Kuka kaipaa puunattuja dollarihymyjä tai tuunattuja riisikuppeja? Kunnon mersu se miehen tiellä pitää, ainakin ensimmäiseen mutkaan saakka.

Vauhti hipoo kahtasataa italialaisella auringon korventamalla asfaltilla. Suoran päässä odottava T-risteys lähestyy pelottavaa vauhtia. Heitän viime hetkellä raivokkaasti ulvovan Alfa Romeo GT Tempestan pitkään nelipyöräluisuun. Viininpunainen sporttiohjus taipuu kuin taipuukin sivutieltä leveälle motarille, ja missaan lehmän ja liikenteenjakajan vain muutamalla sentillä.

Hätä hiipii puseroon, sillä kilpakumppani syöksyy johtoon, kunnes liimaan tallan pohjaan ja lisään nitroa myllyyn. Maisemat vilisevät silmissä ja arvioin seuraavan kurvin väärin. Paniikkijarrutus ja tiukka käännös suistavat rakkineen ulkokaarteesta penkan puolelle. Osun pieneen nyppylään, keula lävähtää ilmaan ja auto kiepsahtaa kyljen kautta katolleen. Se siitä tällä kertaa.

Realistiset kisaympäristöt ovat muuten arcademaisen World Racing 2:n kovin koukku. Radat eivät ole pelkkiä limbossa kelluvia kouruja, joiden taustalla nököttää komeita kulisseja. Jos eksyt maantieltä pusikkoon, päädyt maatalon pihan kautta pellolle. Mikäli jatkat jääräpäisesti eteenpäin, maisemat vaihtuvat ja kilparata jää yhä kauemmas taakse. Laajat ja monipuoliset alueet eivät tietenkään ole rajattomia, mutta reteille ulosajoille on varattu riittävästi lääniä.

Kilpailut ovat joko perinteisiä ratakisoja tai maantietyyppisiä pisteestä A pisteeseen B -rykäisyjä. Rata-autoilukaavaa mukavasti rikkovat maastokisat puristavat vapaamuotoisesta ympäristöstä kaikki mehut irti, sillä muhkeat nelivetohirviöt rälläävät kukkuloiden, metsien, kantojen ja kivien yli.

Pelkkä palkintopallisijoitus ei kisoissa riitä, sillä vaatimuksia kiristetään vaatimuksilla: sladita tarpeeksi komeasti, saavuta tietty keskinopeus, älä riko autoa tai anna heikommalle vastustajalle etumatkaa. Vaikka liikenne on Burnoutia harvalukuisempaa, siviiliautot mutkistavat merkittävästi etenkin keskinopeuden tavoittelua. Yksi paha mälli katon kautta kerien eikä mikään vauhti enää riitä nopeustavoitteen saavuttamiseen. Muissa kisoissa ärsyttävän tiukka kuminauhaefekti rientää aina apuun. Jos ajat surkeasti, muut hidastavat ja päinvastoin.

Sata lasissa jorpakkoon

Vanhan mantereen kaaroihin keskittyvä kilpurivalikoima erottuu autopelimassasta edukseen. Mersut ja volkkarit ovat toki joka kaaharille tuttuja rakkineita, mutta World Racing 2 asettaa baanalle totuttua enemmän malleja ja varsin laajalta aikaväliltä. Vanhoista luksusmersuista alkava valikoima päätyy erikoisten virityspajarassien kautta Volkswagen Nardoon ja ärjyihin GT-raasereihin.

Ajettavuus noudattaa kevyttä arcadekoulukuntaa. Autot käyttäytyvät näennäisen realistisesti, mutta ajo-ominaisuudet ovat roimasti liioiteltuja. Joka kaara pysyy vauhdissa vakaana, kääntyy ketterästi ja luisuu käsijarrukäännöksissä pitkään. Autojen ominaisuuksia ei mallinneta kovin syvällisesti, sillä huippunopeus ja kiihtyvyys ovat ainoat selkeästi erilaiset osa-alueet. Vanha Golf GTI maistuu asfaltilla melkein samalta kuin tuliterä maasturi.

Avoin ympäristö vaikeuttaa kisoja merkittävästi, sillä kaiteet pelastavat sunnuntaikuskin vain muutamissa paikoissa. Liian suuret tilannenopeudet maksetaan korkoineen takaisin heti. Hurjat kolarit, komeat hypyt ja pitkät sladit näytetään saman tien uusintana. Kolarin syiden kertaaminen kiinnostaa, mutta muiden ajosuoritusten kelaaminen ottaa pidemmän päälle pannuun. Pakkouusinnat rikkovat ajorytmin ja venyttävät tiukkojen kisojen junnausta.

Pitkä uramoodi tarjoaa kuminauhatekoälystä huolimatta tiukan vastuksen. Useimmat kilpailut vaativat vähintään kolmesta neljään yritystä ja muutamia pienestä kiinni -tapauksia junnasin pitkälti toista tuntia. Ensimmäinen urani jämähti outoon bugiin. Läpäisin kaikki avoimet kisat parhailla arvosanoilla, mutta uudet kilpailut eivät vain auenneet. Toinen ura eteni normaalisti ilman jumituksia. Uran rahoilla aukeavissa free ride -kisoissa kuminauhan saa onneksi poikki.

Moninpeli jää jaetun ruudun nelinpelin varaan, vaikka nettikisat sopisivat sapluunaan mainiosti. Nelinpelin päivitys ei ole sulavan yksinpelin luokkaa, mutta näkyvyys on riittävä ja tiellä köröttelee siviiliautoja. Tasoitus häiritsee ikävästi siedettävästi rullaavan moninpelin totisia vääntöjä.

World Racing 2 on vapaamuotoisten ratojensa ansiosta tuoreelta maistuvaa kaahailua, joka sijoittuu jonnekin Burnoutin ja Forzan välimaastoon. Se jää lajityypin huippujen vanaveteen lähinnä kamalan kuminauhatasoituksen takia.