Milloin viimeksi nauroit pelatessasi? Vieläpä vilpittömästi, koska pelistä tuli hyvälle tuulelle ja siinä viljeltiin toimivia vitsejä? Wallace & Gromit in Project Zoo on tappohauska ja hyväntuulinen peli. Melkoinen saavutus.
Nick Parkin savianimaatio Väärät housut (Wallace & Gromit: The Wrong Trousers, 1993) voitti parhaan lyhytanimaation Oscarin, kuten Gromit-koiran ja ihmiskumppani Wallacen seikkailuilla tapana on. Wallace & Gromit in Project Zoo on jatkoa Väärille housuille. Tarinan roisto, pingviini Feathers McGraw, pistettiin vankilaan eläintarhaan, vaan eihän rikollisnero moisesta lannistunut. Hän jatkaa kriminaalivaltakuntansa johtamista kiven sisältäkin.
Lopulta ovela McGraw on niin vaikutusvaltainen, että hän ottaa eläintarhan haltuunsa. Hän kidnappaa eläinten lapset ja kiristää niiden vanhemmat tekemään töitä itselleen. Wallace ja Gromit pääsevät asiasta jyvälle ja soluttautuvat eläintarhaan valtavan "Troijan pingviinin" sisällä. Edessä on tasohyppely, jossa välillä otellaan tasopomoja vastaan ja ylimääräisenä hubana on muutama minipeli. Kovin pitkä peli Project Zoo ei ole.
Ammattilaiset asialla
Project Zoo on tehty yhteistyössä Nick Parkin Aardman-studioiden kanssa, mikä takaa sen, että hahmosuunnittelu ja huumori ovat niin lähellä alkuperäistä kuin mahdollista. Silti pelintekijöiden tyylitaju hämmästyttää, sillä Wallacen ja Gromitin hienovaraisia vitsejä ei ole helppo matkia.
Välijaksot eivät toki ole savianimaatiota, vaan tietokoneella piirrettyjä, mutta yhdennäköisyys on hämmästyttävä. Wallacen äänenä toimii sama herra kuin ennenkin, Peter Sallis. Muutenkin äänet musiikkia myöten ovat silkkaa Wallace & Gromit -laatua. Äänen ja kuvan liitto takaa sen, että Project Zoota on vaikea pelata naama rutussa.
Kun on väännetty onnen kyyneleet hienojen hahmojen paluun vuoksi, on aika tarttua itse peliin. Gromit kerää pultteja ja muttereita, joiden ilmassa leijumiselle ja keräämiselle annetaan kerrankin järkevä selitys. Wallace voi käyttää niitä erilaisten laitteiden korjaamiseen ja rakentamiseen.
Varsinainen pelihahmo on Gromit-koira. Wallace seuraa Gromitia silloin kun voi eikä tunnelma ole liian pelottava. Toisinaan Gromitin pitää keksiä, miten saada ihmiskumppani luokseen, sillä välillä Wallacen remonttireiskan taidot ovat pakollisia etenemisen kannalta.
Gromitin ensimmäinen ase on banaanipyssy. Myöhemmin se pääsee ampumaan puuroa tai hiiliä, ja kutomakoneellekin löytyy käyttöä. Muitakin keksintöjä on ja usein niistä on apua tasopomojen päihittämisessä. Puzzlejen ratkominen on yhtä tärkeää kuin pomppiminen paikasta toiseen. Tehtävät ovat hauskoja, eivätkä koskaan raivostuttavan vaikeita.
Gromit osaa sen, mitä tasohyppelysankarilta vaaditaankin alkaen hypystä ja tainnutushypystä ja päättyen hiipimiseen ja ampumiseen. Ja kuka väitti, ettei vanha koira opi uusia temppuja? Gromit ainakin oppii.
Tuskin kukaan yllättyy, että ainoa suuri valituksen aihe ovat kameraongelmat. Ne eivät ole raivostuttavia, mutta ärsyttäviä kuitenkin. Värikäs ja yksityiskohtainen maailma on usein PS2:n teknisen vääntökyvyn rajoilla, sillä täysin sulavaa ruudunpäivitys ei ole.
Lisenssipelinä ja esikuvalle uskolliselta yleisilmeeltään Wallace & Gromit in Project Zoo on pieni mestariteos, tasohyppelynä se on vähemmän. Kysymykseen, kannattaako peli hankkia, on pakko vastata savolaisittain vastakysymyksellä: Pidätkö Wallacesta ja Gromitista? Jos pidät, juoksujalkaa pelikauppaan.
Project Zoo ei ole uusi Wallace & Gromit -animaatio, mutta tämän lähemmäksi sellaista ei ole päästy sitten Läheltä piti (Close Shave, 1995) -pätkän jälkeen. On Project Zoo vaan ihan naurattava peli.
Wallace & Gromit elokuvissa
Kun Aardman-studio ilmoitti ryhtyvänsä tekemään mainosten ja lyhytelokuvien jälkeen myös täyspitkiä animaatioelokuvia, Wallacen ja Gromitin ystävät olivat innoissaan. Tätä oli odotettu. Aardmanin ensimmäinen elokuva oli Chicken Run (2000), jossa ei tuttuja hahmoja nähty.
Kärsivällisyyttä, ihmiset. The Wallace & Gromit Movie on tekeillä ja sen pitäisi saada ensi-iltansa Yhdysvalloissa syksyllä 2005. Kuten Chicken Run myös Wallacen ja Gromitin elokuva tehdään Spielbergin ja kumppaneiden Dreamworks-studioille. Park on tehnyt hyvän diilin Hollywoodin kanssa: amerikkalaiset maksavat laskut, eivätkä puutu mitenkään itse elokuvan tekemiseen.
Harjoitellakseen Wallacen ja Gromitin animoimista Aardmanin ammattilaiset ovat tehneet minuutin tai parin mittaisia lyhytelokuvia, jotka voi katsoa ilmaiseksi yrityksen kotisivuilla (www.aardman.com). Vain kesto erottaa nämä lystikkäät pätkikset "oikeista" Wallacen ja Gromitin seikkailuista.
79
