Miekan mahti
Joka miekkaan tarttuu, on pulassa. Siitä ei peliä helpolla väännetäkään.
Tuliaseisiin perustuvat pelit ovat helppoja: metallikappale lähtee laitteesta A ja osuu (tai ei) kohteeseen B. Ballistiikka on helppo laskea, mitä ei uskoisi, koska sitä tehdään harvoin. Eikä sitä kukaan huomaa, vaikkei luoti oikeasti lennäkään, kunhan paikassa, johon tähtäin osoitti tapahtuu jotain. Miekkailu ja muu lähitaistelu on vaikeuskertoimeltaan ihan eri luokkaa: fyysiset kappaleet heiluvat nivelöidyn käden päässä miten sattuu, ja kun terät osuvat yhteen, liikkeen pitäisi pysähtyä.
Perusvirhe on se, että pelimiekkailu tapahtuu animoinnin ehdoilla. Pelaaja käynnistää aina samanlaisena toistuvan jäykän animaation, jonka hän yrittää saada osumaan viholliseen koko pelihahmoaan ohjaamalla. Pelimiekkailun pitäisi lähteä siitä, että iskulle määräytyisi kohde, vaikka niska, johon joustava lyöntianimaatio yrittää osua. Jos kohde väistää tai torjuu, isku ei osu. Tämä matkisi oikean miekkailun vaistovaraista perstuntumaa ja miekan ohjausta niillä kahdella jutulla jotka lähtevät olkapäistä. Esimerkiksi Dead Island on jo sinnepäin, siinä voi iskeä tähdättyjä lyöntejä.
Toimivaa miekkailua näkee harvoin, moninpeleissä ei oikeastaan juuri koskaan. Merkittävin poikkeus on Mount & Blade: Warband, joka ainakin jollain tavalla on saanut miekkailun ja lähitaistelun tuntumaan hyväksyttävältä, myös moninpelissä. Sellaiset yli sadan pelaajan linnanpiiritykset ovat jotain, johon muut pelit eivät vain veny.
Merkittäviä haastajia on ollut kaksi. Ruusut hävisivät sotansa, mutta Chivalry lähti eri otteella ja loi oman valtakuntansa. Nyt haastajat ovat saaneet jälkikasvua. Paraneeko pojasta polvi?
War of the Vikings
Fatshark
Ilmestyy vuoden 2014 alkupuolella
Ensin HBO:n TV-sarja, sitten peli: ovatko viikingit se seuraava Juttu?
Ruotsalaisen Fatsharkin edellinen yritys astua Mount & Bladen varpaille oli Englannin keskiaikaiseen vallanperimyskärhämään pohjautuva War of the Roses. Siinä pelti kolisi ja aitaa kaatui kun ritarit mättivät. Nyt vastakkain ovat viikingit ja saksit, pelimuodot ovat edelleen ne tutut team deathmatchit ja conquestit.
Vikings on periaatteessa sama peli kuin War of the Roses, mutta parempana versiona. Parempana tarkoitan verisempänä, sillä kilistelyn ja kolistelun asemasta taistelijoiden henki lähtee nyt yhdestä kolmeen navakalla iskulla. Jos toista lyödään isolla miekalla, ei todellakaan saa tuntua, että häntä pikku hiljaa kolhitaan kuoliaaksi.
Jouset toimivat ihan hyvin, mutta terän heiluttelu vaatii tottumista. Systeemi on periaatteessa looginen: kun isku lähtee, hiirtä liikauttamalla se on joko viilto oikealle tai vasemmalle, tai ylhäältä tuleva lyönti. Hiiren vitosnapilla lähtee erikoishyökkäys. Torjunta toimii samalla periaatteella.
Toteutus on jotenkin luonnoton. Ensinnäkin staminamittarin pitää olla tapissa jotta ase heilahtaa. Kun iskun aloittaa, powermittari nousee ja vasta yli puolenvälin iskulla on tehoa. Käytännössä se tuntuu kuin lyönnissä olisi joku ihme viive. Vaikka systeemiin tottuu ja se tuo taktisuutta, se ei tunnu yhtään luontevalta.
Pahempana ongelmana suurin osa aseista tuntuu kuin niillä ei olisi ulottuvuutta. Kun lyön miekalla, pitkävartisista aseista puhumattakaan, iskun pitää osua huomattavasti kauempana kuin pelin pussailuetäisyydeltä.
Mikä voi johtua se minulle pahimmasta ongelmasta. Kolmannen persoonan näkymä on pakollinen, ei valinnainen. Joihinkin peleihin kuvakulma sopii, mutta ei tähän. Nyt oma selkä peittää keskiruudun ja näkyvyys sivuille on pirun huono, tuntuu kun olisi laput silmillä. Kautta Odinin stereonäön, se ärsyttää!
Kaikkeen tottuu, jolloin Vikings ei ole hassumpi, mutta se ei ole myöskään kovin erikoinen. Peli on vielä Early Access-tilassa, joskin versionumerosta päätellen lähellä julkaisua. Alkaa tulla kiire keksiä jotain jolla noustaan keskinkertaisuudesta ylivertaisuuteen.
Esimerkiksi valkyriat voisivat noutaa kuolleen viikingin Valhallaan!
