Wu-Tang: Taste of Pain (PSone) – Räppiä ja räyhäämistä

Maailman cooleimmat rap-artistit valloittavat maailmaa nyt raa'assa, mutta onnistuneessa 3D-mäiskinnässä. Neljän hahmon nelinpelissä on räiskettä!

Harvemmin on musiikki- tai elokuvateollisuuden tähdistä onnistuttu tekemään peliä, joka ei olisi päivänselvä mainos tai roskisrihkamaa. Nyt kuitenkin on. Multiplatinaa myynyt kungfu-räppäribändi Wu Tang Clan on luotsannut markkinoille nimeään kantavan pelin, joka murtaa helposti lisenssipelikirouksen.

Mäiskintäpelit ovat autopelien jälkeen suosituin ja käytetyin lajityyppi. Siksi onkin ilo huomata, että pelitalot eivät ole jääneet laakereillaan lepäilemään, vaan jaksavat kehitellä uusia ideoita myös taistelupeleihin. Tällä kertaa reseptinä on tavallinen musiikkiyhtye lisättynä ripauksella idän mystiikkaa.

Voimalla yhdeksän miehen

Wu tarkoittaa olemusta ja Tang on miekkailutyyli. Pelissä Wu Tang tarkoittaa mahtavaa voimaa, jota ikivanha kiinalainen sensei Xin vahtii ihmiskunnan parasta ajatellen. Mutta kaikki ei suju niin kuin on ajateltu, ja paha mestari kidnappaa Xinin siinä toivossa, että saisi yhdistettyä Wu-Tangin mahtavat voimat omiinsa. Maailmankaikkeuden tuhoamisen estämiseksi apuun rientävät kiinalaisiin asusteisiin verhotut räppärit, Wu-Tang Clan.

Wu-Tang: Shaolin Style on moninpelattava 3D-taistelupeli, jossa yhdistyy urbaani taistelupeli ja ikivanhat itämaiset perineet. Valittavina hahmoina ovat kaikki legendaarisen Wu-Tang-rap-yhtyeen yhdeksän Shaolin-taistelijaa Ol' Dirty Bastardista Method Maniin.

Kaikilla hahmoilla on yksilölliset liikkeet. Toisin kuin voisi luulla, liikkeet poikkeavat huomattavan paljon toisistaan aseita ja liikeyhdistelmiä myöten. Pelitapoina ovat perinteiset harjoittelu, yksin-, kaksin- ja moninpeli sekä taistelusta toiseen etenevä Story.

Riitaa riisipelloilla

Kentät ovat komeaa katseltavaa, niin kuin koko pelikin. Taisteluita käydään Staten Islandilla, Chinatownissa ja myyttisessä Shaolin-temppelissä Kiinassa. Yhteensä taistelutantereita on Story-moodissa 36 erilaista, jotka kuvaavat ihmiskehosta löytyviä 36 kuolettavaa pistettä. Vastustajinaan räppärit pieksevät palkkamurhaajia ja kolmea ilkeää pomomestaria.

Pelien yhteydestä väkivaltarikoksiin on keskusteltu paljon, ja niinpä Wu-Tang sisältää koodin, jolla vanhemmat voivat estää väkivaltaisemman version pelaamisen jälkikasvultaan. Se onkin ehkä tarpeen, sillä Shaolin Style on harvinaisen raaka peli. Varsinkin tappoliikkeitä käytettäessä jälki on aika kovaa katsottavaa herkkähipiäisimmälle pelaajakunnalle.

Wu-Tang Clan -faneille piristeenä on bändiltä kolme ennenkuulematonta, pelkästään pelistä löytyvää raitaa. Muuten ainoat biisit, jotka bändiltä tänä vuonna on julkaistu!

Wu-Tangia on todella hauska pelata. Pardoxin aikoinaan toiseen peliin tarkoitettu 3D-moottori on nyt hieman muunneltuna otettu käyttöön Shaolin Stylessä ja se mahdollistaa valitettavan harvoin nähdyn ominaisuuden, neljän hahmon käytön samanaikaisesti. Ja hyvin sen tekeekin, sillä neljän hengen moninpelissä mätkiminen on sujuvaa.

Peli on tarpeeksi vaikea ja liikkeiden monipuolisuus antaa lisäpiristettä, vaikka tarinamoodi olisi jo kerran pelattu läpikin. Tavallisten liikkeiden lisäksi pelaaja saa käyttöönsä erikoisliikkeitä selvitettyään tietyt tasot. Pidemmällä aikavälillä hahmon vaihtaminen ja eri liikkeet eivät tarjoa enää riittävästi potkua, mutta niin käy monessa muussakin pelissä.

Kokonaisuudessa Wu-Tang: Shaolin Style on onnistunut mäiskintä. Tekken on kuitenkin aina Tekken, eivätkä näidenkään räppäreiden nimet jää historiaan legendan selättäjänä.

86