Rakastitko alkuperäistä World of Warcraftia? Onko WoW muuttunut mielestäsi liian helpoksi ja satunnaispelaajia suosivaksi? Jos vastasit molempiin kysymyksiin kyllä, WildStar saattaa olla mörppi sinulle.
Kuukausimaksulliset mörpit ovat kuolemassa, free-to-play ja mikromaksut ovat nykypäivää ja tulevaisuutta. Kuulostaako tutulta? Vuosi 2014 on osoittamassa väitteet vääriksi ainakin osittain. Huhtikuussa ilmestyi The Elder Scrolls Online, kesäkuussa julkaistiin WildStar, ja ne kummatkin ovat kuukausimaksullisia mörppejä. Ainakin toistaiseksi.
Carbine Studiosin taru alkoi vuonna 2005, kun 17 Blizzard Entertainmentin työntekijää pakkasi kamansa ja perusti uuden peliyhtiön. Massiivimoninpeleihin erikoistunut NCSoft hankki Carbinen pari vuotta myöhemmin. Kunnianhimoiset pelinkehittäjät rakensivat omaa pelimoottoria ja suunnittelivat uudenlaista mörppiä. Vuonna 2011 Carbine ilmoitti kehittävänsä WildStaria.
World of Warcraftin suora haastaminen olisi typerää, mutta Carbine Studiosin vastaava tuottaja Jeremy Gaffney kertoi Computer and Videogamesille antamassaan haastattelussa Carbinen pyrkivän tekemään WoWiakin paremman mörpin.
”WildStar on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Uudistamme pelaajien välistä taistelua, pelaajat voivat rakentaa oman talon ja sisustaa sitä, lisäksi päivitämme WildStaria kuukausittain. Alkuperäisestä WoWista otamme 40 hengen raidit, joista rakennamme mahdollisimman haastavia. Kakun kruunaa uudenlainen liikkuminen ja taistelujärjestelmä, jotka ovat keskeisessä roolissa raideissa.”
Gaffneyn väitteiden todenmukaisuus oli todettava omin silmin. Ilmoittauduin mukaan WildStarin avoimeen betaan, joka käynnistyi 8. toukokuuta. Kymmenen päivän aikana huomasin, että kyllä se Gaffney puhui totta. Ainakin osittain.
Nexus, kapinallisten koti
WildStar sijoittuu Nexus-planeetalle, jonka hallinnasta kamppailee kaksi ryhmittymää. Ilkeä Dominion haluaa levittää valtakuntansa tähtijärjestelmältä toiselle, Exilen riveissä taistelevat kapinalliset, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa Dominionin hirmuvallan vuoksi. Dominionin ja Exilen nokkapokka kiihtyy entisestään, kun selviää, että Nexusta aikoinaan asuttaneet eldanit ovat jättäneet jälkeensä kehittynyttä teknologiaa.
Kummankin osapuolen joukoissa seisoo neljä rotua. Pahan Imp...Dominionin puolella taistelevat Cassianin ihmiset, mekaaniset mecharit, liskomaiset drakenit ja avaruushamstereilta näyttävät chuat. Nimesin chuani Booksi, tottakai! Kapinallisten riveissä kamppailevat ihmiset, kivikasvoiset granokit, pitkäkorvaiset aurinit ja rappeuttavasta taudista kärsivät mordeshit, eli tuttavallisemmin avaruuszombit.
Hahmoluokat noudattelevat perinteistä kaavaa. Soturit syöksyvät miekka tanassa vihollisten kimppuun, spellslingerit paukuttelevat pistooleilla etäämmältä, esperit puolestaan luottavat magian ja illuusioiden voimaan. Insinöörit käyttävät botteja ja tykittävät raketinheittimellä, stalker vaanii varjoissa ja iskee vastustajien selkään, lääkintämies on ryhmän pakollinen parantaja.
Muista CC!
WildStarin liikkumisessa ja taistelussa on ideaa. Hahmot pystyvät spurttaamaan hetkellisesti, hyppäämään tuplavoltin ja syöksähtämään pari kertaa nopeasti mihin tahansa suuntaan. Fysiikkamoottori toimii oivallisesti: taitava hyppijä pääsee kiipeämään jyrkkääkin seinämää, mutta lipsahduksen seurauksena putoaa kovaa ja korkealta.
Taistelussa ei lukkiuduta yksittäiseen kohteeseen, vaan hyökkäykset osuvat tietylle alueelle. Vihollisten hyökkäykset puolestaan maalataan punaisella maastoon. Viholliset lamauttavat crowd control -kyvyt ovat tärkeässä roolissa: kun vastustaja latailee isoa hyökkäystä, kannattaa hänet tainnuttaa. Vihollisten hyökkäyksien väistäminen ja estäminen on erityisen tärkeää luolastoissa ja raideissa, joissa yksikin osuma voi tarkoittaa kuolemaa.
Hahmoluokan valittuaan sankarilleen saa valita polun. Tutkimusmatkailijat kiipeävät korkeimmille huipuille ja etsivät piilotettuja salaisuuksia, sotilaat valloittavat alueita ja käyttävät vastustajiaan koekaniineina, uudisasukkaat pystyttävät rakennuksia, tiedemiehet skannaavat Nexusta ja sen eliökuntaa. Vapaaehtoiset polkumissiot ovat mukava lisä tehtävävalikoimaan, joka on muuten tylsän tavanomainen.
Normaalitehtävissä tapetaan eläimiä tai nitistetään vihamielisiä humanoideja, kerätään tiettyjä esineitä tai pelastetaan liittolaisia. Alueiden pääjuonitehtävät ovat hieman tasokkaampia, mutta hurraa-huutoja nekään eivät aiheuta. Lisäksi tasojen kerääminen on hi-das-ta. Ensimmäiset kymmenen tasoa saavuttaa varsin nopeasti, mutta pian kokemuksen kerääminen alkaa käydä työstä. Betassa tasokatto oli 30, julkaisuversiossa katto on 50, ja sen saavuttaminen kestää ainakin 100 tuntia.
Tasojen keräämistä piristetään haasteilla, jotka käynnistyvät yleensä tietyn tehtävän yhteydessä. Haasteissa on aikaraja: mitä nopeammin haasteen selättää, sitä paremmat palkinnot tehtävästä saa. Haasteet tuntuivat aluksi virkistävältä vaihtelulta, mutta siirryin pian hylkäämään jatkuvasti ruudulle pomppivat haasteilmoitukset. Toisinaan maastossa tallustelee myös isoja pomohirviöitä, joita voi kurmottaa yhdessä muiden pelaajien kanssa.
Ihmisen pahin vihollinen
Yksi WildStarin painopistealueista on pelaajien välinen taistelu (PvP). Avoimen maailman rähinöinnin lisäksi toisista ihmisistä voi ottaa mittaa areenataisteluissa, taistelukentillä (battlegrounds) ja linnoitustaisteluissa (warplots). Kuten WoWissa, areenakamppailut käydään kahden, kolmen ja viiden hengen joukkueissa, taistelukentillä puolestaan nujakoidaan 10vs10-mittelöitä. Mielenkiintoisimmalta pvp-muodoista vaikuttaa linnoitustaistelu, joka aukeaa vasta tasolla 50.
Olen aina pitänyt pelaajien välisestä kamppailusta, etenkin WoWissa, mutta pikaisen kokeilun perusteella en lämmennyt täysin WildStarin PvP:lle. Taistelu on nopeatempoista sähellystä, jossa ratkaisee se, onnistuuko väistämään vastustajan lamauttavan iskun ja saamaan omansa perille. Mainiona juttuna WildStarissa ei tarvitse kahtakymmentä eri nappia kykyjen käyttöön, sen sijaan kykypuusta rakennetaan tilanteeseen sopiva kykypaletti.
Kun päivä on pulkassa, sankari vetäytyy oman asuntonsa turvaan nuolemaan haavojaan. WildStar antaa sankarin kanavoida sisäistä sisustusarkkitehtiään: kodin pohjaratkaisu valitaan useammasta valmiista mallista, lisäksi rakennusta voi muokata monipuolisesti niin sisältä kuin ulkoa. Talosta on jopa käytännön hyötyä, sillä omassa kodissa lepää paremmin ja voi valita joka päivä pienen bonuksen (enemmän kokemusta tehtävistä, lisää resursseja). Sims-henkiseen sisustukseen on helppo upottaa kasoittain kultaa.
Ammattien harjoittaminen on tuttua mörppikauraa. Yhdeksästä erilaisesta vaihtoehdosta poimitaan kaksi ammattia, lisäksi hahmot voivat oppia harrastuksia, kuten kokkaamista ja maanviljelyä. Keräys- ja tuotantoammatit sopivat hyvin yhteen. Opetin stalkerini louhimaan mineraaleja, jotta pystyin takomaan parempia aseita. Paremmat materiaalit mahdollistavat parempien aseiden takomisen, mutta täydellisyyteen pyrkivä seppä voi ahneuksissaan möhliä valmistusprosessin.
Hardcore-meininkiä
Olen pelannut World of Warcraftia sen julkaisusta lähtien, mutta viime vuosina pelaamiseni on muuttunut satunnaisemmaksi. Raiditkin ovat jääneet. Toisin oli vajaat kymmenen vuotta sitten, kun kolusin kiltani kanssa Molten Coren, Blackwing Lairin, Ruins of Ahn’Qiraj’n ja Naxxramasin syövereitä. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, kuinka kurinalaisesti ja keskittyneesti 40 hengen ryhmämme jaksoi taistella tuntikausien ajan.
WildStar yrittää vedota eliittipelaajiin, jotka haluavat mörpiltään haastavuutta ja runsaasti loppupään sisältöä. Gaffneyn mukaan tällaiset pelaajat ovat ”edelläkävijöitä ja mielipidejohtajia, jotka vaikuttavat muihin pelaajiin ja heidän ostokäyttäytymiseensä”. Värikkään ja sarjakuvamaisen ulkoasun ei pidä antaa hämätä, WildStar on tarkoitettu ennen kaikkea hardcore-pelaajille. Sellaisille ihmisille, jollainen itse olin kahdeksan vuotta sitten.
Carbinen debyytti ei mullista mörppimarkkinoita, mutta yhdistelee mielenkiintoisella tavalla tuttuja ja tuoreita elementtejä. Ulkoasu on liioitellun sarjakuvamainen, jonka kirkkaat värit ja karkkimaisuus jakavat taatusti pelaajien mielipiteitä. Teemoiltaan peli on sekoitus scifiä ja länkkäriä, ja tuo vahvasti mieleen Firefly-sarjan. Musiikeista vastaa Jeff Kurtenacker, joka on tehnyt mainiota työtä. Paisuttelevat sävelet rakentavat kuvan mahtipontisesta avaruusoopperasta.
Heikoin osa WildStaria on sen huonosti suunniteltu käyttöliittymä. Ruudulla on älytön määrä erilaisia mittareita ja tehtäväkuvauksia, lisäksi keskustelu on jaettu jostain kummallisesta syystä kahteen erilliseen ikkunaan ja samassa ryhmässä olevia sankareita on todella vaikea huomata niin maailmassa kuin kartallakin. Käyttöliittymää on toki helppo muokata, esimerkiksi addoneilla, mutta perusnäkymän pitäisi olla selvempi.
En koe olevani WildStarin ydinkohderyhmää, mutta ymmärrän kiinnostuksen ja innostuksen mörppiä kohtaan. Carbine korostaa yhteistyön ja oppimisen merkitystä, eikä WildStarin kehityksen suhteen ole tehty kompromisseja. Pirullinen vaikeus ja kuukausimaksut kuitenkin arveluttavat.
Ilmestyykö WildStar kymmenen vuotta liian myöhään?
PC
Ilmestyy kesäkuussa 2014
