Warren Spector, Mikki Hiiri ja minä

Hiiriä ja ihmisiä

Pelitaivaan tähden sammuminen on haikeaa katsottavaa.

Virnistelevä pallokorva täyttää valkokankaan. Promovideo esittelee hymyilevän hiiren pärställä brändättyjen tuotteiden täyden kavalkadin muotivaatteista koruihin. Irvokasta markkinointivyöryä säestää painostava elektrojumputus. Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkään Mikki Hiirtä. Tuo jyrsijä ei ole pelkkä hahmo tai edes ikoni, vaan kokonainen teollisuudenhaara.

Istun Tukholmassa keskellä yhtä maailman suurimpia Disney-reliikkikokoelmia, tarkoituksenani tutustua Epic Mickey 2:een. Todellinen tehtäväni on löytää vastaus kysymykseen, joka on vaivannut pelialan mieliä jo edellisen Epic Mickeyn ensimmäisestä julkistamisesta asti: Mitä tapahtui Warren Spectorille?

Spector on yksi pelialan alkuhämärän mytologisista sankarihahmoista. Joukosta tähti toisensa jälkeen on sammumassa: Sid Meier on muuttunut kuivaksi kirjanpitäjäksi, Richard Garriott on maan kamarasta irtautunut miljonääri ja Warren Spector, mies Ultima Underworldin, Deus Exin ja System Shockin takaa työstää Mikki Hiiri -pelejä Disneylle. Kuinka näin pääsi käymään?

Pressikatsomossa istuessani pohdin kohtalon oikkuja. Miten tämän pelialan elävän legendan polku ristesi kuolemattoman Mikki Hiiren kanssa? Mikä sai miehen kääntämään selkänsä tietokoneroolipelien lajityypille, jota hän oli itse muovaamassa? Löytyykö vastaus alusta, Walt Disneyn ja Mikki Hiiren tarinan lähtösoinnuista, ajalta kauan ennen videopelejä?

Jäniksen vuosi

On vaikea kuvitella maailmaa ilman Mikkiä, mutta jos eräässä 1920-luvun sopimuksessa ollut pieni präntti olisi muutettu, olisi Mikin tilalla ollut Osku Kani.

Epic Mickeyssä esiintyvä Oswald the Lucky Rabbit oli historian hämäriin unohdettu animaatiohahmo, jonka Walt Disney loi ennen Mikkiä. Oswaldissa oli potentiaalia, sillä hahmosta tehdyt lyhytanimaatiot menestyivät ja ensimmäiset kokeilevat askeleet franchisingiin eli oheistuotteiden tehtailuun oli jo tehty.

Walt Disneyn uran koetinkivi tuli, kun mies irtisanoi itsensä Universalin leivistä ja joutui jättämään luomansa hahmon taakseen. Animaattori ei pärjää ilman animoitavaa, joten Disney loi uuden hahmon helpoimmalla tavalla: hän vaihtoi Oswaldin jäniksenkorvat pyöreiksi palloiksi ja töpöhännän siimahäntään. Oli syntynyt ajaton Mikki Hiiri, ja Universalin omistama Oswald upposi vähitellen animaation muinaishistorian unohdetuksi hahmoksi, josta viimeiset piirretyt tehtiin 40-luvulla.

Vuonna 2006 unohdetun hahmon oikeudet palasivat Disneyn hellään huomaan, kun piirretyn jäniksen oikeudet vaihdettiin lihasta ja verestä tehtyyn urheilukuuluttaja Al Michaelsiin. Tämä petasi Oswaldin paluuta pelimedian kautta johdattaen hiiren ja jäniksen Warren Spectorin käsiin.

Peligurusta satusedäksi

Spector näyttää meille pelijournoille aidon muinaisjäänteen, arkistoista löydetyn, kadotetuksi luullun Oswald-piirretyn. Miehen mukaan olemme vasta viides yleisö maailmassa, joka on nähnyt tämän animaatiohistorian artefaktin. Mustavalkoisen ja vaitonaisen antiikkipiirretyn huumoriarvo on säilynyt. Oogee-Oswaldin anarkistisuus on niin röyhkeää, ettei sellaista nykypiirretyissä tule nähneeksi. Muutaman minuutin pätkään mahtuu eläinrääkkäystä, virkavallan halventamista, jopa Duudson-huumoria, kun Oswaldin takamus sytytetään tuleen kananmunien paistamiseksi.

Spector vaikuttaa aidon innokkaalta Disney-fanilta, jolle Epic Mickey on sydämenprojekti. Ehkä se on harjoiteltua julkikuvaa, joka on kiillotettu lukemattoman monissa pressitilaisuuksissa tätä ennen, mutta Spectoria on vaikea kuvitella epärehelliseksi pr-ihmiseksi. Ehkäpä mies todella tarttui Mikkiin, koska se oli kiinnostavin projekti uransa ehtoota lähestyvälle kehittäjälle.

Warren Spector kuuluu siihen ensimmäiseen nörttisukupolveen, joka näki kotitietokoneen nousun ja pelialan kasvun kellaripiireistä massaviihteeksi. Spector aloitti toimittajana vuonna 1983 scifiä ja pöytäropeja käsitelleessä Space Gamer -lehdessä, josta urkeni ura Peter Jackson Gamesin lautapelien tuottajana. Tietokonepelien parissa Spector on työskennellyt 80-luvun lopusta. Hänen työtään tuottajana olivat muun muassa Ultimat kuusi ja seitsemän sekä Ultima Underworldit, ja myöhemmin scifiroolipelien pyhistä pyhimmät, System Shock (Pelit 7/1994, 97 p) ja Deus Ex (Pelit 9/2000, 91 p).

Klassikkoa toisen perään 90-luvulla takoneelle Spectorille 2000-luku oli Deus Exin jälkeen vaisumpaa aikaa. Mies ohjasi Thief: Deadly Shadowsin (Pelit 6/2004, 90 p), joka korkealaatuisuudestaan huolimatta jäi ikonisten edeltäjiensä varjoon, sillä konsolikäännös pakotti leikkaamaan kolmosesta pois Thiefien rakastetut avoimet ja rönsyilevät kentät. Viileän vastaanoton sai myös Deus Ex: Invisible War (Pelit 2/2004, 84 p), jonka tuotannossa Spectorin rooli tosin oli vähäinen.

Kolmos-Thief oli Spectorin viimeinen projekti itse perustamallaan Ion Stormin Austinin-studiolla. Hän jätti vanhat pomonsa ja perusti uuden Junction Point -studion, joka siirtyi Disneyn hellään huomaan. Liiton ensimmäinen hedelmä oli vain Wiille julkaistu Epic Mickey (Pelit 12/2010, 81 p). Ihan toimiva ja omaperäinen tasoloikka jäi kuitenkin kauas kulttistatuksesta, sillä kameraongelmat aiheuttivat pelaajille päänvaivaa, eikä tarinan jättäminen mykkäelokuvaksi miellyttänyt kaikkia.

Pelihiiren käsikirja

Vaikka Mikki Hiirellä on vahva asema vanhemmissa medioissa, se ei ole koskaan onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa pelisankarina. Hiiren nimeen on vuosien varrella tehty enemmän pelejä kuin voi sormin ja varpain laskea, mutta yksikään ei ole noussut varsinaiseksi yleisösuosikiksi. 2000-luvulla Mikin korkeimman profiilin pelit olivat Kingdom Heartsit, joissa hahmo oli sivuroolissa. Epic Mickey ei siis ole vain Oswaldin henkiinherätys, vaan myös yritys nostaa Mikki Hiiri uuden pelien parissa kasvaneen sukupolven sydämiin.

Jatko-osa vie tyylilajin tyystin uuteen suuntaan, sillä Epic Mickey 2 on musikaali. Musikaali!

Peli tuskin kuitenkaan nostaa musikaalia uudeksi toimintaseikkailujen alalajiksi, sillä siinä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin musikaaliosuudella ei ole mitään tekemistä pelimekaniikan kanssa, laulut ovat vain välivideoita. Toiseksi hyväksi kääntyneen hullun professorin laulu kadotettujen piirrettyjen kylänväelle ei  vakuuttanut.

Laulu itsessään oli mukiinmenevä, mutta ruudulla ei tapahtunut mitään, vaan proffa laulaa korokkeella kylänväen tapittaessa. Onko studiolla yhtään tekijää, joka olisi työskennellyt musikaalien parissa? Kyseessähän on Disney, joka oikeasti osaa tehdä musikaaleja!

Suurin uudistus Epic Mickey 2:ssa on kaksinpeli. Oswald kulkee koko pelin ajan Mikin mukana myös yksinpelissä, ja toinen pelaaja voi milloin tahansa liittyä peliin Oswaldia ohjastamaan. Tietyt esteet vaativat tietyn hahmon kykyjä: Mikki heiluttaa edellispelistä tuttua maagista sivellintä, jolla voi pyyhkiä asioita olemattomiin tai luoda uutta väriä maailmaan. Oswaldin työkaluna on kaukosäädin, jolla voi aktivoida sähköistä laitteistoa ja käännyttää mekaanisia vihollisia omaan palvelukseen.

Wii-Mikki on aivan tajuttoman ruma peli, kun sen näkee venytettynä suurelle ruudulle toisten alustojen versioiden vierellä. Eipä tällaiseen peliin graafisen loiston vuoksi tartuta, mutta 360:n ja PS3:n rinnalla Wiin Mikki oli suoraan PS2:n halpistasoloikkien aikakaudelta. Wiilettämisen hauskuutta varjostaa edelleen kankean oloinen kamera, jota kuitenkin kehittäjien mukaan on viilattu huomattavasti edeltäjästä. Viilaus tosin on vielä vaiheessa.

Isännän talossa

Olen nähnyt uuden Epic Mickeyn. Olen nähnyt Mikki Hiiren mahdin ja palasen varhaista animaatiohistoriaa. Olen seurannut sekä Mikki Hiiren että Warren Spectorin tarinaa aina tähän päivään ja tähän huoneeseen asti. Silti en ymmärrä, miten näiden kahden tarinasta tuli yhtä. He molemmat ovat minua vastapäätä, Spector lihana ja Mikki patsaana. Yritän lähestyä aihetta epäsuorasti, mutta Spector huomaa ilmassa leijuvan lausumattoman kysymyksen. Hän on varmasti kuullut sen jo monen monta kertaa.

”Kaikki odottavat minulta jotain suurta ja eeppistä seikkailua, toista Ultimaa tai Deus Exiä. Mutta minä olen jo tehnyt niin monta sellaista! Antakaa minun vaan olla ja tehdä omaa juttuani”, sanoo Spector.

Kun itse ensimmäistä kertaa kuulin, että Warren Spector tekee Mikki Hiiri -peliä, ajattelin että vanha guru oli kenties vaisun vuosikymmenen jälkeen joutunut rahoitusvaikeuksiin projektiensa kanssa ja joutunut tarttumaan Disneyn tarjoukseen viimeisenä oljenkortenaan. Tästä ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut missään nimessä kyse: ”En ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa minun olisi ollut pakko tehdä jokin peli pitääkseni studion pystyssä tai tuottajan vaatimuksesta. Tämä on jotain, mitä halusin tehdä. Halusin tehdä pelin kaikille.”

Kaikille suunnatulle pelille ominaisin alusta lienee juuri Wii, joka on onnistunut vetoamaan massoihin, jotka eivät ole koskaan ennen olleet kiinnostuneita peleistä. Wii ei kuitenkaan ollut alusta asti itsestään selvä valinta Spectorille.

”Aluksi olin vastahakoinen, olin ajatellut tehokkaampia alustoja. Mutta sitten aloin miettiä: haluanko todella lähestyä coreporukkaa ja kysyä, että nyt kun olet ollut Master Chief tai komentaja Shepard, haluaisitko seuraavaksi olla Mikki Hiiri? On helpompaa lähestyä Nintendo-porukkaa, joka on ollut Linkin ja Marion saappaissa.”

Disney ei ole yhtiönä tai työnantajana kovin hyvässä maineessa. Yleisen stereotyypin mukaan Mikki Hiiren ja muiden söpöjen hahmojen takana piilottelee tyrannimainen mediateollisuuden monoliitti, jossa ei luovuus kuki. Spectorin kokemus työnantajastaan ei kuitenkaan ole ollut ennakkoluulojen mukainen: ”Minulla on ollut enemmän taiteellista vapautta kuin olisin odottanut. Disney on vain kerran tyrmännyt yhden ajatuksistani. Siinä oli kyse siitä, että jostain syystä emme saa näyttää Mikin hampaita. En edelleenkään tiedä miksi.”

Puhelias Spector muuttuu vähäsanaiseksi vasta, kun alan kalastella tietoa miehen tulevaisuudensuunnitelmista. Epic Mickey 3 on mahdollisuus, mutta mistään uudesta pelihahmosta tai pelistä Spector ei lähde puhumaan sen enempää. Kunhan vihjaa, että ajatuksia on.

En tiedä, sanooko mies sen vain välttääkseen puheenaiheen. Vaikka äänessä kuuluu vielä ideanikkarin luomisen into, jokin hänen olemuksessaan viittaa siihen, että Warren Spectorin huippukausi on lopullisesti takana päin. Eräs kollega veikkasi, että mies on varmaankin jäämässä eläkkeelle pian. En voinut väittää vastaan.

Vaikka Spectorin kädenjälkeä ei enää nähtäisi corepelaajien genreissä, on hänen perintönsä elävää, kuten nähtiin kaikkien odotusten vastaisesti loistavaksi osoittautuneessa Deus Ex: Human Revolutionissa.

”Kun pelasin sitä, huusin monta kertaa, että ei näin! Mutta lopulta ymmärsin, että vaikka he käyttivät erilaisia suunnitteluratkaisuja, he päätyivät samaan lopputulokseen. Human Revolutions tuntui Deus Exiltä, se näytti Deus Exiltä ja se jopa kuulosti Deus Exiltä!” hehkuttaa Spector pelinsä jälkeläistä.

Ehkäpä lajityypillä on vielä tulevaisuus, jos jopa Warren Spector siihen uskoo. Hänen nykyisestä duunistaan en ollut niin vaikuttunut.

Lassi Lapintie

Lisää aiheesta