Söpöt, mutta hampaisiin asti aseistetut vaaleanpunaiset madot palaavat sotanäyttämölle, eikä Worms kakkosen veteraaneilla tule olemaan siirtymisvaikeuksia.
Turha korjata sellaista, mikä ei ole rikki", mietti Team 17 ja tuloksena Armageddon muistuttaa Worms kakkosta kuin kastemadot toisiaan. Tarjolla on uusia pelimuotoja, uusia aseita ja uusia kujeita, sen sijaan pelattavuudessa tai pelin ulkonäössä ei ole muutoksia. Parempi valikkojärjestelmä on ainoa toiminnallinen ero edeltäjään.
Lyhyt kertaus: Worms on vuoropohjainen taktinen peli, jossa saaren tai luolan muotoisella pelialueella sotii vaihteleva määrä madoista koostuvia joukkueita. Matoja käskytetään yksi kerrallaan, vuorotellen. Vuoron aikana voi liikkua, käyttää esineitä ja ampua.
Matojen terveyttä mitataan osumapisteillä, joita aseet osuessaan vähentävät. Kun elinvoima laskee nollaan, mato räjäyttää itsensä. Kun joukkueelta ovat madot lopussa, on joukkue pois pelistä.
Ihan näin yksinkertainen tilanne ei kuitenkaan ole, sillä joukkueet voivat myös olla liitossa keskenään, saari voi olla hiljalleen mereen vajoavaa mallia ja niin päin pois. Erilaisia pelivariaatioita on ziljoona ja yksi, perusideana kuitenkin säilyy silmitön sotiminen.
Armageddon on viimeistelty paketti. Pikselikään ei ole väärässä kohdassa, kontrollit ovat luontevat ja Bjorn Lynnen luomat ääniefektit ja musiikki pelien huippua. Armageddonin tunnusmusiikki on valehtelematta yksi parhaimmista pelimusiikeista koskaan, ja kenttien taustaluritukset luovat tunnelmaa peliä häiritsemättä.
Wormageddon
Pelimoottorissa ei siis ole muutoksia, mutta pelin säätöihin voi vaikuttaa entistä laajemmin. Pelitaidoista johtuvia epäreiluuksia voi tasoittaa lisäämällä tai poistamalla joukkueiden energiaa, ja muutenkin joukkueita voi kustomoida entistä laajemmin esimerkiksi valitsemalla niille superaseen ennen peliä. Voittofanfaarin, hautakiven mallin, lipun ja kielen voi myös valita.
Uudet aseet jatkavat vanhojen kipeällä linjalla. Räjähtävien lampaiden ja lentävien superlampaiden rinnalle ovat tulleet vedenalaiset lampaat, ranskalaiset liekehtivät lampaat ja määkijöitä ilmaan viskova lampaanheitin. Maanjäristys tärisyttää maata ja ravistelee matoja, intialainen ydinkoe tekee samaa ja aiheuttaa säteilysairauden. Luoliin piiloutuvia, peliä pitkittäviä raukkiksia vastaan on kehitetty maahan kaivautuva myyräpommi.
Erikoisen tyylikkäitä aseita ovat kahdesti laukeava varsijousi, jolla voi rakentaa tikkaita tai tyrkkiä vihollista, sekä viikinkikirves, jonka isku puolittaa uhrin osumapisteet. Parannuslaatikoita hotkineita supermatoja vastaan tämä on melkeinpä tehokkain tapa hyökätä, jos veteen tönimistä ei lasketa. Oikeuden vaaka tasoittaa hengissä olevien matojen osumapisteet, skunkit pölläyttävät ilmoille myrkyllistä kaasua, matonsa voi jäädyttää jääpalan sisään vuoron ajaksi turvaan, ja vihollisia voi kärventää liekinheittimellä.
Taivaalta pelin aikana putoavien bonusten määrä on kasvanut. Lasertähtäin, näkymättömyys ja lentämisen mahdollistava jetpack tulevat tarpeeseen, ja näiden lisäksi voi keventää painovoimaa, lisätä matojensa nopeutta ja niin edespäin. Parannuksia on yhteensä kymmeniä.
Sen lisäksi, että pelin ohjeet on suomennettu, voi matonsa laittaa puhumaan suomea suoraan paketista, ilman päivityksiä. Kuka lieneekin vastuussa suomalaisesta samplesetistä, on hoitanut hommansa erinomaisesti. Madot puhuvat rentoa murretta. Kommentit kuten "henki män", "ampu tulloo", "voitto kottiin" tai "sinne molskahti" kuulostavat hellyttävän huvittavilta pinkkimatojen suusta, ja omien tulituksesta loukkaantuneen lieron vikisemä "petturi!" iskee kuin miljoona volttia. (Minussa "suomalainen" junttimurre aiheutti hallitsemattomia raivokohtauksia _kl.) Joukkueensa tunnukseksi voi valita Suomen lipun ja voittofanfaariksi niinikään isänmaallisen töräyssarjan. Myös Venäjä kuuluu nyt kielisarjaan, joten maaottelut ovat mahdollisia.
Windows 98:lla en kylläkään nauttinut äänistä, sillä ne rätisivät grafiikan liikkeiden tahdissa. Mitä ilmeisimmin ongelma liittyi näytönohjaimen ajureihin, sillä 1024x768-tilassa rätinä oli kertaluokkaa pahempaa kuin oletustarkkuudessa 640x480 pisteellä. Win95:llä peli toimi hyvin.
Wormnet, tavoittamaton unelma
Yksinpelissä vaikeustaso säätyy itsekseen pelitaitojen mukaan, joten ihan kakunpalaksi peliä ei voi sanoa. Tuurilla on tietenkin merkityksensä, kun yksi vikaan heitetty kranaatti voi liiskata puolet omasta joukkueesta. Tehtäväpohjainen yksinpeli ei oikein innosta, mutta hissuksiin vaikeutuva deathmatch toimii hyvin harjoitteluratana. (Yksinpeli on silti paljon parempi kuin Worms 2:ssa _kl.)
Tuskinpa kukaan kuitenkaan Armageddonia ostaa yksin pelatakseen, sillä moninpeli on Wormsin suola. Ikävä kyllä testiversioilla, joista toinen vieläpä oli myyntiversio, ei päässyt verkkoon lainkaan: kokeilin kahta eri versiota kahdessa koneessa lukuisilla asetusvariaatioilla, mutta Wormnet, Worms-palvelinverkkojen äiti, ei vain suostunut avautumaan. Epäilen syyksi Wormsin kopiosuojauksia. CD on suojattu ja peli tarkistaa levyn aitouden aina Wormnettiin liityttäessä.
Moninpeli yhdellä koneella ja lähiverkossa kuitenkin toimi, eikä pelistä muuten löydy huomautettavaa. Joidenkin taustojen tupakoivat kamelit näyttivät kyllä epäilyttävästi savukemainonnalta.
Armageddon on pisteensä ansainnut, sillä se on kevyesti paras Worms-peli tähän mennessä. Worms kakkosen omistajan kannattaa kuitenkin harkita kahdesti, sillä mitään mullistaa Armageddonissa ei ole.
87
