Jossain kaukana tulevaisuudessa maan vetovoima ei ole enää menoa kahlitsemassa. Sutjakkaat F-3600-luokan ajokit liitävät pitkin ja poikin mielikuvituksellisia, mutkaisia ratoja, joita piristävät huikeat hyppyrit ja hulppeat maisemat.
Kausi koostuu kuudesta tiukasta taistosta seitsemää muuta kilpailijaa vastaan. Venom-mestaruussarjan voittaja nousee Rapier-luokkaan, jossa on luvassa lisää vauhtia ja jännitystä. Rapier-radat ovat valitettavasti samat kuin Venom-luokassa muutamilla kuvallisilla yllätyksillä höystettyinä.
WipEoutin rakenne on vanhakantainen ja tuhannesta toiminta-ajopelistä tuttu: pelaajan on sijoituttava kussakin kilpailussa kolmen parhaan joukkoon, jotta seuraavaan kisaan pääsisi mukaan. Lisäpiristystä tuovat radalle ripotellut laatat, joiden yli ajamalla saa joko lisävauhtia tai erilaisia ominaisuuksia mestaruusmittelöä helpottamaan. Radan reunoihin osuminen hidastaa vauhtia tuntuvasti, joten tarkkaa ohjainkättä tarvitaan.
Kanssakilpailijaa voi kiusata miinoilla, shokkiaalloilla ja raketeilla, mutta hekumallisia räjähdyksiä on turha odottaa. Vihollisajokit lähinnä kiepsahtavat ponnettomasti ilmassa ja jatkavat matkaansa. Suojalla voi hetkeksi kuorruttaa oman ajopelinsä ja immunisoida itsensä vihollisten satunnaiselta sarjatulelta. Turbo Boostilla pääsee vähäksi aikaa huimaan kiitoon.
WipEoutin pelilliset keskinkertaisuudet eivät Playstation-versiossa ihmeemmin ehtineet haitata. Himottavan sujuva ja nopea grafiikka sekä pikaisesti selkäytimeen paukahtavat maittavat kontrollit imaisivat hetkessä mukaansa. Jyrkät toinen toistaan seuraavat kurvit ja niiden reunavalleja hipova onnistunut selvittäminen tuotti tyydytystä.
486:lla WipEout soveltuu lähinnä pahimmanlaatuiseen itsekuritukseen. Nykivä grafiikka vaikeuttaa ajokin kontrolloimista tajuttomasti, eikä vauhdin tuntua ole. Detaljitason laskemisen ja ruudun koon pienentäminen jälkeen peliä ei taas yksinkertaisesti näe pelata. Reunavallit eivät erotu kunnolla taustasta.
Pentiumilla pelatessa ohjattavuus paranee huomattavasti ja vauhtiakin on kohtuullisesti. Ruudunpäivitys ei kuitenkaan yllä lähellekään esikuvaansa ja aneemiset, väripaletiltaan rankasti riisutut taustat vierottavat nopeasti monitorin äärestä. Vatsanpohjassa ei tunnu miltään.
WipEoutin PC-käännös on jälleen yksi testamentti ja todistus kurjista PC-koodaajista. Alati paisuva prosessoriteho on tehnyt bitinvääntäjät laiskoiksi. Samalla se osoittaa, että alkuperäisen version iskevyys perustui pitkälti sen sujuvaan, nopeaan grafiikkaan. Opetus sekin.
Sony Playstationin komea, sujuva, näyttävä, vatsanpohjaa somasti kutkuttava avaruusajelu WipEout on kääntynyt tumpeloiden PC-ohjelmoijien kädessä rumaksi, nykiväksi, luotaantyöntäväksi ruikkuralliksi.
60
