idea, ja toteutus sen veroinen.
—----------------------------------------------
Juha Kuosmanen
En ole valtavasti pelannut nimenomaan vuoden 2024 pelejä, mutta näille kolmelle kuitenkin antaisin tunnustusta, tässä tärkeysjärjestyksessä. Neljäs olisi kaiketi Tekken 8, mutta nuo muut ovat olennaisempia kohdallani.
1. The Legend of Heroes: Trails Through Daybreak
Yksitoista Trailsia puolessatoista vuodessa läpäisseenä en voi olla täysin puolueeton, mutta taisteluväsymyksenkin uhalla Daybreak valoi toivoa Polkujen loistavaan tulevaisuuteen. 2024 oli JRPG:n vuosi ja Van Arkride vuoden päähenkilö.
2. Astro Bot
Pleikkari- ja tasoloikkafani ilmoittautuu! Sonyn tuotteisiin intohimoisesti suhtautuvat Funko Pop -robot voivat olla kyynikkojen mielestä laskelmoitua huttua, mutta nostalgiastakin irrallaan Astron bottijahti on DualSense-ohjainta järisyttävän kekseliäs loikkakokemus.
3: Final Fantasy VII Rebirth
Remake-trion toinen osa ehti melkein alkuperäispelin ensimmäisen levyn loppuun ja on samalla vuoden hyvällä tavalla eksessiivisin ja omituisin ison rahan pelikokemus. Mikään minipeli tai hupsu idea ei riitä, kun vanhanaikainen maailmankartta toteutetaan näin överisti.
—---------------------------
Juho Kuorikoski
Vuosi 2024 oli sikäli erikoinen, että pelasin varmaankin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta käytännössä vain omia pelejäni. Niitä on vähän huono äänestää, joten siksi lataankin kaiken Death of the Reprobaten varaan. Joe Richardssonin taidevarkausseikkailujen kolmas osa on samalla miehen paras peli, josta olen nautiskellut pienin siemauksin. Arvostelu on tulossa, mutta en ole vielä malttanut pelata tuotosta läpi asti, koska kaikessa vinksahtaneisuudessaan peli on jotain sellaista, jonka läpi en halua kiirehtiä.
The Night Is Grey kelpaa sekin listalleni. Erinomaisen tunnelmallinen naksuseikkailu vaatii supertietokoneen toimiakseen, mutta muuten pelistä on hankala keksiä kitistävää. Käsikirjoitukseltaan se on heittämällä yksi viime vuosien parhaista seikkailupeleistä. Koska kaikkea pitää olla aina kolme, pronssisijalle nouskoon erinomainen Muumi-seikkailu Snufkin, jonka suurin ja oikeastaan ainoa synti on yksinkertaisuus.
—-------------------------
Aleksi Kuutio
Banishers: Ghost of New Eden
1600-luvun Uuteen-Englantiin sijoittuva toimintaroolipeli tuli täysin puun takaa ja valloitti sydämeni. Kerrassaan hienosti kerrottu tarina, uskottavat henkilöhahmot ja erinomainen ääninäyttely saavat unohtamaan, että peli kätkee alleen hyvin perinteisen toimintaseikkailun.
Hyperdrive Inn
Ei tarvitse edes vetää kotiinpäin, kun Juho "Kuoris" Kuorikosken peliä kehuu. Hyperdrive Inn on muutakin kuin vain kaunis nostalgiatrippi. Siinä on upea ulkoasu, vahva tarina ja rautaiset pulmat. Peli on hyvä muistutus siitä, että perinteiset naksuseikkailut ovat yhä erinomaisen elinvoimainen ja nautittava genre. Jos rahapussissa on varaa vain yhteen naksuseikkailuun, osta tämä.
Mouthwashing
En ole kävelysimulaattoreiden ystävä, mutta Mouthwashingin tarjosi sellaisia WTF-hetkiä, että sen kohdalla teen poikkeuksen. Kyseessä on tähtienväliselle rahtialukselle sijoittuva absurdi ja brutaali kauhupeli kevyillä pulmilla höystettynä. Pelistä ei kannata tietää juuri mitään enempää. Varoituksen sana - grafiikka on kuin PS1:n ajoilta.
1000x Resist
Äidinmurhasta alkava omaperäinen ja villi postapokalyptinen seikkailu, jossa on aivan ainutlaatuinen tyyli. Olisi mennyt täysin tuulilasista ohi ilman Pelit-lehden arviota.
Thaumaturge
Kuin Banishersin pikkuveli. 1900-luvun alun Varsovaan sijoittuva yliluonnollinen etsiväseikkailu ilahduttaa historiallisella ympäristöllään ja myös poliittisuudellaan. Tarina vetää mukanaan, vaikka joskus käykin hitaalla.
—-----------------------------
Antero Kyyhky
Metaphor: ReFantazio
Personan parhaat puolet yhdistettynä Atlukselle uudenlaiseen fantasiaan loivat vuoden pelini ja yhden vuosikymmenen parhaimmista roolipeleistä.
Balatro
Balatrossa pokerin koukuttavuus, unenomainen ulkoasu ja siedettävät klovnit sekoitetaan aika lailla täydelliseksi mobiilipeliksi. Voihan tätä tietokoneen ruudultakin pelata, mutta en suosittele. Silloin ei nimittäin saa koko päivänä enää mitään muuta aikaan.
Laitan vielä remaken ja DLC:n!
Persona 3 Remake
Playstation 2 -ajan lukiolaisropen alkuperäistäkin tyylikkäämpi ja vauhdikkaampi päivitys nykyaikaan. Remake, jota en osannut odottaa tarvitsevani.
Elden Ring: Shadow of the Erdtree
Feel the burn of Messmer! Miyazaki unohti tekevänsä ”vain” lisäriä ja loi vuoden ikimuistoisimman toimintaseikkailun.
—------------------------------------
Jussi Mattila
Balatro
Entisenä pokeriharrastajana omat ääneni menevät all-in täsmähuume Balatrolle. Pokerin, pakanrakennuksen ja rogueliten yhdistävä peli koukutti tämän fisun tiukasti.
—----------------------------------------------------------------------------
Marko Mäkinen
Horizon: Forbidden West
Kauan odotettu kakkos-Horizonin PC-porttaus ei pettänyt. Se teki käytännössä kaiken paremmin kuin edeltäjänsä. Maailma imi mukaansa heti alkumetreiltä, eikä maistu puulta vielä toisella kierroksellakaan.
—--------------------------------------------------------------------------
Santeri Oksanen
#1 Stalker 2 – Chornobyl
Pelin maailmassa ja laitoksien kellareissa tutkimusretkeily on klassikko-FPS jopa ilman artifaktia. Räiskintä toimii yhä paremmin, vaikka mutantit ja toteutus välillä ontuvatkin. Toivottavasti pelin viilaaminen jatkuu ja hieman epätasainen paketti sen kuin paranee. Tätä FPS:n kuuluu olla CoD-rännin sijaan!
#2 iRacing
Lisätty sadekeli on järisyttävän hyvin toteutettu. Joulun alla saatiin renkaiden mukana radalle leviävä sora. Täydellisyyttä kurotteleva ajosimulaattori nettikisoineen ei petä simuttajaa ja senkun paranee vuosi vuodelta.
#3 Victoria 3 Sphere of Influence DLC
Muiden maille rakentelu ja lukuisten päivitysten tuomat parannukset poliittisine liikehdintöineen ja syrjintäsysteemeineen ovat parantaneet peliä kivasti. Vielä kun saisi yllättävämpiä maita maailman valtailuun ja kunnon markkinoiden välisen väännön kauppasaartoineen, niin late game olisi vähemmän antikliimaksia.
Hearts of Ironin kanssa suosikkiparadoksipelini, niin koukuttava ja latistava peli samaan aikaan. Päivitysvauhdista Paradoxille pisteet, vaikka pelikokemus vaihteleekin paljon päivitysten välillä. .
#4 Planet Coaster 2
Huvipuistorakentelua, nyt vesipuistojen kera, ykkösosaa näyttävämmässä paketissa. Vuoristoratojen suunnittelu ja simulointi on kohdallaan. Vesialtaiden ja varsinkin polkujen vapaa piirtely on hienosti toteutettu. Loputtomat askartelu-mahdollisuudet.
—-------------------------------------
Samu Ollila
Helldivers 2
Kuka olisi uskonut, että demokratian puolustaminen avaruuden ötököitä vastaan olisi näin hauskaa?
Sins of a Solar Empire 2
Kulttiklassikon jatko-osa on taattua strategiaherkkua syvällä avaruudessa.
Call of Duty: Black Ops 6
Elokuvamainen yksinpeli yhdistettynä salamannopeaan moninpeliin on aina hyvä yhdistelmä.
—---------------------------------------------
Tuomas Nyrhilä
Helldivers 2
Parodia-patriotismin värittämästä ryhmäräiskinnässä riitti hupia ja hektistä selviytymistä. Puolustimme kaveriporukalla Super-Maata tasaisesti läpi vuoden ja peli kehittyi julkaisun jälkeen faneja kuuntelevaan suuntaan.
Silent Hill 2
Tiivis ja riittävän erilainen tulkinta vanhasta tarinasta on sekoitus nostalgiaa ja tuntemattoman jännitystä. Kauhupeleissä ei ollut kovaa kilpailua tänä vuonna, joten vanhan suosikkiklassikon onnistunut uusintaversio on helposti yksi vuoden peleistä.
—-------------------------------------------------------
Pekko Pistokoski
Tulin kesällä Fromsoft-uskoon, joten en juuri pelannut tämän vuoden vuoden pelejä. Sitä vastoin pelasin Dark Souls -trilogian ensimmäisen kerran läpi ja jatkoin joululomalla Elden Ringillä. Valintani vuoden peliksi olisi siksi ensimmäinen Dark Souls, kenties paras pelaamani peli.
Mutta viime vuonna julkaistuista (ja pelaamistani) peleistä kärkeen nousee:
Balatro
Hyljeksin yleensä loottilaatikko- ja uhkapelielementtejä, mutta kun aiheena on korttipakan ja pokerikäsien virittäminen, annan LocalThunkin kanyloida aivoihini dopamiinipumpun ja annan mennä. Milloin viimeksi reiluun 60 megatavuun on mahtunut näin paljon taktikointia, tuskaa, vaihtelua ja voitonhuumaa? Low-fi-tyyli muistuttaa, että erinomainen peli ei vaadi 4K-säteenseurantaa vaan väkevän idean.
---------------------------
Markus Rojola
1. Astro Bot
Astro Bot herätti sisäisen lapseni horroksesta palauttamalla mieleen, miten puhdasta iloa pelaaminen voi parhaimmillaan olla. Sen jälkeen se palautti kylmään todellisuuteen pirullisilla haastekentillään. Team Asobi onnistui tekemään tasohyppelyn, joka on helppo oppia, mutta tarjoaa haastetta myös kokeneemmille pelaajille. Monipuoliset kentät, kekseliäät erikoiskyvyt, värikäs visuaalinen ilme, tunnetasoja taitavasti manipuloiva musiikki ja DualSensen hieno hyödyntäminen tekevät Astro Botista vuoden 2024 parhaan pelin.
2. Helldivers 2
Helldivers 2 on parempi Starship Troopers -peli kuin yksikään virallinen Starship Troopers -peli. Vapauden ja demokratian puolesta taisteleminen tarjoaa harvoin yhtä paljon sankarillisia hetkiä, yhteisöllisyyttä, taktisuutta, totaalista kaaosta ja hirtehishuumoria kuin Arrowheadin moninpeliräiskinnässä.
3. Fading Afternoon
Huijaan hieman. Fading Afternoon julkaistiin PC:lle jo syksyllä 2023, mutta sain tietää siitä vasta alkuvuodesta 2024. Sitä paitsi kesäinen Switch-julkaisu tarjoaa teknisen porsaanreiän, jota vastaan pedanteimpienkin listavahtien on turhaa protestoida. Vankilasta vapautuvasta keski-ikäisestä yakuzasta kertova melankolinen indiepeli jätti jälkensä. Rikosseikkailun, arkisimulaattorin ja chillailupelin erikoinen yhdistelmä on palannut kummittelemaan mieleen samalla tapaa, kuin Night in the Woods teki vuosia aiemmin. Kenties kyse on siitä, että molemmat kertovat omalla tavallaan oman aikamme rajallisuudesta. Fading Afternoon tekee selväksi, että mitä tiukemmin tartumme elämästä kiinni, sitä helpommin se karkaa sormiemme väleistä.
4. Call of Duty: Black Ops 6
Vuosien odotuksen jälkeen Black Ops 6 tarjosi vihdoin erinomaisen CoD-kampanjan. Eikä moninpeli ja zombie-tilakaan kehnoja olleet.
5. Warzone Mobile
Warzone Mobile tarjosi mahdollisuuden palata Verdanskiin, mikä veti kyynistyneen Warzone-veteraanin keväällä takaisin sotakentille pitkästä aikaa ilta toisensa jälkeen. Alustan huomioon ottaen yllättävän napakka pelattavuus ja toimiva visuaalinen ilme - sekä tietysti memberberries - riittävät nostamaan tablettiräiskinnän tavanomaista hieman heikomman pelivuoden kärkijulkaisujen joukkoon.
—------------------------------------------------------
Johannes Valkola
Astro Bot
Vaikka uusi ja ihmeellinen Penny’s Big Breakaway pisti tälle kampoihin, vuoden tasoloikkatapaus on huippuunsa hiottu Astro Bot. Se ei suinkaan ole omaperäisintä lajissa – Mariolta lainataan tuon tuosta – mutta peli on ratkiriemukkaan kiehtova, ja kolusin sen jokaisen nurkan ja paljastin kaikki salaisuudet ilomielin. Samalla ajatus kääntyi kuitenkin yllättäen melankoliaan pelin pursutessa viittauksista Pleikkarin 30-vuotiseen historiaan, varsinkin sen alkutaipaleelle: miksi ihmeessä Sony ei tee enää yhtä tiiviitä ja kekseliäitä pelejä?
Like a Dragon: Infinite Wealth
Olen kokenut ilot ja surut Japanin kulttuuria ja elämää mestarillisesti kuvaavan Like a Dragon -sarjan kanssa jo liki 20 vuoden ajan, mutta koskaan en ollut tällaista tuntenut. Kun ikoninen päähenkilö Kazuma Kiryu sairastuu syöpään eikä suostu hoitoihin, uusi Honolulun tapahtumapaikka ei olekaan enää niin aurinkoinen. Kutsuva se silti on kaikkine jännittävine paikkoineen, joista etenkin esiin nousee ensikertaa Virtua Fighter 3:n täydellisen arcadekäännöksen sisältävä pelihalli.
Lorelei and the Laser Eyes
Viime vuosi oli anniltaan niin moniulotteinen ja tasainen, että tällä kertaa en halunnut laittaa peleistä ansiokkaimpia paremmuusjärjestykseen. Mutta numero ykkönen piirtyi silti kristallinkirkkaana mieleeni: se on huumaavan ilmaisuvoimainen ja tulkinnallisuudesta elävä pulmapeli Lorelei and the Laser Eyes. Ruotsalainen putiikkistudio Simogo ylittää itsensä sekoittamalla yhteen Shinji Mikamin selviytymiskauhuklassikkoa Resident Evil sekä Alain Resnaisin psykodraamaohjausta Viime vuonna Marienbadissa ja suuntaamalla sen jälkeen aivan omille teilleen.
Metaphor: ReFantazio
Ajatus siitä, että realismi rajoittaa ilmaisua, on hallinnut Persona-pelejä aina: niissähän nimenomaan paetaan arkista ulottuvuutta. Mutta lopulta ohjaaja Katsura Hashino, hahmosuunnittelija Shigenori Soejima ja säveltäjä Shoji Meguro saivat tarpeekseen ja käänsivät katseet kohti uutta ja puhdasta fantasiaa. Ja millainen mestariteos tuoreessa studiossa syntyikään kahdeksan vuoden puurtamisen jälkeen; audiovisuaalisesti räväkkään viehättävä, teemoiltaan hämmästyttävän syvällinen ja pelattavuudeltaan pohjattoman palkitseva rooliseikkailu.
Stellar Blade
Sensuellin virtaviivainen ja räjähtävän energinen Stellar Blade tarjoaa ikimuistoista scifiä, joka ei pelkää mitään, ei edes suoria mielleyhtymiä Nier: Automataan. Kantaa otetaan ennen kaikkea nykypäivän aiheisiin valtarakenteista, politiikasta, tekoälystä, robotiikasta ja kauneusihanteista – ja se tehdään tavalla, joka haluaa ravistella ja raflata. Olen aina pitänyt siitä, miten rajattomat mahdollisuudet videopeleillä on herättää tunteita ja antaa kokea niiden koko kirjo, ja Stellar Blade todellakin tajuaa tämän ajatuksen viimeisen päälle.
—---------------------
Ville Wikström
SKALD: Against the Black Priory
Mitä tapahtuu, kun sekoitetaan hyppysellinen Ultimaa uusretrossa padassa höystettynä Lovecraft-vaikutteisella tarinalla? Pitkästä aikaa koin Skaldin parissa jotain, jonka olin luullut jo menettäneeni nuoruuden muistoihin: halun jatkaa pelaamista pikkutunneille, kun ei malttanut millään lopettaa.
Indiana Jones and the Great Circle
Vuoden 2024 viimeisin tulokas on myös parhaimpia. En olisi koskaan uskonut nauttivani laadukkaasta Indy-yksinpeliseikkailusta vuonna 2024. Eikä se haittaa, että tuotantoarvot ovat audiovisuaalisuutta ja ääninäyttelyä myöten huippuluokkaa.
Whispers in the Moss
Suomalaisen yksinäisen indiedevaajan luomus on pirteä tuulahdus syvältä esihistoriasta, sillä tämä JRPG on toteutettu ANSI/ASCII-merkkigrafiikalla. Ulkoasu toimii luovuuden edistäjänä, ja alta paljastuu syvällinen ja hyvällä tarinalla varustettu roolipeli, jota ei kannata säikähtää.
Arzette: The Jewel of Faramore
Järjettömältä kuulostanut ajatus CD-i pelistä nykypäivänä on kaikesta huolimatta erinomaisen onnistunut tyylilajinsa edustaja, jonka kanssa aika kuluu kuin siivillä ja naurunystyröitäkin pääsee harjoittamaan.
Dragon Age: The Veilguard
Maailmalla mielipiteitä jakanut tapaus iski minuun lujasti, ja kietoi 15 vuoden takaiset juonilangat vihdoin loppuun. Dragon Age -fanille pakkohankinta, mutta myös ummikko nauttinee sujuvasta toimintaroolipelistä.
—-----------------------------
Juha-Pekka Viljanen
Mechabellum
Total Annihilationin ja Magic the Gatheringin risteytys. Eskaloituvaa robottiräimettä ilman tukikohdan rakentelua ja Garfieldin visiota. (Ei tuotannon optimointia, eikä kättä täynnä mana-kortteja.)
Animal Well
Kaikkinainen pikkuisen häiritsevä kummallisuus on pelin suurin valtti.
Field of Glory: Kingdoms
Pääsee leikkimään keskiajan valtakuntaa mahdollisuuksineen ja rajoituksineen.
Romance of the Three Kingdoms 8 Remake
Kun Kiinalaisen päällysmiehen leikkiminen on ollut hauskaa noin kaksikymmentä vuotta (isoilla tauoilla ja välillä unohtaen koko homman), niin eiköhän se sitten ole lopulta vuoden pelikin, kun kerran uusintaversiokin tuli.
Elden Ring: Shadow of the Erdtree DLC
Uusia seikkailuja tuttuun peliin. Voitin loppupomon lopulta orapihlaja-aidalla.
