Warhammer 40k: Dawn of War 2: Retribution

Dawn of War 2 -lisälevyssä voi rakentaa itse omat armeijansa ja säästää tuhansia henkiä.

Dawn of War 2:n Chaos Rising -lisälevy ilmestyi viime kevättalvella, mutta Warhammer 40k -universumissa tapahtumista on jo kymmenen vuotta. Black Legionin tuhon jälkeen Aurelia-sektorin hallinnasta taistellaan edelleen, mutta lopullinen ratkaisu on tulossa.

Inkvisition Exterminatus-laivasto on jo matkalla Aureliaan puhdistamaan tulellaan alueen kaikesta epäpyhästä elämästä. Planeettojen tuho on väistämätön riippumatta siitä, mitä pinnalla taistelevat armeijat puuhastelevat. Toivon kädet ristissä, että lupaavan kuuloista tarinaa ei vesitetä Dawn of War 2:n viimeisen tehtävän tapaan.

Tähän asti on taisteltu vain Blood Ravenien riveissä, mutta Retributionissa on omat yksinpelikampanjansa avaruusmariineille, kaaokselle, tyranideille, örkeille, eldarille ja keisarilliselle kaartille. Kullekin armeijalla on 16 tehtävän pituinen kampanja, jossa kartat ovat kaikille samoja, mutta tapahtumat vaihtelevat. Tilanne vaihtaa näkökulmaa ja tavoitteita, kun sama taistelu pelataan örkeillä tai eldareilla.

Kullakin rodulla on omat syynsä roikkua tuhoon tuomitulla alueella. Kaartilaisten riveihin liittyneen witch hunterin tavoitteena on estää Aurelian tuho. Nainen epäilee koko projektin olevan demoninen juoni, mutta asian selvittäminen on vaikeaa ja todisteet demonien osallistumisesta vain kiihdyttäisivät tuholaivaston vauhtia. 

Kukaan ei odota inkvisitiota

Dawn of War 2:n alkuperäisenä ideana oli muuttaa sarja toimintaroolipeliksi korvaamalla tukikohta- ja armeijarakentelu kehittyvillä varusteilla ja sankareilla. Retributionissa tähtäyspiste taas siirtyy, sillä nyt armeijaan saa rakentaa lisäyksiköitä kesken taistelun. Pikkukiusana tehtävissä jaettavat resurssit ovat niin tiukasti rajattuja, että lisäyksiköitä saa käyttöönsä vain muutamia tai enintään yhden, jos haluaa kolistella teräspedolla.

Taistelukentällä liikkuu neljä ryhmää, joiden sankarihahmot keräävät kokemusta ja kamaa roolipelityyliin. Lisälevy muuttaa jäykkää kaavaa. Taisteluiden jälkeen saa valita, ottaako palkinnokseen varusteita vai avaako mieluummin armeijayksikön, jonka saa tehtäviin mukaan sankarin sijasta. Vaihtoehtoisesti joukon voi kutsua vahvistukseksi taistelun aikana, kunhan resurssipisteet riittävät.

Tarkoituksena on taktisten vaihtoehtojen lisääminen, kun pelaajat pääsevät muokkaamaan armeijansa kokoonpanoa. Systeemi on tasapainotettu niin, että penkille jätetyt sankarit keräävät kokemusta, jotta ne voi ottaa käyttöönsä loppupelissä. Tosin kokemus kertyy nopeimmin sotimalla.

Pelikokeilussa uusi idea monimutkaisti asioita tarpeettomasti, sillä sankareiden ominaisuusnostot vaikuttivat aina myös tiettyyn armeijayksikköön. Esimerkiksi lähitaistelukyvyn nostolla sankaritar saa uuden lähitaisteluliikkeen ja kaartilaiset paremmat automaattitykit. Taitojen tuplamerkitys tekee ominaisuusvalinnasta kinkkistä hommaa, sillä kampanjassa ei tiedä, missä vaiheessa kunkin sotilasyksikön saa käyttöönsä. Turhalta tuntuvan sankarikyvyn merkitys kasvaa, jos se parantaakin seuraavassa tehtävässä saatavaa panssarivaunua.

Jo tunnin yksinpelikokeilu paljasti, ettei sarjan perusvirhettä, putkimaista tehtävärakennetta, ole korjattu. Jokaisessa pelaamassani tehtävässä koluttiin kartta toisesta kulmasta vastakkaiseen päätyyn mutkittelevaa ränniä pitkin. Jos reitillä näytti olevan risteys, ylimääräinen tie yleensä sortui tai räjähti umpeen. Tekijät puolustautuivat horisemalla, että kentän alun läpijuoksu rakentaa draamankaarta vain hiuksenhienosti onnistuvaan päätaisteluun. Sama toimisi avomaastossakin.

Onneksi putki naamioidaan aikaisempaa värikkäämmällä tehtäväsuunnittelulla. Välirasteina piisaa pelastettavia yksiköitä, pysäyttämättömiä sotakoneita, joita on paettava, kunnes saadaan paikalle riittävän tehokas aseistus tai väijytys, jossa tuhotaan örkkikolonna kanjoniin.

Höyry nousee

Retributionin painopiste on yksinpelikampanjassa, sillä moninpelin uudistukset jäävät keisarillisen kaartin varaan. Tosin pelkästä kaartista Retribution saa miljoona tunnelmabonuspistettä, sillä armeija on kuin Suomi sodassa: tavallisista räkänokista koottu joukko keskellä supervaltoja.

Keisarillisen kaartin perusjääkäreinä toimivat kaartilaiset, jotka rakentavat tykkiasemia ja bunkkereita. Raskas jalkaväki pitää vastustajan nenät maassa ja asepäivityksillä ryhmä pysäyttää jopa ajoneuvoja. Storm Trooperit toimivat paremmin kuin Star Wars -vastineensa, sillä osumisen lisäksi joukot erikoistuvat päivityksillä joko panssarintuhoajiksi, tiedusteluyksiköksi tai jalkaväkituhoajiksi. Kommandot tekevät tarkkoja täsmäiskuja tiedustellen maalit tykistölle, ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä ogryn-jalkaväki on kaartin huippuyksikkö, joka jo melkein vastaa geenimuokattuja mariineita.

Kaartin voima piilee ajoneuvoissa, joita kakkososassa ei ole liikaa nähty. Muut armeijat saavat kentälle vain muutamia vaunuja, mutta kaarti useita ja eri tilanteisiin suunniteltuja. Sentinel-tiedustelukävelijä päivittyy raketeilla tykistöyksiköksi loppupeliin, Manticore-rakettilavetti ampuu neljän ammuksen keskityksen, Chimera toimii panssaroituna miehistönkuljetusvaununa, Leman Russ jyrää taistelupanssarivaununa ja kaikkien panssareiden äiti, Baneblade, ratkaisee taistelut.

Keisarillinen kaarti pelaa puolustuksellisempaa peliä kuin muut armeijat, sillä ideana on rakentaa bunkkereista ja tykkiasemista ketju, jonka takaa pystyy jakamaan tykistökeskityksiä ja maaleja ilmaiskuille.

Viimeinen seisoo yksin

Vanhat rodutkin saavat rakkautta, sillä jokaiselle armeijalle annetaan uusi superyksikkö. Eldarit saavat Eldar Autarchin, joka toimii kakkoskomentajana ja laskeutuu taivaalta avuksi taisteluun. Space Mariinit vahvistuvat Land Raider -tankilla, joka toimii joukkojen suojapaikkana taistelukentällä. Örkkejä hellitään Battlewagon-ajoneuvolla, jolla jyrää vastustajan jalkaväen tiepohjaksi. Tyranidit kutsuvat riveihinsä Swarmlordin, joka vahvistaa omia joukkoja ja tuhoaa vastustajat lähitaistelutaidoillaan. Kaaosmariineille jäi jaossa mustapekka, sillä demonien kätyrit joutuvat tyytymään kämäisiin ääniasejoukkoihin.

Moninpelikentät ovat samat kuin aikaisemmissa osissa, sillä Retribution-paketissa saa Dawn of War 2:n ja Chaos Rising -lisälevyn kaiken moninpelikaman. Mukana on vain yksi uusi kenttä. Harmittavasti Reliciltä ei vielä suostuttu vahvistamaan, voivatko kaikkien kolmen version pelaajat taistella keskenään, sillä Retribution vaihtaa Windows Liven Steamiin. Myös The Last Stand -pelimuotoon suunnitellaan uutta materiaalia, mutta kikkoja ei vielä haluta paljastaa.

Retribution on laajennukseksi aika huima paketti, sillä se sisältää kaikki Dawn of War 2:n armeijat plus yhden uuden ja mukana on yksinpelikampanja kaikille armeijoille. Bonuksena peli ei vaadi muiden osien omistamista, joten koko kakkososan skipanneelle Retribution olisi oiva vaihtoehto.

Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.

Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.

Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.

Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.

Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.

Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.

Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.

Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.

Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.

 Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.

Lisää aiheesta

  • Shogun 2: Total War

    Hjalliksen Diili ei ollut kaikkien aikojen työhönottohaastattelu. Se käytiin jo 1600-luvun Japanissa, jossa pyrittiin shoguniksi shogunin paikalle.

    Total War palaa Japaniin Shogun 2:ssa ja tuntuu tiukan teemansa ansiosta sarjan alkuaikojen erinomaiselta strategiapeliltä. Armeijan lisäksi…
  • Killzone 3

    www.killzone.com

    Helghast sai viimeksi ISA:n kädestä, mutta helghastilaiset tuntuvat olevan harvinaisen kovapäistä porukkaa, sillä scifisota jatkuu entistä rankempana Killzone 3:ssa.

    Killzonen avaruustaistelu jatkuu, vaikka Helghastin häikäilemätön diktaattori Visari ei enää väpätä.…
  • LittleBigPlanet 2

    Kun näytin LittleBigPlanetia kaverilleni, mies nauroi ensin hahmon nimelle, kunnes pääsi peliin käsiksi. Ääni loppui mutta hymy ei hyytynyt.

    Jo perinteet velvoittavat, että konsoli tarvitsee maskotikseen tasoloikkahahmon. PS3:lla roolin sai sympaattisen valloittava säkkipoika, jonka…