Legendojen aika ei ole ohi. WWE 2K14 ammentaa Wrestlemanian maineikkaasta historiasta.
Kausipäivitykset ovat urheilupelien syöpä, mutta WWE-pelibrändi on välttänyt sudenkuopan viime vuosina ovelasti. Kehittäjä Yuke’s on luottanut nostalgian voimaan: WWE’13 nosti keskiöön 90-luvun kultaisen Attitude-aikakauden ja tämän vuoden WWE viekoittelee pauloihinsa showpainikauden huipentavan Wrestlemanian avulla. Uudessa pelitilassa kahlataan läpi Wrestlemanian 30-vuotinen historia.
Oma WWE-seuraamiseni on vähentynyt samaa tahtia kuin vapaapaini on hävinnyt Suomen tv-kartalta. Katson Wrestlemanian kaltaiset suurtapahtumat hyvässä seurassa ja mallasjuoman voimalla, mutta nykypäivän WWE-starat eivät minua sytytä. Tästä syystä tervehdin ilolla WWE 2K14:n nostalgista otetta!
Kun Hulk vihreäksi muuttui
Viiteen aikakauteen jaettu Wrestlemania-kampanja käsittää 45 ottelua. Ensimmäisen aikakauden itseoikeutettu tähti on Hulk Hogan, joka saa vastaansa muun muassa Ultimate Warriorin. Muita legendaarisia kamppailuja ovat Razor Ramonin ja Shawn Michaelsin välinen vääntö, sekä CM Punkin ja Undertakerin viime kevään mittelö. Streak-pelimuodossa puolestaan voi yrittää katkaista tai jatkaa Undertakerin 21 Wrestlemania-ottelun voittoputkea.
Tärkeintä otteluissa ei ole voitto, vaan murskavoitto. Kamppailuissa on ylimääräisiä tavoitteita, jotka täyttämällä avautuu uusia painijoita, asusteita ja otteluareenoja. Jokaista ottelua pohjustetaan lyhyellä taustatarinalla ja videolla, joten Wrestlemanian historian syvällinen tuntemus ei ole tarpeen. Kampanja on toteutettu mallikkaasti ja autenttiset ääninauhat aiheuttavat voimakkaita nostalgiapuuskia. Ajoittain tunsin itseni jälleen 12-vuotiaaksi.
WWE 2K14:n painijakaarti on ilahduttavan laaja. Rosteri on ladattu täyteen nykyhetken ja menneisyyden supertähtiä, joista osasta on tehty myös retroversioita. Wrestlemania 11:n Undertaker näyttää itseltään purppuroita hanskoja myöten. Hulk Hoganin ja Ultimate Warriorin lisäksi kehässä nähdään muun muassa Andre the Giant, Randy Savage ja Ted DiBiase. Lisähahmoja, kuten Fandango ja Big E Langston, tullaan julkaisemaan myöhemmin DLC:n muodossa.
Painijoiden liikevalikoima on mallinnettu tarkasti. Randy Orton lopettaa vastustajiensa pyristelyt RKO-liikkeellä, Kane nöyryyttää muita painijoita tupla-chokeslamilla. Yuke’s on panostanut muutenkin kiitettävästi painijoiden mallinnukseen, sillä WWE-tähdet näyttävät erehdyttävän paljon esikuviltaan. Jopa painijoiden sisääntulot on mallinnettu uskollisesti hahmojen maneereita myöten. Ainoastaan hienhaju puuttuu.
Kankea kuin Big Show
Itse painiminen ei ole muuttunut merkittävästi viime vuodesta. Lyönnit ja potkut irtoavat hieman sähäkämmin kuin aiemmin ja vastaliikkeillä on helpompi paiskata vastustaja suoraan mattoon. Tämä on hyvä uudistus, sillä WWE’13 oli yhtä vastaliikerumbaa. Liikkuminen on hieman aiempaa sulavampaa paremman animoinnin ansiosta, vaikka painijat ovatkin edelleen totutun kankeita ja liukuvat välillä koomisennäköisesti kehässä.
WWE 2K14:n pelimoottorin pitäisi ymmärtää painijoiden painoeroja, jolloin selvästi suuremman vastustajan heittämisen pitäisi olla mahdotonta, mutta käytännössä järjestelmä ei toimi läheskään aina. Onnistuin paiskomaan 200-kiloista Big Show’ta puolet pienemmällä painijallani ympäri kehää, ja myös jättikokoinen King Kong Bundy lähti ilmojen teille luvattoman helposti.
Tekoäly painii kohtalaisesti, mutta toisinaan vastustajat saavat aivopieruja. Painijat saattavat juosta pitkät tovit ympyrää kehän ulkopuolella ja astua areenalle vasta, kun heitä ollaan laskemassa ulos ottelusta. Silloin tällöin tekoälyn ohjaama painija saattaa patsastella maahan isketyn vastustajan vieressä sen sijaan, että moukaroisi avutonta lihaskimppua. Toisaalta näin käy usein myös oikeissa otteluissa.
Wrestlemania-kampanja puhaltaa uutta puhtia tuttuun WWE-brändiin, mutta kampanjan loppua kohti ottelut alkavat toistaa itseään. Mitä lähemmäs nykyaikaa ottelut siirtyvät, sitä enemmän ne maistuvat pakkopullalta. Osa ongelmaa on varmaankin se, että en juuri välitä nykypäivän WWE-painijoista. Vanhassa vara parempi, kun puhutaan showpainista!
Muilta pelimuodoiltaan WWE 2K14 on painipeliveteraaneille tuttu juttu. WWE Universessa voi luoda juuri sellaisen WWE-maailman kuin haluaa. Universe mukailee oikeaa ottelukalenteria ja painijoiden keskinäiset viha-rakkaussuhteet vaihtelevat ottelutulosten mukaan. Universe on notkeampi kuin aikaisemmin, sillä painijoiden välisiä suhteita ja kalenteria on helpompi muokata kuin aiemmin. Lisäksi pelin sisään rakennettu WWE.com -sivusto niputtaa Universen tärkeimmät uutiset yhteen paikkaan.
Tee se itse -miehille ja -naisille riittää muutenkin askarreltavaa, sillä WWE 2K14:ssa voi luoda tismalleen haluamansa näköisiä painijoita, areenoita, sisääntuloja ja liikkeitä tai suunnitella uusia mestaruusvöitä. Pienenä miinuksena oikeiden painijoiden ulkonäköä ei voi muokata. Olisin halunnut tehdä Hulk Hoganista 60-vuotiaan version, joka olisi fyysisestä rapistumisestaan huolimatta antanut nuoremmille testosteronihirmuille isän kädestä.
WWE-pelien yhteisö on yksi sarjan parhaimpia puolia. Verkkopeli toimii vuosi vuodelta paremmin ja pelaajayhteisö on keskimääräistä nettikansaa selvästi fiksumpaa. Lisäksi verkosta voi ladata loputtoman määrän käyttäjien suunnittelemia hahmoja ja areenoita, jotka voi siirtää suoraan omaan Universeensa. Hyvä juttu, sillä minun suunnittelutaidoillani ja mielikuvituksellani ei syntynyt kovin kummoista WWE-maailmaa. Muiden käyttäjien suunnittelemilla hahmoilla, areenoilla ja logoilla terästetty Universeni sen sijaan kelpaisi vaikka Vince McMahonille.
Kahden koon tulevaisuus
WWE 2K14 on viimeinen nykykonsoleille julkaistava WWE-peli. Helmikuussa THQ:lta pelisarjan oikeudet hankkinut 2K Games ehti vaikuttaa niukasti 2K14:n sisältöön, sillä Yuke’s oli kehittänyt uutta WWE:tä jo puolisen vuotta ennen kauppojen varmistumista. 2K Gamesin urheilupeleillä on hyvä maine, joten WWE-brändi olisi voinut siirtyä paljon huonompaankin osoitteeseen.
Sekavista omistajakuvioista huolimatta WWE 2K14 on taattua laatua. Ilmassa ei leiju välityön aromi, vaikka Yuke’s on joutunut kehittämään peliään suurten paineiden alaisena ja epätietoisuuden vallitessa. Uuden WWE:n ehdottomasti parasta antia on Wrestlemanian 30-vuotiseen historiaan keskittyvä kampanja, joka houkuttelee pariinsa sekä varttuneempia että nuorempia showpainin ystäviä.
Seuraavan konsolisukupolven WWE on taatusti entistä näyttävämpi, mutta yhtä uudistusta olen odottanut jo yli kymmenen vuotta. Tahdon peliin mukaan Ludvig Borgan. 2K, tehkää se.
Markus Lukkarinen
81
