Warcraft: Orcs & Humans – Rukh! Brutaaal!

Toiset varastavat vessapaperia työpaikalta, toiset varastavat ideoita suosituista peleistä. Vessapaperivarkaat joutuvat Helvettiin (sivulle 30), mutta ideavarkaat joutuvat korkeintaan myyntilistoille, varsinkin jos he onnistuvat yhtä hyvin kuin Warcraftin tekijä Blizzard.

Warcraft on reaaliaikainen strategiapeli, jossa örkit ja ihmiset taistelevat Azerothin hallinnasta. Kaikkia kiinnostava pointti on kuitenkin se, että Warcraft on ällistyttävän suora klooni Westwoodin Dune II: Battle of Arrakiksesta, varsinkin kun se lisää Länsimetsän reseptiin sen puuttuvan mausteen: monen pelaajan optiot.

Örkkimistä

Warcraft tarjoaa tusinan tehtävän kampanjamoodin sekä rutkasti satunnaiskenttiä pikamatseihin, ja kaikki voi pelata joko örkkeinä tai ihmisinä, mikä on poliittisesti korrektia. Örkkien eturyhmät voisivat muuten nostaa metelin.

Kampanjatehtävissä kenttä kentältä astuu mukaan uusia yksiköitä ja uusia rakennuksia, tarkoituksena yleensä lanata vastustajan kaupunki (tai kaupungit). Välissä on muutama luolastonkomppaus ilman täydennysmiehiä tai rakennuksia, ja nämä ovat vähän tylsähköjä.

Tärkeintä on se Dune II:sta puuttunut optio: peli oikeaa ihmistä vastaan joko verkossa, modeemilla tai nollakaapelilla.

Hakkaa puuta, kulta!

Homman nimi on se vanha "rakenna ja tapa". Tasojen alussa ei ole juuri muuta kuin kaupungintalo ja pari farmia, asukkaina pari sotilasta ja työläistä. Kuten Dune II:ssa, pelin edetessä sekä valmisrakennuksia että -joukkoja saa tietysti yhä enemmän.

Kaupungintalo on itse asiassa valikko, josta valitaan rakennettavat rakennukset ja koulutetaan lisää työläisiä. Lisäksi kaupungintalo toimii kullan ja puun varastopaikkana. Työläiset puolestaan ovat Warcraft-talouden peruspilarit: he paitsi rakentavat rakennukset myös keräävät niihin tarvittavan kullan ja puun. Ja farmeja tarvitaan pitämään nälkä loitolla.

Ja sitten rakennetaan. Parakki mahdollistaa uusien sotilasyksiköiden koulutuksen, sekä saha että sepänpaja mahdollistavat paitsi uudet yksikkötyypit myös uudet rakennukset, ja niissä voi myös tutkia tehokkaampaa aseteknologiaa. Kennelin ja tallin rakennuksen jälkeen voi rakentaa ratsuväkeä, temppelin jälkeen pappeja ja velhojen tornin jälkeen arvatkaapa muutama kerta mitä. Näissä kahdessa viimeisessä voi myös tutkia uusia taikoja.

Rakennuksia ei voi tietystikään mäiskiä minne haluaa, vaan vierestä pitää löytyä pätkä tietä. Tien rakentaminen ja suojamuurien pystyttäminen valitaan myös kaupungintalosta.

Proletariaatti rulettaa

Sekä ihmis- että örkkikylien asukkaat ovat jotakuinkin toistensa peilikuvia, saman luokan yksiköistä ihmisyksiköt ovat yleensä karvan verran parempia.

Tärkeimpiä ja samalla ainoina ei-sotilasyksiköinä ovat työläiset. Työläiset eivät yksinkertaisesti osaa taistella, hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan se säntäävät pakoon, kunnes esteeseen törmätessään alistuvat kohtaloonsa.

Jalkaväki on sellaista peruskamaa, jonka käyttö rajoittuu hätätapauksiin sekä pysäyttimiksi. Sen sijaan ritarien ja susiratsastajien käyttöarvo on huomattavasti korkeampi, nopeutensa ansiosta ne ovat ykkösluokan katapultintorjuntajoukkoja. Jousimiehet/keihäsmiehet ovat menestymisen A ja O, eikä niitä voi olla koskaan liikaa. Mikään ei kastele vihollisen housuja niin tehokkaasti kuin reipas nuolisade.

Katapultit ovat raskasta tykistöä, jonka ongelma on hidas liikkuvuus ja huono osuminen liikkuviin maaleihin. Ilman katapulttien tehotuhovoimaa ei kyllä tule toimeen.

Makiaa magiaa

Temppelit kouluttavat pappeja/nekrolyytteejä. Ihmispapit ovat erittäin käyttökelpoisia, he kun osaavat sellaiset ketterät loitsut kuin parannus ja näkymättömyys. Nekrolyyttien kuolleidenherättämisellä ei tee juuri mitään, tuloksena syntyvät luurangot ovat heikkoja ja hitaita. Sen sijaan epäpyhä panssari, joka tekee yksiköstä hetkeksi lähes kuolemattoman, antaa ihmispelaajalle harmaita hiuksia oikea-aikaisella käytöllä. Niin kuin demoniin yhdistettynä. Lisäksi kummallakin pappityypillä on pikkuruisen alan paljastava kaukokatse.

Taikurit manaavat rodusta riippuen heikkoja, mutta nopeita hämähäkkejä tai skorpioneja, joita ei kannata väheksyä sen enempää tiedustelijoina kuin työläisten tappajinakaan. Ihmistaikureiden tulisade on vähän kaksiteräinen ase, örkkien myrkkypilveäkään en hirveästi hyödyntänyt.

Varsinainen hyöty on ihmisten vesielementaali ja örkkien demoni, jotka ovat "isoja poikia". On niistä haittaakin: kun pelin on hiertänyt sekä örkkeinä että ihmisinä läpi, voittoon vievä taktiikka on sen verran selvä, että linkkipelistä tulee maagien massatuotantokilpailu, jossa demoni/elementaalilaumat vellovat ja jo kultakaivoksen etäisyys kaupungintalosta voi olla se ratkaiseva tekijä.

Luurankoja ja röhinää

Toteutukseltaan Warcraft voi katsoa Dune II:sta silmiin ja sanoa "terppa, veljeni". Sekä grafiikka että äänet voisivat olla hyvinkin Westwoodin käsistä: ruudulla vilisee hyvin aminoituja pikkumiehiä, kivoja kuolinefektejä ja silmiä miellyttävät taustat. Taustamusiikkia ei tarvitse vaimentaa, ja varsinkin örkkien digitoidut murahdukset ovat kerrassaan mainioita. Ihmiset tosin kuulostavat niin kutsutuilta häntäkärpäsiltä: "Yes, my liege, your will, my lord, sir!". CD-ROM-versiossa kaikki välitekstit on puhuttu, mikä sinänsä on lähinnä rasite.

Käyttöliittymä on yksinkertaisen selkeän toimiva, vallankin kun malttaa käyttää toista kättä näppäinoikoteihin. Erittäin toimivana yksityiskohtana joukkoja saa siirrettyä enintään neljän yksikön ryhmänä, ja ne vielä pitävät muodostelmansa.

Vastustajana tietokone on parempi kuin Dune II:n tekoälytön, ja jopa yrittää jonkin verran käyttää Combined Arms -tekniikkaa. Mutta vain yhdessä tehtävässä (Human 7) tuli hiki, ja sitäkin helpotettiin seuraavissa päivityksissä. Enpä viitsi kertoa kuka lehtemme edustaja hieroi sitä 16 tuntia (not me!)... Sitäpä hirveämpi onkin pelata ihmistä vastaan, joka ei sorrukaan samoihin jekkuihin kuin tietokone. Uskomatonta, romppuversio sallii yhden pelin jaon kahden pelaajan kesken: toisella peli sujahtaa kiintolevylle, toisella se surisee romppuasemassa.

Warcraftin suurin puute on sen hitaus, jopa nopeimmalla tasolla, mutta toisaalta tunnelman tihentyessä se lakkaa haittaamasta. Toiset runsaat risut tulevat törkeistä bugeista: 1.12:ssa nollakaapelipeli ei toiminut (8025 UARTeilla ainakaan) ja kopiosuojaus oli täysin pielessä (joskin oikea sana edes löytyi samalta sivulta). Muuten peli pysyi pystyssä ja kaikkea. Sekä kopiosuojaus että linkkipeli alkoivat toimia vasta versiossa 1.15, joka lisäksi poistaa kopiosuojauksen romppuversiosta (!) ja lisää GUS-tuen. Pelit-BBS, of course. Valituksia modeemipelin hitaudesta on näkynyt runsaasti, joten päivitysrumba jatkunee.

Warcraft voi olla klooni, se voi olla yksinkertainen strategiapeli, jonka kokenut pelaaja vääntää viikossa läpi, mutta ennen kaikkea se on hyvä ja pelattava peli, joita maailmassa ei ole koskaan liikaa. Rukh!

90