www.wow-europe.com/cataclysm
World of Warcraftin kolmannessa lisälevyssä kaikki muuttuu.
Cataclysm päivittää World of Warcraftin vanhan maailman uudeksi. Monet tutut alueet ovat joutuneet luonnonmullistuksen uhriksi, jotkut ovat jääneet lähes kokonaan veden alle ja jossain toisaalla entisen järven kohdalla on vain tyhjä kuoppa. Tuttu Azeroth ei ole entisensä, joten uuden hahmon aloittaminen on mielenkiintoisempaa kuin koskaan, sitten alkuperäisen Wowin ilmestymisen.
Uuden alun teemaan sopien lisälevy tuo molemmille puolille yhden uuden rodun, jolla muuttunutta maailmaa kolutaan. Lauman riveihin liittyvät aikaisemmin liittoutumattomina pysytelleet goblinit, liitto vahvistuu worgeneilla eli ihmissusilla. Tutuista roduista trollit ja gnomet saavat vihdoin oman aloitusalueensa, örkkien ja kääpiöiden jaloissa pyörimisen asemasta.
Blizzardin tuttuun tyyliin lisälevyn betatestaus alkoi hyvissä ajoin, jo heinäkuun alkupuolella. Syytä pitkään testijaksoon onkin enemmän kuin koskaan, sillä Cataclysm on vielä erittäin kesken. Burning Crusadeen ja Wrath of the Lich Kingiin verrattuna beta alkoi aikaisemmassa vaiheessa kehitystyötä ja kaikki on ihanasti rempallaan. Jatkuvasti muuttuvista jutuista huolimatta alut oli pakko testata ensimmäiseksi.
Goblinit tahtoo pitää hauskaa
Uudet rodut on selvästi suunniteltu täyttämään tietty puute sodan osapuolten riveissä. Tai ainakin goblinit ovat, sillä Laumalla ei tähän asti ole ollut gnomen kaltaista pientä, hassua hupirotua. Puutteet otetaan Cataclysmissa takaisin korkojen kanssa, sillä goblineiden rinnalla jopa pinkkisaparoiset gnomet jäävät sekoilussa kakkoseksi. Rodun aloitusalue ja asenne ovat niin sekopäisiä, että ne eivät varmasti jätä ketään kylmäksi. Betan kokemusten perusteella oman goblinin luominen kuuluu jokaisen pelaajan velvollisuuksiin, vaikka muut hahmot seisoisivatkin Liiton riveissä.
Pienet vihreät miehet ja naiset aloittavat kotisaareltaan, joka on muokattu isäntiensä näköiseksi. Aluetta halkovat monitasoiset moottoritiet ja keskustassa pelataan epäilyttävästi Blood Bowlia muistuttavaa jalkapalloa robottipuvuissa. Sankari on paikallinen kuuluisuus ja kaivospomo, jonka tehtäviin kuuluvat muun muassa kylänraitilla kruisailu ja näyttävien bileiden järjestäminen. Pelinsä vakavasti otsa kurtussa ottaville goblinit eivät siis sovi, sillä painopiste on tukevasti komedian puolella. Jopa tragedian koittaessa asiaa katsotaan ruusunpunaisten kohelluslasien läpi.
Ykköstasolta aloittava hahmo ei perinteisesti ole päässyt hetkeen edes haaveilemaan mistään elämää helpottavasta avusta kuten ratsusta. Goblinit starttaavat juuri toisin päin, sankari saa heti kättelyssä oman hotrodin avaimet. Autolla voi jopa töniä onnettomia jalankulkijoita ja ajaa vihollisten yli, mikä on omalla kierolla tavallaan hulvatonta touhua. Goblineiden luontaista insinööritaitoa käytetään hotrodin lisäksi hauskoissa pikkujutuissa, kuten pankkiholviin murtautumisessa. Jokaisen vihreänahan vakiovarustukseen kuuluva työkaluvyö kun venyy moneen tarkoitukseen.
Muutaman tason kestävän intro-osuuden jälkeen lisälevylle nimen antava luonnontuho pakottaa goblinit hylkäämään kotinsa. Merimatkan jälkeen selviytyjät heräävät tuntemattoman viidakkosaaren rannalta haaksirikkoutuneena. Hässäkässä myös hotrodin avaimet ovat kadonneet, mutta ainakin henki vielä pihisee.
Lost-henkinen saari on hyvä vastakohta alun urbaanille ympäristölle, ja paratiisin rannoilla demotaan Cataclysmin uutta vesitehostetta. Heijastukset ja vääristymä piristävät näkymiä kummasti, vaikka uudistus ei olekaan yhtä merkittävä kuin Lich Kingissä esitelty varjostus. Pelillisesti meno jatkuu yhä tukevalla kohellusvaihteella, goblinit eivät anna pikkuasioiden, kuten kodin menettämisen, synkistää päiväänsä. Miksi antaisivatkaan: onhan heillä insinööritaidon riemuvoitto, Kylä Laatikossa (tm)! Lisää vain paljon räjähteitä ja BOOM, pikakylä on valmis.
Goblineiden aloitusalue on varmasti hauskinta WoW-pelaamista koskaan. Ehkä jopa liikaa, sillä kokonaisuutena blood elfien loistavasti etenevä ja yhtenäisellä draaman kaarella koottu startti kohoaa silti edelleen viihdyttävyydessään korkeimmalle sijalle. Goblineiden koomisuus on niin ylilyötyä, että se välillä kääntyy itseään vastaan. Kaikkia tämä ei varmasti haittaa.
Synkkä ja myrskyinen yö
Jos goblinit ilakoivat Lauman riveissä, niin Liitossa synkistellään sitten senkin edestä. Worgenit eli ihmissudet ovat vastaus kaikille, joiden mielestä night elfien goottimeikit ovat vielä liian kevyttä kamaa. Gilneasin eristyneessä kuningaskunnassa tukka kammataan tukevasti silmille ja kaikki on niin kamalan ahdistavaa.
Emohenkisen angstauksen kontrasti goblineihin ei voisi olla suurempi. Gilneasissa on synkkää ja sateista, eikä kenelläkään mene hyvin. Tunnelma on niin ylivedetty, että se alkaa jo huvittaa. Uusien rotujen tunnelmien keskiarvo on hyvä, mutta kumpikin on yksinään hiukan liikaa mittarin eri päissä.
Goblineiden tavoin worgeneiden aloitusalue on kaksiosainen kokemus, jossa lyhyen intron jälkeen päästään kunnolla asiaan. Startissa sankari on vielä ihminen, joka yrittää epätoivoisesti taistella kaupunkiin hyökkääviä ihmissusia vastaan. Idea ihmisenä aloittamisesta on hyvä ja muutamat ensimmäiset tasot ovatkin worgeneiden viihdyttävimpiä. Kun kakka iskee tuulettimeen, on ylivoimaisen vihollisen edessä perääntyminen sopivan dramaattista touhua ja tehtävät tukevat ideaa.
Tartunnan saamisen jälkeen worgeneiden alue hyytyy turhan paljon pakenemisvaihteelle eikä huumorilla ole sijaa kotinsa menettävien hukkien arjessa. Meno on kuin jatkuvasti sotivassa Warhammerissa, kun Sylvanaksen johtama epäkuolleiden valloitusarmeija vyöryy paikalle. Ilmeisesti alussa nähdyt ihmissudet olivat saman joukon etuvartio, mutta asiaa ei selitetä mitenkään. Mistä lähtien ihmissudet muutenkaan ovat työskennelleet Laumalle? Vai onko kyseessä vain yhteensattuma?
Vaikka meno on suoraviivaista synkistelyä, taustatarinan kannalta katsottuna Gilneasin kohtalonhetket ovat mielenkiintoisia. Sankari pääsee näkemään kohtauksia, jotka todistavat hyvin, miksi Sylvanas on ajautumassa Lauman puolella yhä enemmän epäsuosioon. Naikkonen on selvästi menettämässä viimeisenkin kosketuksensa inhimillisyyteen ja muuttumassa päivä päivältä enemmän vihaamansa Lich Kingin kaltaiseksi. En ole lainkaan hämmästynyt, jos Sylvanas päätyy pomoksi johonkin Cataclysmin loppupuolen raidi-instanssiin.
Worgeneiden aloitusalue häviää goblineiden vastaavalle reilulla marginaalilla. Vaikka vihreiden pikkumiesten slapstick-kohellus välillä ärsyttää, on goblineiden menossa paljon enemmän hauskuutta ja luovuutta kuin pelkkään angstaukseen keskittyvissä worgeneissa. Susihukilla pelaaminen paranee oikeastaan vasta Gilneasista poistumisen jälkeen, sillä silloin päästään käsiksi luonnonmullistuksessa muuttuneeseen Darkshoreen ja muihin uusvanhoihin alueisiin. Worgeneiden ongelma on myös selvän rotuidentiteetin puuttuminen. Sudet ovat vain surumielisiä ja karvaisia ihmisiä, kun goblinit taas ovat selvästi omanlaisiaan koheltajia.
Vanhoja ja uusia kikkoja
Uuden hahmon aloittamiseen on Cataclysmissa myös muita syitä kuin vain kaksi uutta rotua. Koko tasoissa nousemisen mekaniikka on vedetty uusiksi, minkä ansiosta etenkin uran alkupää on huomattavasti aikaisempaa viihdyttävämpää. Perinteisesti juuri starttiosuus on ollut sankarin uralla se kaikkein rasittavin osuus, koska hahmoluokalle oleellisiin perusominaisuuksiin on päässyt käsiksi vasta myöhemmillä tasoilla. Nyt jutut esitellään kätevästi tasonnousujen yhteydessä ja samalla kykypuusysteemi (talents) vedetään kokonaan uusiksi.
Tärkeimpien taitojen tasovaatimuksia on muokattu reilusti, ja osaan pääsee käsiksi jo parin ensimmäisen tason jälkeen. Kykypuut aukeavat tuttuun tapaan käyttöön tasolla kymmenen, mutta pelkän yhden pisteen sijoittamisen sijasta sankari valitsee nyt itselleen erikoistumisen, eli halutun puun. Warrior voi siis esimerkiksi päättää, haluaako hän pelata arms-, fury- vai protection-tyylillä. Jokaisessa erikoistumisessa on omat etunsa, jotka saa käyttöön välittömästi. Arms-soturi esimerkiksi saa Mortal Striken ja tankki Shield Slamin.
Uudistuksen ansiosta pelaaminen on sujuvampaa ja hauskempaa matalammilla tasoilla, sillä hahmoluokan pelimekaniikka muistuttaa heti samaa kuin loppupelissä. Voi myös toivoa, että pelaajat pääsevät näin nopeammin käsiksi heille uuden hahmoluokan kimurantteihin yksityiskohtiin. Ehkä loppupelissä vastaan tulee siis nykyistä vähemmän aivan pihalla olevia oman tiensä kulkijoita.
Muutokset eivät silti ole vain positiivisia. Uusien kykyjen lisäämisen asemasta Blizzard on karsinut kaikki alkuperäisen pelin kykypuilta näyttäviksi 31 pisteen versioiksi. Tähän on päästy poistamalla lähes kaikki passiiviset, kuten esimerkiksi kriittisen osuman todennäköisyyttä antavat kyvyt. Suunnittelijoiden mukaan näin aloittelijoiden on helpompi tehdä valintoja, mutta tällä hetkellä näyttää, että muutoksessa on menty liian pitkälle. Lopputuloksena valintojaan ei tarvitse oikeastaan miettiä yhtään, sillä puusta on käytännössä pakko valita lähes kaikki kyvyt edetäkseen kohti loppupään huippuominaisuuksia. Lisäksi pisteitä ei voi jakaa muihin puihin ennen kuin aluksi valitsemaansa on sijoittanut vähintään 31 pistettä. Tämä on yksinkertaisesti tylsää ja tasonnousuvaiheessa rajoittavaa.
Toinen pieni urputus tulee uusien rotujen aloitusalueista. Niissä käytetään ahkerasti Wrath of the Lich Kingissä esiteltyä phasing-tekniikkaa, eli maailman henkilökohtaista instansointia. Idea on sinänsä hyvä, ja tekniikan ansiosta maisemat muuttuvat välillä dramaattisesti rannikon esimerkiksi suistuessa mereen. Tiukan tarinarakenteen takia alueet eivät kuitenkaan ole auki muille kuin niillä aloittaville roduille, eivätkä goblinit ja worgenitkaan pysty enää alun jälkeen palaamaan kotiin. Kaikki mahdolliset tehtävät keräilevälle pelaajalle moinen on tylsää ja ainoa keinoa päästä käsiksi Lost Islesiin ja Gilneasiin on luoda uusi hahmo.
Cataclysm on nimensä mukainen lisälevy. Tekijät tuntuvat innostuneen muuttamaan lähes kaikkea ja betan päivityksissä kokeillaan välillä niin villejä ideoita, että ne eivät varmasti päädy lopulliseen julkaisuun. Työtä on vielä hurjasti, joten loppuvuodeksi uumoiltu julkaisupäivä tuntuu aivan liian aikaiselta. En yllättyisi, jos Cataclysm saapuisi kauppoihin vasta ensi vuoden puolella.
Kölnin Gamescom-tapahtuma elokuun puolivälissä oli yllättävän suuri. Messuhallin neljässä yleisö- ja kahdessa ammattilaishallissa oli yhteensä 505 näytteilleasettajaa ja yleisöä järjetön määrä. Olen pitänyt Saksan pelimessuja lähinnä E3:n uudelleenlämmittelynä näin lehdistön silmin nähtynä, mutta nyt täytynee muuttaa mielikuvaa.
Gamescom on Euroopan tärkein pelitapahtuma, ilman epäilyksen häivää. Kun ennen Saksan messuilla oli paikalla lähinnä paikallisia maahantuojia, nyt kaikki isot firmat olivat panostaneet valtaviin osastoihin ja jopa uusiin julkistuksiin. Hillittömiä jonoja keräsivät esimerkiksi Fallout New Vegasin, WoW: Cataclysmin ja Call of Duty: Black Opsin hehtaarin kokoiset suljetut osastot, joissa todennäköisesti esiteltiin peliä videoitten voimin. En tosin viitsinyt jonottaa tuntikausia vain varmistaakseni asian.
Messuilla rahvas pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan niin PlayStation Movea kuin Xboxin Kinectiä. Mitään valtavaa ryntäystä en kuitenkaan nähnyt, vaan pelit keräsivät tasaisesta kokeilijoita.
Kinect ja Move vievät pelaamisen aivan uusiin – tai no, uusiin ja uusiin – nintendomaisiin sfääreihin. Taikasanana molemmissa on liike: pelaamisesta tulee erittäin fyysistä. Kinectillä ohjainta ei ole lainkaan ja peleinä tanssia, jumppaa, urheilua, Movella edellisten lisäksi vielä ammuskelua ja muita perinteisiä pelejä. Kohderyhmä tuntuu molemmilla olevan sama: padeja vieroksuva kansanosa on saatava pelaamaan hinnalla millä hyvänsä.
Mutta kerrankin pelaavia ihmisiä oli hauska katsella. Sen sijaan, että pelaajat olisivat tuijottaneet lasittunein katsein ja padi kädessä ruutua pimennetyssä hallissa, he heiluivat, hyppivät, pyörittivät takapuolta ja yrittävät huitomalla osua maaliin. Virne oli lievästi vahingoniloinen, sillä ”pelaaminen” oli välillä tosi nolon näköistä.
Nintendon 3DS löi ällikällä: se on ihan oikeasti kolmiulotteinen. Nintendogsista oli pelattava versio, jossa hauveli muun muassa nosti tassut ruudun alalaitaan ja työnsi päänsä siitä ulos, Metal Gear Solidin viidakko-osuudessa käärme teki saman tempun ja Mario Kartissa horisontti näkyi pitkälle. 3DS:ää pitää kokeilla, ennen kuin uskoo, kuinka todellisen tuntuista sen kolmiulotteisuus on. DS-fanina tämä nousi ehdottomasti odotuslistani kärkeen.
Gamescom oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Eurooppa tarvitsee oman pelitapahtumansa, ja Saksa keskellä Eurooppaa on siihen hyvä paikka. Saa nähdä, miten paisuva Gamescom vaikuttaa E3:een. Jo nyt E3:sta puuttuivat pohjoismaiset ja suomalaiset alan ammattilaiset. Köln on paljon lähempänä ja paljon halvempi.
Ihan vaan vinkkinä: Gamescom on jälleen elokuussa ensi vuonna. Kölniin pääsee helposti Frankfurtin kautta junalla. Sinne!
