Wreckless: The Yakuza Missions (Xbox) – Aina kiire, kiire jonnekin on

Hong Kongiin sijoittuva kaupunkikaahailu Wreckless: The Yakuza Mission on japanilaisen Bunkashan debyytti Xboxille. Japanissa sama peli julkaistiin nimellä Double S.T.E.A.L.

Mikäli haluaa esitellä ystävilleen vastahankittua Xboxia ja sen suorituskykyä, kannattaa hankkia Wreckless. Ruudulle voi laittaa pyörimään kiintolevyltä ladatun uusinnan, jonka aikana padista voi valita lennossa erilaisia tehosteita. Alaleukojen loksahteluihin kannattaa varautua ensiaputarvikkein.

Ennen esittelyä peli kannattaa pelata pikaisesti läpi, jotta saisi käyttöönsä kaikki ajoneuvot, erikoisefektit ja muut herkut. Itseltäni tähän muodollisuuteen meni aikaa kuutisen tuntia. Kaksikymmentä tehtävää olisi mennyt läpi joutuisamminkin, ellei joukossa olisi ollut muutama äärimmäisen rassaava koitos.

Ennen kuin pääsee ihastelemaan väreilevää ilmaa ja päreiksi poksahtelevia neonvaloja, pitää päättää, haluaako leikkiä naispoliiseja vai miehisiä agentteja. Sukupuolella ei tosin ole tehtävien kannalta mitään merkitystä, sen sijaan autoilla on. Ajokit tottelevat padia mukisematta ja erilaiset kotterot käyttäytyvät toisistaan poikkeavasti.

Ärsyttävät aikarajat

Peli-ideaa havainnollistaa tyttöjen ensimmäinen tehtävä. Siinä jahdataan mustia Yakuza-autoja ja yritetään hajottaa ne kolaroimalla ennen aikarajan umpeutumista. Vaikeustasoja on kaksi. Hard on muuten sama kuin normal, paitsi että aikaa on hieman vähemmän. Muut tehtävät vaihtelevat kilpa-ajoista kaupunkisuunnistukseen, joten yksitoikkoisesta huvista ei ole kyse.

Homman tekee vaikeaksi liikenteen määrä, jota voi myös säätää. Jos heavy tuo mieleen helsinkiläisen aamuruuhkan, niin light muistuttaa sitten korttelirallia Mikkelin torilla. Jalankulkijat ehtivät aina pois alta, toisin kuin kanssa-autoilijat, jotka hajotessaan katoavat mystisesti. Oma auto kärsii vaurioita, jopa ovet saattavat irrota, mutta vasta ajan loppuminen pysäyttää matkanteon.

Jos kohde häviää liikenteen vilinään, ylänurkassa oleva pieni kartta pelastaa. Sokkeloisessa Hong Kongissa karttaa tulee toisinaan vilkuiltua paljon enemmän kuin mitään muuta.

Törmäillä saa melko vapaasti, kunhan ei talon seinään posauta. Kaikki kioskia pienemmät rakennelmat menevät iloisesti päreiksi. Kaksikerroksiset raitiovaunut lentävät kaaressa, vaikka oma ajokki on kymmenen kertaa köykäisempi.

Mikäli tehtävä ei mene ensimmäisellä yrityksellä läpi, vika ei ole vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Osassa tehtäviä aikaraja on sen verran tiukka, että yhteenkään ylimääräiseen kämmiin ei ole varaa. Lisävaikeutena joskus vaaditaan täsmällisiä hyppyjä ja taiteilua kapeilla laitureilla kameramiehen tehdessä hommasta silkkaa piinaa.

Turhauttavaa puurtamista

Koska kaksinpeliä ei ole, ainoa keino nöyryyttää kaveria on antaa hänen pelata jotain Wrecklessin turhauttavimmista tehtävistä (esimerkiksi A-4). Lisäjäynäksi kannattaa valita kenttä, jossa on piilotettu auto. Kysymysmerkillä merkityn auton saa omakseen, jos onnistuu koskettamaan sitä ja läpäisemään tehtävän. Tätä rastia kaveri jauhaa helposti yli tunnin. Eikä silti onnistu.

Tuskaa voi lisätä laittamalla äänet täysille. Koska tekijät ovat nähneet paljon vaivaa säveltääkseen tanakkaa b-luokan syntsapoppia, niin mahdollisuus soittaa omaa musiikkia Xboxin kiintolevyltä on jätetty pois. Onneksi ääninäyttelijät ovat samaa tasoa, joten audiopuoli on balanssissa.

On paradoksaalista, että juuri kun Hong Kong alkaa tuntua kotoisalta paikalta, homma on ohi. Vaikka lopussa saatavalla tankilla on kiva palata aikaisempiin tehtäviin ja puuttuvia autoja voi etsiä, kokemus on silti hävyttömän lyhyt. Kaksinpeli tai vapaa kaupungissa kohkaaminen olisi ollut tervetullut lisä.

Sen jälkeen kun pelin upeaa grafiikkaa ovat käyneet ihastelemassa kaverit, sukulaiset ja kaikki puolitutut, on aika suorittaa viimeinen tehtävä. Otetaan Wreckless: The Yakuza Missions ja viedään se autolla lähimpään divariin. Helppo nakki.

69