Neulansilmä vasempaan ja risteyksestä sataa oikeaan? Salakavalat tienhaarat pitävät huolen siitä, ettei WRC:n kartanlukija ole kuollutta painoa.

Virallista FIA-lisenssiä kantavan WRC-sarjan edelliset inkarnaatiot kuuluivat selvästi rallikaartin arcadeosastoon: tyylikkäissä maisemissa kiitäviä sunnuntaisuhareita ei kiusattu vaativalla ajomallinnuksella tai nopeilla vastustajilla. WRC 4 kiristää ruuvia pari kierrosta realismin suuntaan. Tuore WRC ei ole simulaattori, mutta pärjääminen vaatii kovaa keskittymistä ja säätöjen sorkkimista.

WRC:n kolmososa jäi minulta väliin, mutta ykkös- ja kakkososiin verrattuna kaara vikuroi herkemmin. Jos rallitykkiä ei komenna hienovaraisella, mutta varmalla ja päättäväisellä otteella, luisut päättyvät ojan pohjalle ja spinnauksiin. Saattaa tosin olla, että totuttua tiukemman vastuksen takia äärirajoilla kruisaamisesta seuraa merkittävästi suurempi virhesuma.

Ajan yleensä puhtaasti perstuntumalla, mutta kierosti sijoitettujen risteysten takia kartanlukijaa on pakko kuunnella. Sokea tai pikemminkin kuuro päätien seuraaminen johtaa vain karmiviin aikatappioihin. Pitkillä suorilla tienhaarat lävähtävät salamana silmille, joten pelkät refleksit eivät riitä navigointiin.

Laveat ajolinjat tyssäävät puiden runkoihin ja pesukoneen kokoisiin lohkareisiin. Sulavaa etenemistä vaikeuttavat lukuisat alustaa kurittavat töyssyt, ojat ja syvät rotkot. Penkan kyntäminen ei uhkaa autoa, mutta traktorihommissa kuluu tuhottomasti aikaa. Kiinteät köntit radan varsilla ovat ainoa todellinen vaara. Arcademaisen lennokkaat voltit kerien ja syöksyt rotkoihin hidastavat menoa käytännössä vain muutamilla sekunneilla. Turhan äkäinen palautus heittää kaaran takaisin tielle ennen lentomatkan päätepysäkkiä.

Maisemat ovat tylsimmillään ammattimaisen peruspätevää jälkeä ja parhaimmillaan henkeä salpaavia luomuksia. Korkeuserot välittyvät ratin taakse mainiosti, joten ratasuunnittelijat käyttävät kaikki tekosyyt kukkuloiden ja vuorien lomassa pujotteluun. Tarpeen mukaan tiheän kasvillisuuden ja rakennusten täplittämät tienvarret ovat täynnä kiviä, heinää ja muuta rekvisiittaa. Pikkusälä ilmestyy tyhjästä oudon lähellä autoa, mutta muuten kultasilmiä ei härnätä.

Olen kokeillut useita konsoliralleja, mutta törmäsin vasta WRC nelosessa ensimmäistä kertaa käyttökelpoiseen ohjaamonäkymään. Ajan tavallisesti aina konepeltikameran välityksellä, sillä ohjaamon linssit ovat yleensä melkein takapenkillä. WRC:n kamera on riittävän edessä, jolloin tärkeää kuvapinta-alaa ei huku graafisesti turhan sisäkaton mallinnukseen. Nyt ohjaamosta näkee ulos likimain yhtä hyvin kuin oikeasta autosta.

Haamuaika

WRC 4:n merkittävin uutuus on kuudentoista kuskin nettipeli, joka ei ole pelkkää aikaa vastaan rälläämistä. Aulasta singahdetaan etapille muutaman kymmenen sekunnin välein ja muut kilpailijat näkyvät tiellä haamuina. Jos aiemmin lähteneet kilpailijat hidastelevat, seuraavan lähdön hurjapäät painelevat radalla ohi. Baanalla paahtavat haamut tuovat ajoon mukavasti suorituspaineita ja sähläystä. Arvosteluversio ei solahtanut suosiolla nettiin, joten moninpelin arvio perustuu betatestipainokseen.

Yksinpeli pyörii perinteisen mestaruussarjan ja pro driver challenge -urahaasteiden ympärillä. Rallit koostuvat kuudesta pikataipaleesta, jotka ajetaan neljällä eri pätkällä. Autoa saa huoltaa ja säätää jokaisen osuuden jälkeen. Jäin kaipaamaan pidempiä etappeja, sillä ryteikössä kuluu normaaliajolla korkeintaan kuudesta seitsemään minuuttia.

Pieniin palasiin jaetun uran haasteita saa kokeilla vapaassa järjestyksessä. Uran varrella kilpaillaan tallipaikoista, väkästellään säätösettejä ja testataan ripeitä protyyppiautoja. Pääosin lyhyiden ja ytimekkäiden haasteiden jauhaminen on piristävää vaihtelua pitkälle mestaruussarjalle. Pikataipaleita kulutetaan tavalliseen tapaan yksittäisissä ralleissa ja time trial -aika-ajoissa.

Kaaravalikoima on miellyttävän monipuolinen. Tuttujen WRC-rassien ohella pölyä lennätetään myös N4-ryhmän viritetyillä vakiomobiileilla ja Super 1600 -luokan kauppakasseilla. Arsenaalin huippua ovat kuvitteelliset extreme-prototyypit WRC-tehdastallien autoista. Hurjat extremet tuovat mieleen edesmenneen B-ryhmän hyytävät killerikaukalot. 5-8 vaihtoehdon säätökohteet kattavat vaihteiston välitykset, voimansiirron, jousituksen ja jarrubalanssin.

WRC 4 noudattaa edelleen hupi ennen realismia -mottoa, joten säätömasokistien ja hardcore-simuhörhöjen kannattaa tutustua muihin vaihtoehtoihin. Haasteellinen ja ennen kaikkea hauska kaahailu on WRC nelosen vahvuus.