PSone mullisti konsolimarkkinat, mutta se ei tehnyt sitä yksin. Pleikkari myytiin miljoonille eurooppalaisille viileän WipEoutin voimalla.
Ensimmäinen WipEout oli jotain ennennäkemätöntä – vastustamaton sekoitus Designers Republicin futuristista tyyliä, mieletöntä vauhtia ja kursailemattomia teknobiittejä. Se oli Sonyn peliksi puristettu Sanoma: pelaaminen on coolia. Kun komean kromin alla sykki vielä rakkaudella hiotun scifikaahailun timanttinen sydän, menestystarinan ensimmäinen kappale oli valmis.
Pääosin ansiokkaat jatko-osat noudattivat turvallista lisää sitä samaa -kaavaa. Mustan tornin valtakaudella WipEout vajosi B-sarjaan kaahailufanien tutkan alle. Mutta nyt kuningas on palannut. Timmimmässä kunnossa kuin koskaan. Jestas sentään, mikä sulavuus, silmämunat kuivattava vauhti ja konstailemattomien konebiittien kruunaama fiilis. Juuri tällaisia adrenaliinihuuruisten muistojen kultaamat mielikuvani vanhasta WipEoutista ovat.
WipEout HD kierrättää PSP:llä kehuttujen WipEout Puren ja Fusionin parhaimpia ratoja. Baanoja on vain kahdeksan, mutta se riitti 13 vuotta sitten ja se riittää nyt. Tai no, muutama rata lisää ei olisi pahitteeksi. Toisistaan selvästi eroavissa omaperäisissä koukeroissa piisaa (korkeuskammoista kaveriani) huimaavia korkeuseroja, kurveja ja korkkiruuveja rehellisiä suoria unohtamatta.
WipEoutin mielettömän nopeita antigravitaatio-ohjuksia suitsitaan tuttuun, autoilusta selvästi poikkeavaan tapaan. Metrin parin korkeudessa kelluvien rakettirekien ohjausta tehostetaan vasemmalla ja oikealla ilmajarrulla, jotka muistuttavat etäisesti lentokoneiden peräsimiä. Kun molemmat laipat läväytetään auki samaan aikaan, raaseri hidastaa vauhtia. Jos vain toinen aukeaa, perä heittää vastakkaiseen suuntaan ja suihkumoottori pakottaa rakkineen sivuluisuun. Herkkä ohjaus toimii loistavasti: liikkeissä täytyy huomioida laitteen massan luoma inertia.
Kilpaluokka määrää rakettirekien huippunopeuden. Kun jo kolmannen suihkarivauhteja hipovan rapier-luokan haipakka hirvitti, neljäs ja viimeinen phantom tuntui ennakkoon täysin seinähullulta touhulta. Vanhan WipEout-veteraanin selkäydin taipui epäuskosta huolimatta huimiin suorituksiin: päättömiä nopeuksia syöksyvät ohjukset sukelsivat hetken hapuilun jälkeen rimaa hipoen tiukkoihin kurveihin. Kipinäsuihkut lensivät, ratavalleista ropisivat rappaukset ja siivistä maalit, mutta ei vähä mitään. Rytinä, ryske ja valittava metalli kohottaa vain tunnelmaa.
Hanaa biitin tahtiin
Onneksi kevyet muurien hilaukset hidastavat haipakkaa vain marginaalisesti – pikkukolhuilla on merkitystä vain kierrosajan viilauksessa. Jos kontaktikulma kasvaa liikaa, kolari vie vauhdin ja siivun suojakenttäenergiaa. Rumaa jälkeä ja reipasta mekkalaa syntyy myös radan pinnan bonuslätkillä aktivoituvilla kertakäyttöaseilla. Pyssyt noudattavat klassista WipEout-valikoimaa: konetykki, triplaraketti, ohjus, miinoja ja rataa höykyttävä järistys.
Messevien valo- ja räjähdysefektien siivittämien aseiden vaikutukset ovat joskus tuskaisia – viimeisessä kurvissa palkintopallilta sylkykupiksi. Muutamista ärsyttävistä tilanteista huolimatta aseet antavat enemmän kuin ottavat. Kanuunat tuovat kisaan positiivista arvaamattomuutta, sähinää ja jännitettä. Wipeout HD ei ole ryppyotsainen simulaattori, joten iloinen ryske ja kaaos kuuluvat asiaan. Ja kisat ovat lyhyitä, yritä uudestaan. Tapahtumat eivät taatusti enää toistu samanlaisina.
Sopivasti kiristyvät kilpailut pakottavat jatkuvasti hiomaan ajolinjoja. Mikään ei koskaan vaikuta täysin mahdottomalta, voitto tai aikaraja kimmeltää aina kutkuttavasti juuri näppien ulottuvilla. Mukavan tiukkojen kilpailujen hengästyttävä fiilis nousee ulkoavaruuteen mahtavilla konebiiteillä. Biisisetissä on jopa yksi konemusiikin ikonin, Kraftwerkin, kipale. Musiikki on kiinteä osa WipEout-kokemusta, se kuuluu asiaan yhtä paljon kuin radat tai raketit. Toisin kuin autopeleissä, musiikin pois kytkeminen ei ole minulle edes vaihtoehto.
Radalla kiitää vain kahdeksan kilpailijaa. Porukka riittää tiiviin tunnelman luomiseen, sillä nopeimmissa luokissa radalla pysyminen on joka tapauksessa pääosassa. Kuminauhaefekti on lähes olematon: jos sössit, jäät taatusti jalkoihin ja hyvällä ajolla kurot sekuntikaupalla (se on paljon näissä nopeuksissa) kaulaa. Moninpeli hoidetaan jaetun ruudun kaksinpelinä tai netissä. Kimppakivan sujuvuus jää vielä arvoitukseksi, sillä toimivista yhteyksistä huolimatta arvosteluversio ei löytänyt vastustajia.
WipEout HD nostaa vanhan legendan jälleen scifikaahailujen paalupaikalle. Eipä silti, että sillä olisi edes kunnon haastajia. WipEout HD ei tuo teemaan mitään uutta, mutta tunteella ja ammattitaidolla tehty huolellinen päivitys riittää tällä erää vallan mainiosti. Sadan tuuman tykkiruutu ja 5.1-vahvistin saavat arvoistaan käyttöä, sillä WipEout HD on lisänimensä veroinen.
92
