Blizzard tekee lisälevynsä huolella eikä Frozen Throne ole poikkeus. Mittavan kampanjasarjan lisäksi mukana on uusia yksiköitä, sankareita, taitoja, rakennuksia ja lisämakua moninpeliin.
Ilidan Stormrage, puoliksi haltia ja puoliksi demoni, on uusine liittolaisineen yöhaltioiden päänsärkynä. Vanha kunnon kuolonritari Arthas jyrää edelleen epäkuolleiden johdossa ja Lordaeron on vailla kuningasta. Tästä ammennetaan tarinaa kolmelle kampanjalle, joita pääsee pelaamaan yöhaltiana, ihmisenä ja epäkuolleina.
Varsinaisesta tarinasta hiukan irrallinen on örkkien bonuskampanja, joka ei ole oikeastaan kampanja, vaan roolipelimäinen pitkä tehtävä. Frozen Thronessa on tarinan ensimmäinen näytös, ja loput kaksi näytöstä voi imuroida netistä. Ei Blizzardilla ideat lopu, vaikka saman aiheen parissa on hääritty kohta vuosikymmen.
Jotain vanhaa, jotain uutta
Kyynikko sanoisi, että Frozen Throne on lisää sitä samaa, mutta ainakaan se ei ole sarja helpoimmalla mahdollisella tavalla hätäisesti kyhättyjä lisätehtäviä. Tarinaa, tehtäväsuunnittelua ja välinäytöksiä myöten hommaan on suhtauduttu samalla pikkutarkkuudella kuin Warcraft kolmoseen. Ainoastaan ääninäyttelijät tuntuvat paikoin olevan hiukan heppoisempia.
Yksinpelin tarinan kannalta selkeimpiä uutuuksia ovat yhdeksän uutta roolipelimäisesti kykyjään kehittävää sankaria. Jokaisella rodulla on omansa ja lisäksi vapailla markkinoilla on viisi neutraalia sankaria, joista kaljaa kittaava pandakarhu lienee kehitystiimin perjantai-illan ideoita. Kentiltä löytyvistä tavernoistahan näitä sankareita palkataan, joten ihan looginen ajatus.
Jokaisella rodulla on uusia rakennuksia ja yksiköitä. Ihmisten liittolaisten, verihaltioiden spell breaker on fantasiavastine elektroniselle sodankäynnille ja tekee häikkää vihollisen loitsijoille. Epäkuolleiden tuhoaja syö vihollisen manaa ja kylvää kuolemaa ylhäältä.
Rotujen kaksi uutta yksikköä sisältävät uudenlaisen loitsijan ja lentävän hepun. Korkeajännitys iskee nyt maalla, merellä ja ilmassa, kun kakkosesta tutut laivatkin ovat palanneet takaisin kuvioihin. Kuljetusalusten lisäksi eri sortin sotalaivoja voi käyttää taistelulaivapolitiikan harjoittamiseen.
Uudesta rakennuksesta voi ostaa kertakäyttöisiä taikaesineitä sankarien käyttöön. Lisäksi jokaisella rodulla muutama uusi teknologiaviritys tutkittavaksi. Lentäviä yksiköitä varten on täytynyt kauhun tasapainon vuoksi kehittää esimerkiksi ihmisten IT-kanuunoita. Uudet taidot ja yksiköt lisäävät taktisia mahdollisuuksia melkoisesti, ja ne on tasapainotettu tuttuun kivi-paperi-sakset-tyyliin hyvin.
Eri rakennusten ja yksiköiden hintojen muutoksella vältetään turhan pitkää nysväysvaihetta ja sotimaan pääsee nopeammin. Uusitut upkeep-säännöt sallivat suurempien armeijoiden tehtailun ilman sakottamista, ja tekoälyä on viilailtu sen verran, että varsinkin skirmish-moodissa ottaa sunnuntaipelaaja turpaan armotta.
Saako olla iso vai pieni sota?
Uusille yksiköille on annettu temmellyskentäksi hyvin suunniteltuja tehtäviä, jotka eivät pääse kyllästyttämään pelityypille niin yleisinä rakenna voittamaton armeija ja jyrää -nysväyksinä. Sekaan mahtuu monta erikoista tehtävää, joista jotkut ovat lähempänä tietokoneroolipelimäistä kuoppakeikkaa kuin strategista tosiaikanaksuttelua, ja sisältävät jopa alkeellisia puzzleja. Perinteisen kaavan nysväystehtävät ovat vähemmistönä.
Blizzard otti jo Warcraft kolmosessa sankareineen askeleen lähemmäs henkilökeskeistä tarinankerrontaa ja roolipelaamista, ja Frozen Throne menee vielä pidemmälle. Kukaties Warcraft nelonen onkin jo roolipeliseikkailu, jossa armeijoiden taistelu ja tukikohtien rakentelu on lisämausteena. Jo nyt ainakin allekirjoittanut jaksaa pelata tällaista enemmän tarinan kehittymisen kuin naksuttelun ilosta, mutta se ei onnistuisi, ellei sitä naksuttelua olisi hiottu sujuvan pelattavaksi.
On hiukan omituista, miten samaan syssyyn on lisätty armeijoiden potentiaalista kokoa niin, että kehiin saa helposti parikin iskukykyistä joukko-osastoa. Tekijöiden olisi aika päättää, ottaako Warcraft suunnan kohti rooliseikkailua vai suuren skaalan strategiaa. Nyt sinänsä mainio käyttöliittymä soveltuisi paremmin pienten ryhmien ohjasteluun kuin armeijoiden komentamiseen.
Lisälevyllä on päivityksiä yksiköiden ja rotujen tasapainoon, mutta mikäli kolmosen haluaa pelata muistin virkistykseksi uudelleen, se on tehtävä classic-moodissa ilman uusia virityksiä. Sen sijaan Frozen Thronen voi pelata kolmosen vanhoilla säännöillä, mutta en kyllä keksi miksi joku haluaisi # sen verran fiksumpaan suuntaan on sääntöjen virittely mennyt.
Hiottua timangia
Moninpeli on saanut piristysruiskeen ja uusien karttojen lisäksi klaanitoimintaa on helpotettu. Nyt kuka hyvänsä voi perustaa BattleNetiin korkeintaan yhdeksän hengen klaanin, jolla on paikan päällä oma sättäilykanava ja valmiiksi ruoditut rankkaussysteemit. BattleNetin klaanien välisellä ladderilla katsotaan kuka on kuka, ja suurin piirtein saman tasoiset vastustajat löytää helposti.
Maailmaeditori on uudistettu lahjakkaasti niin, että kuka hyvänsä tampio, jolla on liikaa aikaa, pystyy tekemään vaikka kokonaisen kampanjan pelimoottorilla tehtyine välinäytöksineen ja kaveriporukan ääninäyttelyllä.
Frozen Throne ei ole pelkkä lisälevy lisätehtävineen, vaan parantelee pelattavuudeltaan hiottua Warcraftia monesta olennaisesta kohtaa. Joskus on huono asia, että pelitalo pistää tuottavaksi todettua tuubaa jatko-osa jatko-osan perään pelkkään brändiin luottaen. Blizzard nähtävästi voi luottaa tuotteidensa menekkiin siinä määrin, että heillä on aikaa ja varaa myös tehdä ne hyvin.
90
