Vanhalla kunnon Amigalla aloittanut Worms jalosti muinaisen Scorched Earth -tankkipelin salonkikelpoiseksi. Suoraviivainen osu ennen kuin sinuun osutaan -perusidea on edelleen sama. Paikallaan nököttävien tankkien sijaan Wormsissa on ketterästi liikkuvia matosolttuja, jotka ampuvat toisiaan pöhköillä kanuunoilla.
Taistelutantereelle asettuu kahdesta neljään tiimiä, joihin kuuluu neljä raskaasti aseistautunutta matoa. Pinkit madot mönkivät suoraan sivulta kuvatulla areenalla vuorotellen. Kontrollit ovat miellyttävän selkeitä: vasen tatti liikuttaa matoa, oikea vierittää kenttää. Näkymää zoomataan kätevästi liipaisimilla. Toilailuihin on aikaa 15 sekunnista puoleentoista minuuttiin säädöistä riippuen.
Posketon asearsenaali alkaa singoista päätyen räjähtävien lampaiden kautta banaanipommeihin. Ammuksen lentorataan vaikuttava voimakas tuuli kompensoidaan laukaisun teholla ja suunnalla. Jysähdysten paineaallot heittävät matoja pitkin ruutua. Jos hyvin sattuu, mato lentää miinaan tai molskahtaa veteen ja hukkuu saman tien. Nasevasti osuneen laakin aiheuttama ketjureaktio liiskaa helposti matokomppanian yhdellä iskulla.
Räjähdykset jättävät tietenkin jälkensä kenttään. Mitä isompi paukku, sitä järeämpi monttu. Esteiden ja kuoppien yli, ali tai läpi mennään useimmiten hyppäämällä, kiipeilyköydellä tai polttopullolla.
Melkein mitä tahansa saa säätää: vuoron pituutta, aseiden lukumäärää ja satunnaisesti luodun maaston muotoja. Kenttiä ei kuitenkaan saa kaivertaa kokonaan itse, mikä on selvä miinus. Samoin se, että tiimin jäsenet aloittavat aina ristiin rastiin arvotuista paikoista. Kaipasin yhteen paikkaan sijoitettuja ryhmiä, vaikka siinä on tietysti omat riskinsä.
Worms sopii erinomaisesti nettinujakointiin, sillä vuoropohjaisuuden ansiosta lagilla ei ole juuri mitään väliä. Team 17:n lystikäs matosota on kimppapelien eliittiä.
70
