On taas se aika vuodesta, kun äärimmäisen arvovaltainen yhden miehen raatimme jakaa arvostetut Pyöveli-palkinnot. Paikalla on koko pelibisneksen kuona.
Illan ohjelma on täynnä jännitystä. Luvassa on vauhtia, väkivaltaa, likaisia diilejä, ahneutta ja käsittämätöntä typeryyttä. Kenelle kirves heilahtaa?
Huligaanit kuriin
Grand Theft Auto -pelisarjan tekijät ovat totisesti ansainneet vuoden Opportunistipyövelin.
Ei sillä, etteikö väkivaltaisia pelejä olisi ollut ennenkin, mutta nyt grafiikka on sillä tasolla, että silmitön tappaminen voidaan näyttää inhorealistisesti. Erona on myös se, että aiemmin tappamiseen on ollut joku syy. Nyt se on nostettu päärooliin. Sivullisten teurastus on ihan okei, jos se on tarpeellista uralla etenemisen kannalta.
Pelit heijastavat muutenkin yhteiskunnassa vallalla olevaa ajattelua, tai pikemminkin sen puutetta. Kaikki on sallittua kunhan siitä ei jää kiinni. Vain minulla on merkitystä. Sääli sitä, joka asettuu uraputken edelle. Pelit ovat vain vieneet ihmisille pienestä pitäen tolkutetun ajattelumallin pelkistetysti äärimmilleen. Kuinka sairas ihminen haluaa samaistua palkkatappajan rooliin?
Istumme aikapommin päällä. Järjetön väkivalta on tähän asti ollut vain parin sille tielle lipsuneen julkaisijan puuhia muiden miettiessä, kuinka kauan kestää, ennen kuin tapahtuu jotain sellaista, mistä koko ala joutuu maksamaan. Riittää kun yksi nuori tappaja voidaan liittää kiistatta peleihin. Sen jälkeen mietitään, miksi voidaan julkaista tappamiseen opettavia pelejä. Lasku lankeaa meille kaikille. Muutamien idioottien pikavoitoilla rahastaminen koituu ennen pitkää kaikkien maksettavaksi.
Pikkupyövelit jaetaan kollektiivisesti kaikille niille vanhemmille, jotka kantavat yli 18-vuotiaille tarkoitettuja pelejä kotiin alaikäisten pelattaviksi, ja niille myyjille, joita ikärajojen noudattaminen ei kiinnosta.
Kunniamaininta myös Getawayn ja Mafian tekijöille, eikä sovi unohtaa Hitman-sarjaa. Autovarkauksia, murhia ja sattumanvaraista teurastusta harrastavat antisankarit pysyvät esikuvinamme jatkossakin. Onko jatko-osiin odotettavissa raiskauksia ja kidutusta?
Kierrätys on pop
Vuoden Kierrätyspyöveli jaetaan yhteisvastuullisesti kaikille nettiropeille. Eräs katkeroitunut seikkailija kommentoi valintaansa näin: "Luulin pääseväni tekemään sankaritöitä. Luvattiin suuria seikkailuita ja uljaita sotia. Tähän asti olen vain metsästänyt pieniä metsän eläimiä. Millainen sankari saa selkäänsä gerbiililtä? Vaivan palkaksi olen saanut vain nämä peltikalsarit, pari omenaa ja tylsän leipäveitsen. Mitä hittoa minun näillä pitäisi tehdä? Poseerata muille luusereille?"
Palkintoa on jakamassa niin paljon tasaväkisen huonoja tekeleitä, ettei niistä ensimmäistäkään voi nostaa yli muiden. Kaikille yhteistä on se, etteivät tekijät ole keksineet mitään, mikä ei olisi ollut mahdollista jo yli vuosikymmen sitten ilmaisissa MUDeissa. Olipa aiheena tympeät fantasiakliseet tai synkkä tulevaisuus, pelaaminen on samaa piinaavaan tylsää komppaamista. Mistä lähtien tylsää tavaroiden haalimista ja pikkueläinten kimppateurastusta on saanut kutsua roolipeliksi?
Kansa taisteli, miehet itkevät
Vuoden Lobotomiapyöveli langetetaan kollektiivisesti kaikille nettipelaajille. Ei mikään ihme, ettei pelintekijöitä kiinnosta keksiä mitään ihmeellisiä temppuja, kun eivät urpot pelaajat niistä mitään kuitenkaan tajuaisi.
Valtavan suosittu Battlefield 1942 on ilmeisesti haalinut osansa Counter-Strikea hallinneista järjen jättiläisistä. Täytyy nostaa hattua ruotsalaisille siitä, miten helposti opittavaksi he ovat Battlefieldin tehneet. Kaiken oppii leikiten, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.
Tyypillinen Battlefield-sankari tekee leirin lentokentän päätyyn ja odottaa siinä itselleen lentokonetta vaikka niskalaukaukseen asti. Ei mitään väliä, vaikka vihollinen jyräisi samaan aikaan koko kartan. Näinä vaikeina aikoina on tietysti kunnioitettavaa, miten innostuneita nuoret miehet ovat ilmailusta. Innostus on jopa niin fanaattista, että jos rakas joukkuetoveri ehtii viedä himoitun lentokoneen nenän edestä, temppu pitää ehdottomasti palkita ampumalla perään.
Battlefield tuo kunnioitettavalla tavalla esiin ihmismielen jaloimmat piirteet. Ritarillisten sankaritaistelijoiden mielestä paras taktiikka on suunnata suoraan vastapuolen ainoan tukikohdan takapihalle ja alkaa kurittaa inhoja vihulaisia ilman, että heillä on edes mahdollisuutta vastata tuleen. Vielä ritarillisemmaksi tempun tekee se, että useimmiten sitä ainoata aloituspaikkaa ei voi edes vallata. Ei haittaa, kunhan tappotili paisuu.
Hei me vakoillaan
Vuoden Pakkopyövelin saa pelaavaa maailmaa yhdistävä GameSpy. Kaikki vihaavat sitä tasapuolisesti eikä kukaan haluaisi koskea siihen pitkällä kepilläkään. Sekä pelaajat että pelintekijät tietävät, että tuo peliseuran hakuohjelman irvikuva toimii surkeasti, pakottaa katselemaan ärsyttäviä kaupallisia tiedotteita ja tunkee koneelle kaikkea kivaa kysymättä edes lupaa. Siitä huolimatta GameSpy on jollain vilungilla päässyt sellaiseen asemaan, että julkaisijat haluavat antaa sille nettipelaamisen yksinoikeudet.
Jos pelin lootassa lukee, että sitä voi pelata netissä, oletan, että voin tehdä sen miten haluan. Jos ei muuta niin vaikka suoralla yhteydellä kaverin IP-osoitteeseen. Sen sijaan jo kerran pelistä maksettuani olen pakotettu pakkokatselemaan onnetonta mainosroskaa tai maksamaan vielä lisää rahaa. Onneksi on All-Seeing-Eye.
Ei se ole tyhmä, joka pyytää
Vuoden Sumutuspyöveli kuuluu näytönohjainten bisnestä suvereenisti, joskaan ei aina kovin helläkätisesti hallitsevalla NVidialle. Sehän on tiedossa, ettei tyhmä kansa tiedä koneistaan paljon muuta kuin prossun nopeuden. Sen tiesi myös NVidia tuodessaan vuosi sitten markkinoille silloisen kovimman teknologiansa. GeForce4 oli hetken aikaa kukkulan kuningas. Samalla vanhat mallit dumpattiin ja kaikki mallit olivat GeForce4-sarjaa.
Häikäilemättömän ovelana vetona vanhoja malleja ei suinkaan hylätty, ne vain nimettiin uudestaan, joten GeForce4 MX -kortin ostaja ei suinkaan saanut viimeisintä teknologiaa, vaan vuosia vanhan GeForce2-kortin. NVidia näytteli vilpittömän jalomielistä perustellessaan päätöstään sillä, että vanha eri sukupolvien ja piirien sekamelska sekoitti ihmisparkojen pään. Olen varma, että GeForce3-kortin tilalle uuden hienon GeForce4 MX:n ostaneen pää sekosi viimeistään 3DMarkeja ajellessa.
Creative kilpaili lähes tasaväkisesti NVidian kanssa esitellessään uuden Audigy2-äänikortin, kortin, jollaisen ensimmäisen Audigyn olisi pitänyt olla. Jälkimmäisen ostaneet ovat varmasti haltioissaan huomattuaan, ettei sille ole vieläkään toimivia WindowsXP-ajureita ja ettei niitä välttämättä edes koskaan tule tuen siirryttyä Audigy2:n puolelle.
Jäämme odottamaan innolla, mitä dynaamisen kekseliäs ja kaiken muun viihteen pian taakseen jättävä pelibisnes keksii tänä vuonna ylittääkseen viimevuotiset vedätyksensä.
