Shiny on ainakin omaperäinen. Nyt yhdistetään tasohyppelyä kieroutuneeseen huumoriin ja vänkään ruoskaan, ja lopputulos on Wild9.
Wex Majorin ja kahdeksan muun avaruusteinin ryhmä Wild9 yrittää pelastaa Andromedan galaksia Karnilta. Tie pelastukseen näyttää kolmiulotteiselta, mutta on oikeasti tiukasti rajattua tasohyppelyä.
Ruoskaa
Wild9:n kantava voima on vihollisen vetkutteluun tarkoitettu monitoimisädease Rig. Sitä voi käyttää myös lasson tavoin ylemmille tantereille leiskautukseen ja esineiden siirtelyyn paikasta toiseen. Rigin käyttö on sinänsä helppoa, nappi pohjaan ja menoksi. Hysteerinen peukalon edestakasnitkuttelu tekee vihollisesta kuin vihollisesta nopeasti entisen. Hetkuttelua siivittävät hekumalliset ääniefektit on itse kuultava, niitä ei voi sanoin kuvata. Aaah!
Vihollisen siirto paikasta toiseen vaatii melkoista itsekuria. Rigin otteeseen napattua muukalaista ei siis välttämättä kannata heti nitkuttaa entiseksi vaikka kuinka tekisi mieli, muuten etenemisen kannalta tärkeä tehtävä saattaa jäädä kesken. Mistään ruudinkeksijän koulutusta vaativasta touhuilusta ei toki ole kyse: Rigin päässä kiemurteleva vihollinen on kuskattava esimerkiksi kahden piikkisylinterin muodostaman lihamyllyn väliin. Vihollinen muussautuu asiaankuuluvien korinoiden kera viherväksi massaksi. Vasta kolmas korauttelu rikkoo myllyn ja pelaaja pääsee etenemään.
Kuvallisesti Wild9 on silmää miellyttävä, vaikkakaan ilotulitusta ei ole tarjolla. Rig on animoitu mallikkaasti, ja pandemonium-mainen sivuviistosta pelitapahtumia seuraava kamera on toimiva. Vaikka grafiikka viekin ajatukset kolmiulotteiseen suuntaan, itse peli on pääosin kaksiulotteista tasohyppelyä, joskaan ei teemaltaan tyystin perinteistä sellaista. Pelaaja voi liikuttaa hahmoa lajityypille uskollisesti ainoastaan sivu- ja pystysuunnassa.
Kolmannen asteen yhteys
Bonusvaiheissa kolmaskin ulottuvuus astuu mukaan kuvioihin. Valitettavasti bonusvaiheet ovat pelin keskinkertaisinta antia niin graafisesti kuin pelillisesti. Veden päällä sujakoitava skootterirallatus on peli-idealtaan kolho, tylsä ja luotaantyöntävä. Kovinkaan paljon enemmän eivät innosta vapaaseen pudotukseen houkuttelevat hyppyepisodit, jotka tuovat mieleen Shinyn aiemman luomuksen MDK:n vastaavat vaiheet.
Vaikka Wex Majorilla on mukanaan hulppea seurue sekalaista seurakuntaa, pelaaja pääsee ohjastamaan vain Wexiä. Muut kumppanukset käyvät toki pikavisiitillä ja tuovat himpun verran vaihtelua tapahtumiin, mutta eivät pelasta peliä lievältä puuduttavuudelta. Mitään väliepisodeja tai piilotettuja juonenkiemuroita edistäviä iskusanoja ei tule eteen.
Niinpä seikkailu latistuu pelkäksi taso tason jälkeen etenemiseksi, ja pelkkä hengissä pysyminen sekä tasolta tasolle loikkiminen on juonena ohut. Brave Fencerin Mushashiden ja Medievil näyttävät, miten juonentynkä upotetaan toimintapeliin mallikkaasti.
Myöhässä syntynyt
Vaikkei Wild9 anna kokeneelle kovempaa vastusta, se turhauttaa silti ajoittain. Joskus Rigin kiemurat eivät meinaa millään taipua edessä olevan esteen mukaisiksi, joskus se viimeinen elonkipinä tuhraantuu aivan kuin epähuomiossa juuri ennen tason loppua. Toki haastetta täytyy olla, mutta saman kentän kahlaaminen uudelleen ei tällä kertaa syystä tahi toisesta maistu hunajaiselle.
Wild9:a on kyhätty pitempään kuin on liiketaloudellisesti järkevää. Neljän vuoden synnytystuskiin suhteutettuna pelin sisältö on jäänyt kohtuuttoman köyhäksi ja rakenne pahaenteisen perinteiseksi. Wild9 ei ole huono peli, ei sinne päinkään. Karu ja yksinkertainen totuus on kuitenkin se, että parempaakin on tarjolla.
Vanha fraasi "lainaa, älä osta" pätee Wild9:iin kerrassaan hyvin. Omituisen huumorin äänenkannattajan kannattaa kuitenkin kömpiä pelikauppaan. Harvoin mikään peli on näin kukkean kieroutunut mutta samalla hyytävän hauska.
78
