Muutkin kuin nousevan auringon pojat osaavat kehittää erikoisia peli-ideoita, vai miltä kuulostavat aseistetut kastemadot?
Worms Armageddon ei ole varsinaisesti ammuskelupeli, vaan vuoropohjainen taktinen ottelu. Enintään neljän matelijan joukkue joko liikkuu, hyökkää tai muokkaa maastoa, mato kerrallaan, vuorotellen, kunnes vain yksi joukkue on elossa tai kaikki madot hengettömiä.
Tempo on leppoisa, tärkeintä on tähdätä huolella ja miettiä tarkkaan tekojensa seuraukset. Maastoon on ripoteltu miinoja, räjähtäviä tynnyreitä ja bonuslaatikoita. Yksi laukaus voi aiheuttaa kokonaisen sarjan räjähdyksiä, jotka viskovat matoja ja miinoja minne milloinkin.
Alkuperäistä Wormsia pelanneille tämä on kaikki tuttua, sillä Armageddonissa ei turhaan ole muutettu toimivaa kaavaa. Armageddonissa kaikkea vain on enemmän ja monipuolisempana.
Vesi vaarallisin voitehista
Armageddonissa ei menesty, jos vain räiskii aina helpointa vihollista miten sattuu. Puolustukseen on panostettava, eikä matojaan kannata pakata liian lähelle toisiaan. Esimerkiksi kranaatteja vastaan hyvä turva on asettaa siltoina toimivia palkkeja oikeisiin paikkoihin maastoa, kun toisinaan kannattaa kaivautua maan sisään. Liiallista pakoilua on kuitenkin syytä karsastaa, sillä ohjekirjan sanoin "liiaksi puolustuspeliin turvautuva on joutunut Pimeyden Voimien valtaan, ja se pitää tuhota."
Madoilla on tietty määrä energiaa, jota osumat kuluttavat. Kun osumapisteet putoavat nollaan, mato räjäyttää itsensä kylväen lisää tuhoa ympäristöönsä. Hyvin usein kuolema iskee hukkumalla, koska taistelualueena toimivien saarien ja luolastojen alaosassa velloo meri tai pohjavesi. Nesteeseen joutuminen merkitsee uhrille henkilökohtaista gameoveria.
Erilaisia aseita ja laitteita on yli viisikymmentä. Tuliaseiden, kuten pistoolin, haulikon, uzin tai minigunin lisäksi tarjolla on dynamiittia, sinko, ohjuksia, kranaatteja, miinoja ja jopa pesismaila plus sotakirves! Sairaaksi meno muuttuu, kun kentälle astuvat räjähtävät itsemurhalampaat, superlampaat, lampaanheittimet, banaanipommit, pyhitetyt käsikranaatit tai vaikkapa räjähtävät mummot, linnut tahi hullut lehmät. Taivaalta sataa vielä pelin aikana lisää aseistusta.
Apulaitteilla voi lisäksi porata kaivoja, polttoleikata tunneleita, rakentaa siltoja, leikkiä tarzania köyden päässä keikkuen, ja sitä rataa. Taistelualueita on takuulla riittävästi, sillä peli arpoo uusia maastoja lähes loputtomasti. Näiden lisäksi on kymmenittäin käsin piirrettyjä ja ihmisten suunnittelemia karttoja.
Kivempaa ryhmässä
Joukkueensa ja siihen kuuluvat madot voi nimetä, ja käyttöönsä saa vielä valita yhden erikoisaseen tiukkoja tilanteita varten. Joukkueet voi tallentaa muistikortille, mikä on kiva juttu, koska peli pitää kirjaa menestyksestä. Valitettavasti en keksinyt mitään tapaa yhdistää eri korteille tallennettuja joukkueita.
Yksinpelissä voi pelata joko tehtäväpohjaista kampanjaa, yksittäisiä pikapelejä, joukkuepelejä konetta vastaan tai deathmatchejä alati vaikeampia joukkueita vastaan. Kampanjaa ei pääse pelaamaan ennen kuin on selvittänyt pari harjoitustehtävää. En pitänyt kampanjasta juurikaan, hauskempaa oli pelata pikapelejä satunnaisissa maastoissa.
Moninpelin porkkana ovat joukkuepelit. Niihin saa erittäin paljon vaihtelua valitsemalla ottelun säännöt sopivasti. Madot voi vaikkapa muuttaa liikuntakyvyttömiksi, ja antaa niille aseiksi pelkkiä kranaatteja. Vaihtoehtoja on lähes rajottomasti. Joukkueet voivat vaikka liittoutua keskenään, jolloin neljä ihmispelaajaa voi kahtena liittoutumana ottaa toisistaan mittaa.
Toteutusta ei voi moittia. Kontrollit ovat yksinkertaiset, grafiikka nättiä, taustamusa tunnelmallista ja ääniefektit yksinkertaisen toimivia. Madot saa ääntelemään haluamallaan kielellä, ja mukana on myös suomi. Varsinkin omia ampuvalle madolle kiekaistu "Petturi!" on hellyttävän onnistunut. Laajakuva-TV:n omistajille tarjotaan vielä widescreen-kuvasuhdetta.
Tärinää käytetään hillitysti, turhia rymistelemättä, mikä sopiikin Wormsin rauhallisen tappavaan fiilikseen mainiosti. Ikävinä puolina kuvakulmaa liikuttaessa peli nykii rumasti, ja välillä kone miettii siirtoaan turhan kauan.
Kaiken kaikkiaan Armageddon on kuitenkin hyvin tehty peli. Grafiikalla ei koreilla, mutta kun peli on hupaisa, omaperäinen, helppo oppia ja tarjoaa kokeneemmille paljon kikkailun mahdollisuuksia, voi sitä suositella melkeinpä kaikille.
85
