Planeetta K-9 on vallattu ja kaappauksen takana ovat vihaiset verikoirat. Ampulli ihmeseerumia, K-9-planeetan tiedemiesten kehittämää erikoisuutetta, on kuitenkin jäänyt vastarinnan käsiin. Piikki koiranpennun kankkuun ja pentu avaruusaluksella turvaan...
Ihmekoiran alus haaksirikkoutuu tietysti maapallolle. Taistelutaitojen hiominen alkaa: onhan kotiplaneetta pelastettava katalilta koiruuksilta. Core Design ei malta jättää tilaisuutta käyttämättä ja seikkailu tallennetaan jälkipolville pelinä nimeltä Wonder Dog.
Aivan uutukaisesta pelistä ei ole kysymys: Core on aiemmin julkaissut pelin CD-versiona Megadrivelle. Amigan kahta levykettä hypistellessä ei voi kuin ihmetellä miksi. Ilmeisesti kyseessä oli Coren yritys rahastaa pelipulassa kiemurtelevia MegaCD:n omistajia.
Puolivillaisten konsolikäännösten jälkeen ensivaikutelma Wonder Dogista on erinomainen. Grafiikka on sopivan värikästä ja animaatio sujuvaa, parallaksitaustatkin on muistettu ottaa mukaan. Vieritys on nopeaa ja silkinpehmeää, musiikki hilpeää ja peliin sopivaa. Ääniefektit ovat kuitenkin jonnekin unohtuneet, vaikka äänimies ohjevihkosessa mainitaankin?!
Ihmekoira voi tasohyppelyn lisäksi viskellä tähtiä ja leijailla korvia lepattamalla. Sopivissa kohdissa ilotikun vetäminen alaspäin panee koiraparan huimaan maata poraavaan kiertoliikkeeseen. Viholliset eliminoidaan tähtien avulla, joita voi olla kaksi yhtä aikaa kohteeseen matkalla. Tulitusnäppäintä pohjassa pitämällä saa aikaan tujakamman tähden.
Peli alkaa kotoisen näköisestä metsästä, josta edetään parin vaiheen kautta Kuuhun. Sieltä matkaa jatketaan Lentävien Sikojen Planeetalle ja lopulta kotikunnaille Planeetta K-9:lle. Viholliset ovat kirjava sekoitus eri eläinlajeja. Vaiheita on kaikkiaan kuusi, jotka kukin on jaettu kahdesta neljään tasoon. Lisäksi pelissä on ainakin kaksi enemmän tai vähemmän salaista maanalaista vaihetta lukuisista bonus-huoneista puhumattakaan.
Kerättävääkin on runsaasti. Tärkeimpiä ovat 1UP-lätkät ja siivet, joilla osumia kärsinyt koira tulee uudenveroiseen kuntoon. Innokas luidenkerääjä palkitaan lisäelämällä. Hymypalleron avulla jonnekin muualle pelin alla olevan tason alueelle muodostuu ylimääräinen taso, jonka avulla voi pomppia hakemaan salaisia bonuksia.
Wonder Dog on pelinä valitettavan perinteinen vasemmalta oikealla vierittyvä tasohyppely. Rakenne muistuttaa kummasti Soccer Kidiä: pelkkä talsiminen kohti tason loppua riittää, ellei sitten halua välillä pomppia puita pitkin. Maanalaiset kaikkiin ilmansuuntiin etenevät vaiheet piristävät peliä, mutta niissä ei toisaalta tarvitse välttämättä edes vierailla.
Loppu- ja välihirviöt ovat koomisia, mutta toistavat itseään. Ainakin puolenkymmentä niistä on eliminoitavissa täysin samalla tavalla, mikä tylsistyttää. Toisaalta ne eivät ole liian vaikeita vastustajia ainakaan alussa.
Vaikka Wonder Dog siistihkön toteutuksensa takia innostaakin aluksi, pikku hiljaa pelin lumoavuus haihtuu. Yllätyksiä peli ei kokeneelle tasohyppääjälle tarjoa. Jokaisen vaiheen jälkeen saatavasta salasanasta huolimatta peli ei jaksa pitää kunnolla otteessaan.
Core olisi ihan hyvin voinut julkaista Wonder Dogin Amigallekin vain ja ainoastaan pelipulasta kärsivälle CD32:lle. Perus-Amigaa kun on jo siunattu joukkiolla paljon piristävämpiä tasohyppelyjä.
75
