World Racing 2 ei kahlehdi kuskejaan. Vapaus tai kuolema!

Ensimmäinen World Racing meni mieleen painuvasta nimestä huolimatta minulta ohi. Tekijätiimin meriittilistalta löytyy muun muassa mainio Mercedes Benz Truck Racing (Pelit 2/01, 90 pistettä). World Racing 2 sukeltaa menneiden aikojen kaahausten maailmaan ja nykyaikainen tekemisen vapaus tulee kaupan päälle.

Tähtikuljettajan ura avaa ajettavaksi autoja ja ratoja. Kuskinsa ulkonäön saa valita itse ja valikoimassa on superviileitä heppuja ja vähäpukeisia kurvittaria. Kyseessä on pakko olla väsynyttä huumoria, muut vaihtoehdot ovat liian masentavia.

World Racing 2:n omin piirre on ajamisen vapaus. Uran ulkopuolella saa ajella miten ja missä huvittaa laajoilla alueilla. Temmellyskenttänä voi olla vilkkaasti liikennöity kaupunki tai vaikkapa Hockenheimin perinteinen moottorirata.

Synetic ei ole tehnyt peliään ryppyotsaisesti. Autot liikkuvat sutjakasti ja heittävät kauniisti perää käsijarrua tempomalla. Jos konepellin alla jyllää riittävästi hevosvoimia, käsijarruakaan ei tarvita.

Mitä enemmän ajotehtävän aikana sladittaa puhtaasti, sitä enemmän tilille kertyy mammonaa, jolla voi availla autoja ja ratoja. Tehtävissä on monipuolisesti tavoitteita. Läpäisyyn saatetaan vaatia kisan kolmen parhaan joukkoon pääsemistä, auton pitämistä ehjänä sekä tietyn keskivauhdin saavuttamista. Haastetta riittää, mutta ylilyönteihin ei ole sorruttu.

Jonkinlaista ylilyöntiä olisin kaivannut. Uran luominen jää sarjaksi erilaisia ajoja, jonka ainoana motiivina on uusien autojen ja ratojen näkeminen. Into riittää aika pitkälle, sillä autovalikoima on herkullinen: iso tukku Mersuja, Volkswageneita ja paljon muita. Autojen erot käyvät selvästi esille. Raskas neliveto saattaa olla kova peli maastossa, mutta radalla se on hidas ja kankea.

Ajotuntuma on kaikilla autoilla hiukan poskellaan. Saippuoidut renkaat ovat yleinen ongelma ja autot eivät reagoi luonnollisesti edes arcadehenkisellä kuskilla. Ongelma ei ole suuri, mutta nakuttaa koko ajan takaraivossa. Mukana on muutama ajoapu, mutta niiden poiskytkeminen ei tuo pääsylippua simulaatiotaivaaseen.

Kolikon kaksi puolta

Kaupunkien kaduilla käytävät kisat kaahataan muun liikenteen seassa. Kulman takaa äkisti vastaan tuleva linja-auto on aina yhtä ikävä yllätys. Siviilit vaihtavat kaistaa hanakasti, joten ajaessa saa olla tarkkana. Onneksi samat ongelmat riivaavat konekuskeja. Sijoitukset paranevat roppakaupalla, jos pari edellä ajavaa kolauttaa kuorma-auton kylkeen.

Ihmistä vastaan kamppaillessa konekuskien pääkopassa on liikehdintää. Kylkikosketusta pyritään välttämään ja takapuskuria ei kolkuteta joka jarrutuksessa. Hyvä taktiikka on pitää ajolinjat leveinä, jotta kone ei pääse ohittelemaan turhan helposti. Itsehillintää täytyy käyttää, sillä kolaroimisesta joutuu maksamaan. Kisojen jälkeen laskettavissa tienesteissä törmäily ja mutkien ronski oikominen vähennetään saldosta.

World Racing 2:ssa on läsnä ajopelien suurin riivajainen eli kuminauhaefekti, sillä kuminauhaa on käytetty lenkkikaupalla eikä järin huomaamattomasti. Kolaroivat konekuskit saavat sekuntien etumatkan hetkessä kiinni samanlaisilla autoilla, vaikka itse paahtaa kaasu pohjassa. Jos kolaroi, kärki jättää isoimman vaihteen käyttämättä. Kisat ovat tiukkoja, mutta suurin puhti puuttuu.

Grafiikka on herkullista. Näköetäisyys on pitkä ja vauhdin tuntu hyvä. Erilaista säpinää riittää ratojen varrella ja autot rypistyvät törmäilyissä, joskin aika vaisusti. Maisemissa pääsee ihailemaan muun muassa Egyptiä ja Italiaa. Auton takana olevat kuvakulmat toimivat, puskurikamera ei niinkään eikä ohjaamoon ole asiaa. Äänet eivät ole yhtä terhakassa iskussa. Törmäily on latteaa ja moottorinäänet vievät vähätkin karvat rinnasta. Taustamusiikki houkuttaa tekemään vangoghit.

World Racing 2 kiikkuu hyvän pelin rajoilla. Jos ajotuntuma olisi hitusen parempi, kahdeksankympin raja ylittyisi kevyesti. Vapauskin maistuisi paremmalta.