Wanted: Weapons of Fate (PS3)

www.grin.se/news.aspx?i=88

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että muut osaavat FPS-räiskinnöissä jotain, mistä sinulla ei ole hajuakaan? Ei hätää, Wanted opettaa ampumaan kulmien taakse.

Leffalisenssiin perustuvan videopelin kehittäjät ottavat aina harkitun riskin: elokuva on ilmaista suuren budjetin markkinointia, mutta rainan menestyksestä ei voi olla koskaan varma. Wanted-leffa on periaatteessa lupa painaa rahaa leffa pohjautuu muodikkaasti sarjakuvaan ja siinä on Angelina Jolie.

Lupaavista lähtökohdista huolimatta Wanted: Weapons on Fate -räiskintä joutuu kaupallisesti kiusalliseen rakoon, sillä elokuva ei ollut hitti ja Mark Millarin sarjakuva on lähes tuntematon suuruus. Ja Jolie ei esiinny leffan juonta jatkavassa pelissä. Voin kuvitella markkinamiesten tuskaisen ilmeen, mutta minua moinen ei huoleta: hyväkään lähdemateriaali ei takaa tasokasta peliä.

Wanted: Weapons on Fate on suoraviivainen tapa kaikki mikä liikkuu -fps-elämysjuna, joka ei poikkea hetkeksikään sivuraiteille. Se erottuu harmaasta massasta edukseen taitavien assassiinien supervoimia hipovilla kyvyillä. Kostotarinan (anti)sankari Wesley Gibson kykenee ampumaan veikeästi vipaten kaaressa kulmien ja esteiden taakse.

Tapoista irtoavaa energiaa verottavan erikoislaakin tähtäys hoidetaan etusektorin automaattilukituksella ja kaarevalla viivalla, joka veivataan esteettömään kulmaan. Sihtaava Wesley on suojaton ja liikuntakyvytön, joten kuti täytyy ajoittaa hyvin. Maxpaynemainen ajan hidastaminen ja konepistoolien räjähtävä luotiparvi viimeistelevät Wesleyn viihdyttävän kykypaletin.

Eat Leadin tapaan suojasysteemi on pitkälle automatisoitu. Loivat kulmat eivät pysäytä suojassa liikkumista ja parempaan suojaan heittäytyminen onnistuu sivulle, eteen ja etuviistoon. Systeemi aiheuttaa välillä sekaannusta, sillä muurista ei pääse irti ilman suojanamiskaa, ellei käänny ympäri onneksi nopeasti regeneroituva Wesley kestää useita osumia putkeen. Toisinaan halusin vain rynnätä esteen yli lähitaisteluun, mutta herra Gibson liukui suoraan seuraavaan suojaan ja vihollinen jäi kiusallisesti selän taakse.

Monipuolisen suojautumisen vastapainoksi sankari ei osaa hypätä, joten ympäristön rajaaminen onnistuu noloilla aidoilla, romukasoilla ja penkkiriveillä. Peruskaavasta poiketen miljööt paranevat loppua kohden - maanalaiset luolat ja ranskalainen linna ovat huomattavasti tyylikkäämpiä ja reitin suhteen uskottavampia ympäristöjä kuin alkumatkan puuduttavat kaupunki- ja toimistonäkymät. Teknisesti maisemat ovat sujuvasti rullaavaa, tarkkaa ja siistiä perustasoa.

Lipas tyhjäksi

Vihollisten kestävyys vaihtelee laakista vainaa -huppupäistä pumppaa puoli lipasta mahaan -eliittisolttuihin. Tiettyihin tyyppeihin tavalliset luodit eivät tehoa lainkaan, joten verinen veitsitappo on usein ainoa vaihtoehto. Suhteellisen harvinaisia mellakkakilpimiehiä ei tapeta edestä päin mitenkään, ei edes räjähdyksellä.

Taistelun tempo ja adrenaliinin eritys nousevat miellyttävän korkeaksi silloin, kun kenttäsuunnittelijat muistavat miksata eri tyyppisiä vastustajia. Pakkaa sekoitetaan kuitenkin ikävän harvoin ja Wanted rapautuu liian usein staattiseksi maalitaulupaukutteluksi. Vaikka viholliset vaihtavat aktiivisesti suojia, se ei auta, sillä kunnon koukkauksiin ei ole tilaa.

Halutaan: Kohtalon aseet on lyhyt tai toisin sanoen helppo: tarkistuspisteitä on joka kolmannen käännöksen takana ja kaikki tapahtuu aina samalla tavalla. Jos ei pärjää taidolla, homma hoituu viimeistään muistilla. Eniten kuolemia sattuu interaktiivisissa toiminta-animaatioissa ja pakollisissa kk-pesäkekohtauksissa, joissa ei tietenkään käytetä normaaleja kykyjä. Konekiväärikommelluksissa meni hermo, sillä sankari ei liiku ja roistoihin pitää osua suurpiirteisellä aseella rivakasti. Onneksi kk-paikkoja on vain kaksi. Samaa kuviota junnaavat pomot teilataan helposti supervoimilla tarvitsin vain kerran toisen yrityksen ja sekin meni ensimmäiseen mellakkapoliisipomoon.

Läpäisyn jälkeen aukeaa kirein the killer -vaikeustaso ja muutama eri näköinen hahmo, mutta uusintakierros ei enää siinä vaiheessa motivoinut. Kun moninpeliä ei yksinkertaisesti ole, Wanted: Weapons of Faten eväät on syöty muutamassa illassa. Toisaalta sitä parkumisen määrää ja laatua ei kestäisi kukaan, kun moninpelissä paukuteltaisiin kulmien taakse.

Wanted: Weapons of Fate ei ole suoranaisesti huono peli maisemat ovat pikkunättejä ja pääosin sujuva toiminta ei aiheuta pientä kitinää suurempaa mekkalaa. FPS-räiskintä on vain nykyään jopa konsoleilla niin äärimmäisen tiukasti kilpailutettu lajityyppi, että keskinkertaisuuksiin ei kannata uhrata kovalla vaivalla tienattuja pennosiaan.

76