World at War - Stalingrad – Tanssi yli tankkien

"Stalingrad, sinne tahdo en mä takaisin" _ saksalainen kansanlaulu (lauletaan F-mollissa Stalinin urkujen säestämänä)

Three-Sixty Pacificin ja Atomic Gamesin teiden erottua ensimmäisen osapuolen pankkitilin ennenaikaisen tyhjentymisen vuoksi hyppäsi viimeksimainittu Avalon Hillin kelkkaan. Stalingrad on jo toinen Atomic Gamesin peli Avalon Hillin siipien suojassa. Vanha pelimoottori se vain paranee _ tosin ei kovin paljon yllätä.

Vuosi 1942 ei ollut paras Adolfille. Evan kanssa ei mennyt putkeen ja sotatoimetkin alkoivat pahasti tökkiä. Kun Neuvostoliiton lounaisen rintaman hyökkäys kohti Rostovia oli pakottanut Stalingradin mottia huoltaneet lentokoneet vetäytymään kaukaisemmille kentille, merkitsi se samalla sitä, että Pauluksen kuudennen armeijan tilanne Stalingradissa tuli kestämättömäksi. Kun sitten Adolf kaikessa viisaudessaan kielsi motista ulos murtautumisen sen vielä ollessa mahdollista, oli satojen tuhansien saksalaisten kohtalo sinetöity Neuvostoliiton pihtien sulkeutuessa.

Stalingrad pelinä alkaa kuitenkin jo syksystä 1942, jolloin Hitler oli vasta astumassa loukkuun. Saksalaisille niin iloisista kuulaista syyspäivistä on muutama skenaario, muut skenaariot ovatkin sitten saksalaisille silkkaa scheisseä. Asetelmat ovat enimmäkseen historiallisia, näiden lisäksi mukana on hypoteettinen saarron murtamisyritys.

Aloittelijaa varmasti rassaa skenaarioiden massiivisuus, pienimmässäkin on kymmenittäin yksiköitä ja peliaikaa varattu neljä tuntia. Varsinainen viidenkymmenen tunnin Operaatio Uranus on suorastaan tuskastuttavan laaja. Muutama helpompi opetteluskenaario olisi täydentänyt muuten hyvää skenaariovalikoimaa mukavasti.

Tietokonevastustajan lisäksi Stalingrad tukee postipeliä vaihtotiedostojen avulla sekä kahden pelaajan vuorottelua saman koneen ääressä.

Vaikka opetteluskenaarion puute ja toimintojen paljous rassaakin, pääsee Stalingradin erinomaisella manuaalilla hyvin alkuun. Värimanuaali henkilökuvauksilla, valokuvilla ja kartoilla on puoleensavetävä, kiinnostusta lisää laatikosta löytyvä alueen heksakartta. Operaation historiallinen tausta on myös manuaalissa hyvin esiteltynä, mutta romppua peli ei hyödynnä muuta kuin jakelumediana, peli pitää asentaa erikseen kiintolevylle.

Mein Gott! Das Hexa!

V for Victory tai World at War -sarjoja tuntemattomille lienee pieni kertaus pelien ideasta paikallaan: pelimoottori on tiukasti vuoropohjainen eli ensin annetaan käskyt, sitten taistellaan ja lopuksi katsotaan kuinkas kävikään. Vuorokausi jakautuu kuuteen vuoroon komppaniatason skenaariossa, kolmeen vuoroon pataljoonatasolla. Pienimmät skenaariot kestävät peliajassa muutamia päiviä, isoimmat reaaliajassa saman verran.

Nyt pääsevät isommatkin monitorit hyötykäyttöön, sillä Stalingrad tukee SVGA-tiloja aina 1024 x 768:n pikselin tarkkuuteen asti. Selkeää visuaalista antia täydentää hyvä hiiriohjaus: ilmahyökkäysten ja tykistötuen pyytäminen, samoin kuin pataljoonien siirtely on hiirellä kätevää ja nopeaa. Yksikölle annettu reitti näkyy sarjana nuolia, vastaavasti epäsuoralle tulelle samoin kuin ilmahyökkäyksille on omat ikoninsa. Kenttälinnoitteiden ja poteroiden kaivaminen on myös mahdollista, vain miinoitukset ja sulutteet puuttuvat. Maasto vaikuttaa lähes kaikkeen, samoin sää joka tunnetusti ei lippalakkisia germaanipoikia suosinut.

Jo ennestään hyvä pelimoottori on kokenut roiman parannuksen. Uuden organisaatiokaavion avulla löytää kätevästi haluamansa yksikön tai muuttaa joukkojen alistuksia. Erilaisten suodattimien avulla pystyy näkemään osastojen toiminta-alueet, huoltoreittien pituudet, joukkojen väsymyksen sekä tarviketilanteen. Mainio lisäys peliin ovat kaksitoista historiallista komentajaa, joiden läsnäolo joukoissa vaikuttaa hyökkäys- ja puolustuskykyihin.

Realististen huoltoreittien mallinnuksen takia läpimurron yrittäminen ja huoltoreittien katkaiseminen on ehdottomasti kannattavaa. Läpimurron synnyttyä kannattaa epäsuoralla tulella ja lentotoiminnalla estää vihollista paikkaamasta syntynyttä aukkoa, muuten aukko täyttyy nopeasti ja läpimurto kuivuu kasaan. Vastaavasti omat huoltoreitit on syytä pitää kunnossa, ettei soltuilta lopu moraali tai taisteluhalu. Koska armeijat väsyvät hyökätessään ja hyökkäyksen jälkeen on joukkoja täydennettävä ja koottava, kannattaa edellisellä vuorolla taistelleet armeijat vetää pois etulinjasta huilimaan ja hoitaa töpinästä freesiä porukkaa tilalle.

Atomic Gamesin aikaisempien sotapelien _ kuten myös Stalingradin _ parhaita puolia ovat tarkasti kuvatut yksiköt ja realistiselta tuntuva pelimalli. Historiallinen tarkkuus on kohdallaan ja näprättävää piisaa pedantimmallekin sotapelifriikille. Heksapohjainen nappulamalli alkaa näin konkaria jo hieman rassata ja panee ihmettelemään, eikö tosiaan mitään muuta tapaa armeijoiden kuvaamiseen löydy. Mutta jos aikaisemmat Atomicin pelit menivät jakeluun kuin häkä huiviin niin kyllä sitten tämäkin. Eikä tämä jää tähän, Atomic sai säilytettyä oikeudet V for Victoryyn ja vanhoihin Normandia-skenaarioihinkin on tulossa jatkoa.

91