War Thunder

Pennejä taivaasta

War Thunder -nettilentoräiskintä on kuin World of Warplanes, mutta hyvin tehtynä. Kukkarostaan kannattaa pitää tiukasti kiinni, sillä ilmasotaa väitetään ilmaiseksi.

En tiedä, kumpi minulta loppuu ensin: vapaa-aika vai luottoraja. World of Tanks -mikromaksutankkisodan rinnalle aktiivipelilistalle nousi tammikuussa War Thunder -mikromaksuilmataistelu.

War Thunderin -lentoräiskinnän kehitti venäläinen Gaijin Entertainment, jossa työskentelee useita legendaarisen IL-2 Sturmovikin tekijöistä. Peli on edennyt betavaiheeseen. World of Tanksin tekijöiden World of Warplanes on liki samassa kehitysvaiheessa, mutta taistelu on jo ohi. War Thunder tekee kaiken paremmin kuin kilpailijansa.

Gotha im Himmel

War Thunderin ilmataisteluissa kerätään kokemuspisteitä ja virtuaalirahaa, jolla avataan uusia, entistä parempia lentokoneita. Seuraavan koneen, paremman moottorin tai muuta mukavaa saa aina parin taistelun päästä, joten alkuvaiheessa etenemisen tunne on jatkuva.

Peli keskittyy toisen maailmansodan ilmataisteluihin. Tekniikkapuu päättyy ensimmäisiin suihkukoneisiin ja alkaa 30-luvun kaksitasoista. Peli tuo konkreettisesti esiin lentokoneiden kehityksen sodan aikana. Jos alkupelin lentävillä puolapuilla pääsee yli viittäsataa edes syöksyssä, siivet ovat irronneet.

Maista ovat mukana Amerikka, Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Japani ja Fasitalia. Saksalaispuuhun on insinöörikansan mestariteosten sekaan tungettu hidasteeksi italialaisia Fiat G.50:n kaltaisia lullia, jotta Mersulla ei pääsisi heti pudottelemaan Chaikoja ja Ratoja. Jos pelin foorumeita uskoo, koko tekniikkapuu on todellisuudessa suuri neuvostoliittolainen salaliitto.

Toisin kuin tankkipelissä, uusi sotakone on aina parannus edelliseen malliin, mikä ruokkii etenemisintoa. Yleensä puussa noudatetaan historiallista aikajärjestystä eikä koneiden roolia, joten hävittäjällä pelaamalla saattaa aueta seuraavaksi rynnäkkö-, maataistelu- tai pommikone.

Jos aukeava kone on pommari, ei tarvitse Bettyä. Pommikoneille on keksitty muutakin roolia kuin muiden maalikoneena pörräily, sillä maakohteiden tuhoaminen on nopea tapa tienata rahaa ja kokemuspisteitä. Useissa kentissä vihollistankkien tuhoaminen jopa ratkaisee taistelun voiton. Pommikoneita löytyy Stukan tapaisista syöksypommittajista B-29:n kokoisiin mattopommittajiin. Raskaat pommikoneet tuhoavat lentokenttiä, kun maataistelukoneet ja syöksypommittajat keskittyvät tankkeihin ja IT-asemiin.

Odottavan aika on pitkä

Etenemistahti tuntuu premitiliä maksavasta aikas passelilta. Isot pojat valittavat, että loppupelistä joutuu palaamaan alatiereille grindaamaan, jotta pystyy rahoittamaan koneiden korjauskustannukset. En ole vielä huomannut, mutta otin kokeneempien neuvosta automaattikorjauksen pois päältä.

War Thunder käyttää täppäripelien pirullisen kieroa systeemiä, jossa kone korjataan heti rahalla (oikealla tai pelivaluutalla), mutta ilmaiseksi huollon saa vain odottamalla. Jo ykköstierillä aika on parikymmentä minuuttia ja odotusaika vain venyy, mitä pidemmälle pääsee. Itselleni mekaniikka ei ole vielä kasvanut ongelmaksi. Jos konetta vielä huolletaan, pelaan jonkun toisen maan puuta etiäpäin. Varsinaista loppupelisisältöä ei vielä ole, joten tekniikkapuun loppuun ei ole hoppu.

Pelattavaa riittää, sillä pelimuotoja on useita. Mukana on muun muassa dynaamisia kampanjoita, joissa ei pelata muita vastaan vaan muiden kanssa, tai ypöyksin tekoälyä vastaan. Edellisen taistelun lopputulos vaikuttaa seuraavaan kohtaamiseen. Uusia kampanjoita saa tietenkin auki rahalla. Yksin pystyy pelaamaan myös yksittäisiä taisteluita.

Pelimuodoista ylivoimaisesti suosituin on arcade, jossa taistellaan muita vastaan kahdessa eri tiimissä. Koneet ja kansallisuudet heitetään iloisesti sekaisin ja vaikeustasoa on helpotettu. Muut koneet näkee tutkasta, eikä konettaan saa esimerkiksi syöksykierteeseen, ellei toista siipeä ammuta irti.

Yhden koneen pudotessa otetaan tallista seuraava ja palataan taisteluun. Kun tavoite täyttyy tai vastustajatiimin kaikki koneet ammutaan alas, taistelu päättyy. Idea on hyvä, sillä se tuo rytmiä taisteluun. Alkupelistä ilma on mustanaan koneita, kun lopussa taivaalla kiitää enää pari orpoa hunnilauma häntänä perässään. Koneidensa käyttöjärjestystä joutuu miettimään tehtävätavoitteen mukaan, mikä tuo kivan taktisen lisänsä.

Historiallisissa taisteluissa kalusto jaetaan sodan osapuolten mukaan. Lentomalli on realistinen. Mukana on sakkaukset, syöksykierteet ja rakenteelliset heikkoudet, joten vaurioituneella siivellä ei edes kannata yrittää lentää äärirajoilla. Taisteluun saa vain yhden koneen ja esimerkiksi pommarit joutuvat hakemaan uuden pommilastin kentältä, sitä ei teleportata suoraan pommikuiluun kuten arcadessa. Tahti on verkkaisempi kuin arcadessa, mutta fakta kompensoidaan kokemus- ja rahabonuksilla. Niiden saaminen tosin vaatii onnistumista taistelussa.

Samasta syystä viimeinen, simulaatiopelimuoto, on kaikkein epäsuosituin, sillä muutama nollapudotusmatsi voi viedä talouden pahasti pakkaselle. Samasta syystä historiallisiin ja täysrealistisiin taisteluihin osallistutaan vain tierirajan kovimmalla kalustolla, koska halutaan varmistella hyvää tulos.

Avoimen taivaan alla

War Thunder on aloittelijaystävällinen. Valtaosa alatierin kavereista pelaa ilmiselvästi hiiri–näppis-yhdistelmällä ja kaltaiseni sunnuntaipilotti pärjää tikku kourassa ihan kivasti. Jos tietää, mitä tarkoittaa boom & zoom, on jo parempi kuin puolet vastustajista. Jos ei kohtauskurssilla lennä aina pahki vastustajaansa, peittoaa noin 60 prosenttia nettiässistä.

Vauriomallinnus toimii mainiosti. Systeemi huomioi, mitä ammutaan, millä ja minne. Lentäjän selkäpanssariin rapisevat kudit eivät juuri menoa haittaa, mutta moottoriosuma valuttaa öljyt pihalle, jolloin kone leikkaa kiinni. Täysosuma kuskiin pudottaa laakista. Lähitaistelussa viholliskoneen osat ovat myös vaarallisia. Ei ole kerta eikä kaksi, kun pommikoneen irronnut siiveke vie pyrstöni mennessään.

War Thunder on avoimessa betassa, eli kuka tahansa pääsee mukaan. Peli on teoriassa ilmainen, mutta maksamalla saa heti suosikkikoneensa tai premiumtilin, jolla vauhdittaa edistymistään expa- ja rahakertoimien ansiosta.

Pelaajia on jo nyt kohtuullisesti. Arcade-pelimuoto on ylivoimaisesti suosituin ja peliin pääsee alle minuutin odottelulla. Historiallisia taisteluita joutuu vartomaan hetken kauemmin. Täysrealistia taisteluita olen yrittänyt, mutta jonossa ei ole liikaa väkeä. Kun matsi alkaa, valtaosa koneista on tekoälyn ohjauksessa.

Yhteen ilmataisteluun mahtuu 32 konetta, mikä pitää menon intensiivisenä. Lentosimuille tyypillistä pelikavereiden odottelua, korkeuden keräämisvaihetta tai siirtolentoa taisteluun, ei pahemmin tunneta. War Thunder keskittyy lentopelien hauskimpaan osuuteen eli taisteluun.

Gaijin suunnittelee lisäävänsä ilmataistelurunkoon pelaajien ohjaamat laivat ja tankit, jolloin taistelukentällä olisi satakunta soturia. Nyt maakohteet ovat tekoälyn ohjauksessa. Avoimen betan tarkoituksena on hioa lento-osuus ensin kuntoon, eikä laajennukselle ole edes annettu virallista ilmestymisaikataulua.

Vaikka kehitystyö on vielä kesken, War Thunder on jo hyvässä kunnossa. Hämmästyn, jos lapsellisesta lentopelistä ei kohta valiteta Vauva-foorumilla. Viestin takana on joko yksinäinen puoliso tai War Thunderin lentoräiskintämäiseen otteeseen hermostunut simujäärä.

Tuukka Grönholm

PC

Ilmestyy kun valmistuu, mutta jo nyt pelattavissa avoimessa betassa.